IRC-Galleria

We come from the unknown and we go on moving into the unknown. We will come again; we have been here thousands of times, and we will be here thousands of times. Our essential being is immortal but our body, our embodiment, is mortal. Our frame in which we are, our houses, the body, the mind, they are made of material things. They will get tired, they will get old, they will die. But your consciousness, for which Bodhidharma uses the word 'no-mind'--Gautam Buddha has also used the word 'no-mind'--is something beyond body and mind, something beyond everything; that no-mind is eternal. It comes into expression, and goes again into the unknown. This movement from the unknown to the known, and from the known to the unknown, continues for eternity, unless somebody becomes enlightened. Then that is his last life; then this flower will not come back again. This flower that has become aware of itself need not come back to life because life is nothing but a school in which to learn. He has learned the lesson, he is now beyond delusions. He will move from the known for the first time not into the unknown, but into the unknowable.

Osho Bodhidharma, the Greatest Zen Master Chapter 5

Commentary:

Most of the cards in this suit of the mind are either cartoon-like or troubled, because the influence of the mind in our lives is generally either ridiculous or oppressive. But this card of Consciousness shows a vast Buddha figure. He is so expansive he has gone even beyond the stars, and above his head is pure emptiness. He represents the consciousness that is available to all who become a master of the mind and can use it as the servant it is meant to be. When you choose this card, it means that there is a crystal clarity available right now, detached, rooted in the deep stillness that lies at the core of your being. There is no desire to understand from the perspective of the mind--the understanding you have now is existential, whole, in harmony with the pulse of life itself. Accept this great gift, and share it.

Voisiko olla niin, että unelmista kiinni pitäminen
ois se juttu millä tänne saatais onnellisuuspillereiden avun sijasta
ihan oikeesti vilpitön tyytyväisyys ihmisen mieleen.

Miten voi olla mahdollista, että olemme antaneet jonkun toisen olla omasta puolestamme enemmän oikeassa siitä
mitä meidän oma sydän meille kertoo . . . ¿

The energy of the whole has taken possession of you. You are possessed, you are no more, the whole is.

This moment, as the silence penetrates in you, you can understand the significance of it, because it is the same silence that Gautam Buddha experienced. It is the same silence that Chuang Tzu or Bodhidharma or Nansen.... The taste of the silence is the same.

Time changes, the world goes on changing, but the experience of silence, the joy of it, remains the same. That is the only thing you can rely upon, the only thing that never dies. It is the only thing that you can call your very being.

Commentary:

The silent, mirrorlike receptiveness of a star-filled night with a full moon is reflected in the misty lake below. The face in the sky is deep in meditation, a goddess of the night who brings depth, peace and understanding.

Now is a very precious time. It will be easy for you to rest inside, to plumb the depths of your own inner silence to the point where it meets the silence of the universe. There's nothing to do, nowhere to go, and the quality of your inner silence permeates everything you do.

It might make some people uncomfortable, accustomed as they are to all the noise and activity of the world. Never mind; seek out those who can resonate with your silence - or enjoy your aloneness. Now is the time to come home to yourself. The understanding and insights that come to you in these moments will be manifested later on, in a more outgoing phase of your life.

Se pelottaa ihmisiä
olla niin vapaa
eikä pitää kiinni mistään.
Ikäänkuin olisi jonkun armottoman myrskytuulen vietävänä,

mutta itselläsihän ne siivet on.

Suuntaa lentosi aurinkoon

- poltettuasi siipesi muutaman kerran

ymmärrät että ei ole mitään vilvoittavampaa
kuin se vapaana puhaltava tuuli siipiesi alla
ja allasi ne maisemat
joihin ei tarvitse astua enää.

Jalanjälkesi siellä kerran käytyäsi
ovat ikuiset.



**************************

Kirjoitin tajunnanvirta runon.

18. H E N G I T Ä ja uudelleen... ja uudelleen...

Kun valitset hengittää, annat kehosi tietää, että valitset Elämän. Kun valitset hengittää, kaikki mitä olet ja kaikki mitä tarvitset tulee sinun saatavillesi. Kun valitset hengittää, valitset KYLLÄ.

Oli elämässäsi tapahtumassa mitä tahansa tai mitä tahansa haasteita oletkaan kohtaamassa, pysähdy ja hengitä tietoisesti. Tämä tuo sinulle uusia potentiaaleja, Uutta Energiaa ja voimaantumista Luojaksi joka olet. Ole lempeä itsellesi. Ei tarvita ponnisteluja, ei taistelua. Vastaanota hengitys. Se on lahja, joka on tulossa sinulle Elämän aalloilla. Yksinkertaisesti, vastaanota.


