IRC-Galleria

Onnistunutta nuoralla kävelyä.

Ihmiset juoksevat ohi ja materia lentelee paikasta toiseen.

Luotto tukeen kasvaa ja kohta tanssin.

Kamala aamu. Vanha tuttu kävi kääntymässä ja oli kidutusta huomata, ettei yhteistä puhuttavaa ole.

Ennen kuljettiin aina yhdessä. Tunsin kundin ulkoa.

Pitäisi päästää irti. Liikaa aikaa kulunut.

Kauan sitä odotettiinkin! Perjantai ja Ansku tulee kaupunkiin. Nyt pitäis enää saada itsensä biletysfiilalareihin...

Olen muuttunut kotikissaksi. Tai no, tykkään lähteä ulos, mut halut juoda tai tanssia on kadonnut. Nautin katsella ihmisiä.

Kyllä tää kai tästä.

Vuonna 1933 pieni tyttö joutui murhaajan uhriksi. Murhaaja hautasi tytön elävältä maahan toistaen samalla sanoja “Toma sota balcu“.

Nyt kun olet nähnyt ja toistanut mielessäsi nämä sanat, tulet tapaamaan murhatun tytön. Ensi yönä, kun olet nukahtanut, tyttö ilmestyy makuuhuoneesi kattoon ja tukehduttaa sinut samalla tavalla kuin hän tukehtui itse.

Jos kirjoitat tämän tarinan omaan blogiisi, hän jättää sinut rauhaan. Hyvät tekosi palkitaan.

Pitäisi saada jotain aikaiseksi. Ikäkriisiä pukkaa päälle ja lähes kaikki tuntuu olevan kesken.

On onneksi haaveita. Ja osalle niistä jopa toteutussuunnitelma! Jos vain aika olisi armollinen ja antaisi kerrankin periksi asioissa.

Pitäisi aloittaa pienestä. Nousta koneelta ja oikeasti tehdä jotain...

Jesh! Pyykit pyörii!

Riittääkö se tälle päivälle?


Perkeleen huutava ääni kallossa!!! Mä poistun tiskaamaan.

Sinä, joka luet tätä, kuvaile minua yhdellä sanalla.
Siis vain yhdellä ( 1 ), ja sen jälkeen laita tämä omaan päiväkirjaasi, jotta näet mitä muut ajattelevat sinusta.

Olit sitten kuka tahansa, laita kommenttia, jos eksyt päiväkirjaani lukemaan.

Luulin aina että taivas on valkoinen ja täynnä pieniä höttiiäisiä joilla on siivet. Erehdyin pahasti! Minua viisaammat valaisivat ajatuksiani ja kertoivat, että kesäloma on ihmisen oma taivas. Onnen autuus jonne maailman murheet ei yletä.

Taivaani on hikinen, köyhä ja odottava.

Taivaassa on hyvä olla, joten vain oma outouteni estää minua nauttimasta 30 asteen helteestä täysin rinnoin. Paikallaan makaaminen hiki valuen ei ole ollut oma käsitykseni onnellisesta vapaa-ajasta, mutta vähämpä minä tiedän.

Kaikki ne paikat jonne haluaisin mennä, vaativat valuuttaa. Minulla ei sitä ole, joten olen kai onnekas. Muuten voisin joutua pois omasta paratiisistani. Ja tavata ihmisiä. Nyt kun joudun odottamaan, että kaikki oleelliset pääsevät töistä.


Olen minä nirso.

Olipas taas. Faija kävi porukoineen ja vedin kiltisti koko "isin kiltti tyttö" shown.

Luulisi että tähän ikään mennessä osais jo olla oma itsensä.

Vielä viikkoo duunia ja hymyä ja sitten saa heittää naamarit nurkkaan ja lomailla =)

Enää pieni ikuisuus

Arki pysäyttää ajan. En uppoa, en nouse. Arjen turhantärkeät tehtävät laittavat minua liikkeelle ja estävät ajattelemasta mitään oleellista. Sulkevat aivoni ja hukuttavat tuskan huudot syvälle sisäänsä.

Kellun paikallaan ja toivon että tämä kupla kestää. Tiedän ettei niin käy, mutta en jaksa välittää. Liikaa tehtävää ja liikaa hoidettavaa. Jos pysähdyn edes hetkeksi, voi illuusioni särkyä ja kipu tulee taas. Kipua en halua, en kestäisi sitä. Taas. Pienillä askareilla kauaksi ajatuksista.

Ihmiset ympärilläni huomaavat muutoksen. Suurin osa ihastelee kuplan pintaa, eivätkä näe sen sisälle. Niitä kuplani kestää hyvin. Kuplaani uhkaa kaikista rakkaimmat minulle. He eivät edes kunnolla näe kuplaa ja uhkaavat sen heikkoja seiniä. En saa heitä uskomaan kuplaan, mutta voisivatko he antaa sen hetken vielä olla. Täällä voin hengittää ilman tuskaa. En ikuisesti, mutta saisinko pitää tämän loman?

Aamulla ylös vasta kun on aivan pakko. Unet eivät auta, mutta niitä on helpompi olla noteeraamatta. Äkkiä vauhti päälle ja toivotaan, että ajatukset eivät ehdi mukaan. Jos kaikki menee hyvin, päivä on mennyt ennen kuin huomaankaan. Kuplassa voin jopa nauraa. Yöllä katson tuttua naamaa ruudun takaa ja nauran vedet silmissä. Suljen television ja pian mietin tunsinko jotain. Ei ajatuksia! Äkkiä tutut iltarutiinit ylle ja rukoilemaan unentuloa. Kaikki tutussa järjestyksessä, niin ei tarvitse ajatella. Kupla kestää vielä.