IRC-Galleria

..kun on noita hengenheimolaisia! Mitä mä tekisin ilman sisko-kultaa ja pikku-tiinaa? Ensimmäinen varmistaa tasaisin väli-ajoin, etten vaan rupea luulemaan itseäni mukavaksi ihmiseksi. Hän myös muistuttaa siitä, miten volyymit saadaan nousemaan puhelimessa kun tapellaan auto-vuoroista. On se niin herttaista. Tulee ihan lapsuus mieleen: tapeltiin siitä viimeisestä vanukkaasta ja lopputulos oli minulla tuppo hiuksia käsissä. (Sisko-kulta menetti hiuksia, mutta varmisti suurilla sinisillä silmillään äidiltä, että minä istuin arestissa loppupäivän. Ja HÄN söi sen vanukkaan...).

Pikku-tiina. Nimi, josta hän ei pääse eroon, vaikka avioituisikin joskus. Kohtalo varmisti, että kyseinen etuliite tulee pysymään aina! "sisko" jonka kanssa ei tarvinut tapella, jonka kanssa jaettiin niitä hyviä hetkiä. Niitä hetkiä, kun minä kolmantena pyöränä tunkeuduin reviirille oikean pikku-siskon säestäessä: "mee nyt! et jää tänne! Äitiiiiiiii!". Pikku-tiina jaksoi aina hetken vakuutella, että olin tervetullut siskoni huoneeseen.

Ja tänäpäivänä. Me muistelemme menneitä. Emme kyläile toistemme luona juuri koskaan. Laulamme kaikki ihan päin persettä ja omistamme kieroutuneen huumorintajun jokainen. On se vaan niiiin mukavaa. Kuuntelee toisen vitsejä ja toteaa: "toi ois voinu olla mun sanoma" ja mikäs sen parempaa kuin omat vitsit!

Kiitos rakkaat...Lupaan häiritä teitä hippipileissä vastakin =)