37. Vastauksesi tulee sinulle Hengittämällä.

Sinä olet monella tasolla: Ihmisenä, osana joka kokee maanpäällistä todellisuutta, elämällä ihmis-elämääsi; Enkelinä tai Korkeampana Minänä, osa sinusta joka on yhteydessä kaikkiin sinua palveleviin verhon toisella puolen; Sielullinen Minäsi, osasi, joka kuljettaa mukanaan kaikki kokemuksesi, tietoisuutesi, muistosi ja viisautesi jotka olet saavuttanut koko olemassaolosi ajalta; Jumalallinen Minä, jumalallisuutesi, joka pitää hallussaan aitoa ja puhdasta Luoja-energiaa.

Kun hengität tietoisesti, hengität sisään kaiken sen mitä olet, nämä tasot ja kerrokset tulevat yhteneviksi, kuin kaikki sateenkaaren värit yhtyvät prismassa takaisin puhtaaksi valoksi.

Tietoisella hengityksellä, kaikki mitä olet ja kaikki mitä tarvitset tulee saatavillesi Nyt hetkessä. Sinusta tulee koherentti, sallit parantumisen ja ratkaisut kaikilla tasoilla ja manifestoit Autenttisen Minäsi.

Zen asks you to come out of the head and go to the basic source.... It is not that Zen is not aware of the uses of energy in the head, but if all the energy is used in the head, you will never become aware of your eternity.... You will never know as an experience what it is to be one with the whole. When the energy is just at the center, pulsating, when it is not moving anywhere, neither in the head nor in the heart, but it is at the very source from where the heart takes it, the head takes it, pulsating at the very source--that is the very meaning of Zazen. Zazen means just sitting at the very source, not moving anywhere, a tremendous force arises, a transformation of energy into light and love, into greater life, into compassion, into creativity. It can take many forms. But first you have to learn how to be at the source. Then the source will decide where your potential is. You can relax at the source, and it will take you to your very potential.


Commentary:

When we speak of being "grounded" or "centered" it is this Source we are talking about. When we begin a creative project, it is this Source that we tune in to. This card reminds us that there is a vast reservoir of energy available to us. And that we tap into it not by thinking and planning but by getting grounded, centered, and silent enough to be in contact with the Source. It is within each of us, like a personal, individual sun giving us life and nourishment. Pure energy, pulsating, available, it is ready to give us anything we need to accomplish something, and ready to welcome us back home when we want to rest. So whether you are beginning something new and need inspiration right now, or you've just finished something and want to rest, go to the Source. It's always waiting for you, and you don't even have to step out of your house to find it.

Unless you drop your personality you will not be able to find your individuality. Individuality is given by existence; personality is imposed by the society. Personality is social convenience.

Society cannot tolerate individuality, because individuality will not follow like a sheep. Individuality has the quality of the lion; the lion moves alone. The sheep are always in the crowd, hoping that being in the crowd will feel cozy. Being in the crowd one feels more protected, secure. If somebody attacks, there is every possibility in a crowd to save yourself. But alone? - only the lions move alone.

And every one of you is born a lion, but the society goes on conditioning you, programming your mind as a sheep. It gives you a personality, a cozy personality, nice, very convenient, very obedient. Society wants slaves, not people who are absolutely dedicated to freedom. Society wants slaves because all the vested interests want obedience.

Commentary:

This card recalls an old Zen story, about a lion who was brought up by sheep and who thought he was a sheep until an old lion captured him and took him to a pond, where he showed him his own reflection. Many of us are like this lion - the image we have of ourselves comes not from our own direct experience but from the opinions of others. A "personality" imposed from the outside replaces the individuality that could have grown from within. We become just another sheep in the herd, unable to move freely and unconscious of our own true identity.

It's time to take a look at your own reflection in the pond, and make a move to break out of whatever you have been conditioned by others to believe about yourself. Dance, run, jog, do gibberish - whatever is needed to wake up the sleeping lion within.

"Ooh, kuinka ihana minä

Olen kirjoittanut hyväksymisestä monissa kirjoituksissani. Se on ollut hyvin pinnallista ja kevyttä. Nyt alan nähdä hyväksymisen toisin. Se kuuluu kaikkeen. Se on väistämätön ja ehdoton osa paranemista, mutta ei ole ole paranemisen osa. Se on koko paraneminen.

Olen ajatellut joskus, että meissä on ikään kuin kaksi osaa - osa, joka hyväksyy ja osa, joka hyväksytään. Se osa, jonka tehtävänä olisi hyväksyä, kamppailee, koska sen on niin vaikea hyväksyä sitä osaa, joka odottaisi hyväksytyksi tulemista. Ikään kuin jokin meissä tulisi pikku hiljaa tietoisiksi osista, joista emme ole olleet tietoisia, ja joiden hyväksymisen kanssa me kamppailemme. Mutta niin ei ole. Hyväksyminen tai hyväksymättömyys on meidän koko tietoisuutemme. Meidän jokainen reaktiomme on se ainoa keino, jolla pystymme tiedostamaan jotakin. Se kokemus, joka minussa herää, on minun ainoa mahdollisuuteni olla tässä maailmassa. Jos siihen kuuluu itsen halveksiminen, se kuuluu siihen. Tai mikä tahansa muu. Meillä ei ole pienintäkään mahdollisuutta kokea toisin kuin koemme. Me olemme omaksuneet tavan nähdä, kokea, tuntea, ajatella - siis olla tietoisia. Meillä ei ole mitään muuta tapaa. Jos minä ahdistun aina, kun jokin asia tulee mieleeni, minun tietoisuuteni on sellainen. Minä näen tämän kohdan maailmasta niin, ja ainoa toinen vaihtoehto on se, että minä en näkisi sitä ollenkaan.

Sen tähden hyväksymisessä on kyse meidän koko tietoisuutemme hyväksymisestä. Kyse on sen ainoan tavan vastaanottamisesta, millä minä voin olla ja elää tällä hetkellä. Jos kiellän sen, kiellän jotakin, jota ei voi kieltää. Se on edelleen ja tulee läpi edelleen. Minun ainoa mahdollisuuteni on ottaa vastaan sekin, että mikään minussa ei tahtoisi ottaa sitä vastaan. Hyväksyminen ei ole sellaista, jota meidän pitäisi harjoitella tai odottaa. Heti, kun ensimmäinen ajatus hyväksymisestä on meidän mielessämme, se on osa tietoisuuttamme. Se liittyy tietoisuuteemme juuri niin kuin se voi ja niin kuin sen kuuluu liittyä.

[Harjoitus: Kun sinussa tapahtuu jotakin - mitä tahansa, tai kun huomaat reagoivasi johonkin, sano "ooh, kuinka ihana minä". Tällä tavoin sinä katsot sitä ainoaa tapaa, jolla tietoisuutesi on elossa. Sinulla ei ole mitään muuta tapaa olla tässä juuri nyt. On suurta rakkautta rakastaa sitä.]

Paranemisessa on kyse hyvin pitkälti yhdestä asiasta: että alamme pystyä lepäämään rauhassa siinä, mikä on. Me etsimme jotakin, joka ei ole etsittävissä, vaan ainoastaan vastaanotettavissa. Tämä on kaikkien Zen-oppilaiden ja valaistumista etsivien kompastuskivi. Me löydämme, kun lakkaamme etsimästä. Meidän tietoisuudessamme ei ole mitään vikaa. Me olemme koko meidän tietoisuutemme juuri sillä tavalla, kuin tietoisuutemme tulee esiin. Ooh, kuinka ihana minä! (Tämä ei ole itsekäs huudahdus - päin vastoin. Huudahdus on sen itsen vastaanottaminen, jonka luomiseen minulla ei ole mitään osaa. Tämä huudahdus sisältää kaikkien ihmisten tervetulotoivotuksen, sillä näin vastaanotettu minä on jokainen minä. Se ei ole erillinen ja dualistinen minä, vaan minä ja me - minä sellaisena kuin maailma heijastuu sen kautta, läpi ja avulla. Mikään siinä ei ole minun omaani, vaikka onkin minulle ominaista.)

Meillä ei ole mitään mahdollisuutta asettua oman tietoisuutemme ulkopuolelle arvioimaan sitä. Jos me pidämme joistakin kokemuksemme osista ja emme pidä joistakin, se tapahtuu meidän tietoisuudessamme ja on osa sitä. Meidän tietoisuutemme saattaa pystyä näkemään joitakin asioita vain itsemme syyttämisen tai vihaamisen kautta - tai muiden vihaamisen kautta, mikä on sama asia.

Kun heräät aamulla mihin tahansa kokemukseen tai ajatukseen, sano "oi, miten ihana minä". Kun kävelet katua tai tietä, toista itsellesi "oi, miten ihana minä". Kun havahdut ahdistukseen, sano itsellesi "oi, miten ihana minä", sillä ahdistus on sinun keinosi olla tietoinen jostakin. Jos torjut sen, kavennat tietoisuuttasi etkä pääse näkemään, mistä olet tietoinen. Tietoisuutesi ei siitä kuitenkaan kapene - itseymmärryksesi ja siitä seuraava luonnollisuus vain eivät kasva. Kun reagoit muihin ihmisiin tai tilanteisiin, sano "oi, miten ihana minä". Kun ilahdut jostakin tai olet onnellinen, sano itsellesi "oi, miten ihana minä". Tällä tavoin me opimme näkemään myös sen, että kaikki muut ihmiset ovat täsmälleen samassa tilanteessa. He saattavat olla tietoisia joistakin asioista vain "kummallisen" suhtautumisen kautta.

Kun sanon itselleni "oi, miten ihana minä",
sanon sinulle "oi, miten ihana sinä".

Meidän ei tarvitse nimetä mitään, emmekä me osaisikaan keksiä mitään uutta. Meidän ei tarvitse, sillä kaikki uusi tulee itsestään, kun lakkaamme torjumasta. Uudet asiat ovat jo meidän tietoisuudessamme. Siksi ne reagoivat. Meidän tarvitsee vain kuunnella niitä siitä huolimatta, että ne tuntuvat puhuvan vastemielisellä tavalla. Oi, miten hieno tapa! Oi, miten hienoja kaikki ihmiset!

Kohti iloa

Edellä mainittu itsen ihastelu on ensimmäisiä askeleita kohti iloa. Me opettelemme ensin sietämään itseämme ja oloamme. Sitten me opettelemme myöntämään, että kaikella on tarkoitus. Jos meistä tuntuu joltakin, siihen on syynsä, ja se on meidän parhaaksemme. Meidän tunteemme voivat kertoa, että asiat ovat hyvin ja tilanne on hyvin. Tunteemme voivat kertoa myös, että asiat ja tilanne eivät ole meidän parhaaksemme. Tai ne voivat kertoa meille, että meissä itsessämme jokin ei ole hyvin. Silloinkin tunteemme ovat meidän parhaaksemme. Niiden viesti on aina hyväksi. Siis, kun meistä tuntuu hyvältä tai pahalta, meillä on hyvä syy todeta "oi, miten ihana minä". Silloin me emme torju emmekä ohita tunteitamme.

Joskus me odotamme, että paranisimme, ja että parantunut minä voisi sitten alkaa iloita. Niin ei käy. Meihin ei tule uutta parantunutta nauravaa osaa, vaan meidän narkomaanimme on se, joka alkaa nauraa. Meidän oma kaiken läpi kulkenut persoonallisuutemme vapautuu - kaikkine matkan varrella keräämine ominaisuuksineen. Sen tähden tämän artikkelin nimi ei ole naurava parantunut, vaan naurava narkomaani. Meissä ei ole mitään vikaa. Ei ole mitään syytä odottaa, että parantuisimme ja muuttuisimme niin hyviksi, että voisimme alkaa nauraa. Sanoisin, että yksi paranemisen huippukohtia on se, kun tälläiset unelmat katoavat. Silloin läsnäolo ja hyväksyminen astuvat uuteen vaiheeseen. Voisi sanoa, että hyväksyminen lakkaa, sillä ei ole enää mitään hyväksyttävää. Ilo tulee mukaan. Silti me huomaamme edelleen kipeitä asioita. Me saatamme huomata asian, joka olisi joskus tuntunut hävettävältä tai pelottavalta, mutta nyt me koemme vain välähdyksenomaisen nöyryyden, ja seuraavassa hetkessä olemme ottaneet sen vastaan - vieläpä ilolla. Me elämme virtaavassa todellisuudessa, emmekä vertaa todellisuutta illuusioihin.

Me tulemme tähän iloon täsmälleen sellaisina kuin olemme. Koko meidän roskakuormamme nauraa vailla syyllisyyttä tai häpeää. Tästä kertoo esimerkiksi Zen-runon Härkä ja paimen kappale kahdeksan seuraavasti: "Kaikki sekaannus on väistynyt ja tyyneys yksin vallitsee; edes pyhyyden aatetta ei ole. Hän ei vitkastele siellä; missä on Buddha, ja sen missä Buddha on, hän nopeasti sivuuttaa. Kun ei ole olemassa mitään dualismin muotoa, jopa tuhatsilmäinenkään ei keksi tähystysaukkoa. Pyhyys, jolle linnut tuovat kukkia uhriksi, on vain ilveilyä"."

http://www.healingeagle.net/Fin/Txt/naurava.html

Entä jos olisit kuollut tänään, ja saanut lahjan palata tyhjältä pöydältä, kokonaan uusi alku, täydessä kasvussaan ja käyttövalmiina? Antaisitko itsesi astua ulos karmasta, päästää irti kuvioista joissa olet elänyt, vapautua vastuista ja taakoista joita olet kantanut, ja aloittaa uudestaan? Voit antaa itsellesi tuon lahjan juuri tässä hetkessä.

Jos voit aloittaa uudelleen, mitä valitset?