IRC-Galleria

Oli sitte se ihana Ystävänpäivä. Ja tännekin ois voinu jonki sortin kiitokset laittaa...ettei mee ihan pullamössöksi nii yritän säästellä teitä hempeiltä sanoilta. (pthyi, niinkö se meni ?;) )

Viime aikoina on tosissaan miettiny mikä on sitä ystävyyttä. Jokainen haluaa ystävälleen parasta.

Mikä sitten on ystävän teko?
Mä oon hyvin otettu, kun syntymäpäivillä kahvipöydässä on erikseen ne pim's keksit tai suklaaneliöt "ku säähän et syö kakkua".
Toinen, millä hyvä ystävä tekee vaikutuksen, on "mikset nää tuu kylään?" tai vastaavasti "paa kahavit tippumaan, oon tulossa".

Haittanneeko tuo mittään, jos välillä kertoo "mää tykkään susta just tuommosena" ja välillä jättää kertomatta sen, millä tietää toista satuttavan. Ystävä on laastari, ei se, joka tekee haavan.
Ei tarvi osata neuvoa ja ratkaista kaikkea ystävän puolesta: voi näyttää sen kohdan, missä ne tienviitat on, mutta antaa sen toisen päättää, kääntyykö oikeaan vai vasempaan. Ystävä kipittää sitten perässä, joskus kiroten ja nieleskellen "tana, kele, tu...väärä suunta...eipä oo eka kerta..aina on kotiin löydetty...vaikkakin mutkan kautta...." !

Ja mää voin muka oikeesti väittää tietäväni jotain...mulla on 24 vuotta säilynyt ystävyys-suhe ja toinen joka on ollut sen 20 vuotta, se on jo aika hyvin tähän ikään.... toiset mokomat lisää ja toivottavasti niitä on jo useampia. Sehän on ihan meistä kiinni, sinusta ja minusta :)

Kiiiiiitooooos, sulle, sulle ja sulle!......kielikuvia...ja vertauskuvia...pöh, te ootte fiksuja! (jos ette tajunneet ni olkaa fiksuja ja jättäkää sekin omaksi tiedoksenne) :)

(sori, ihan pakko...erityiskiitos mun uudelle YSTÄVÄLLE, oikeeseen suuntaan oot ohjannu ja sujuvasti oot syöny suolakurkut mun hampurilaisen välistä! mitä sitä ihminen muuta....)


"Maama, ei taavitse pelätä! minä pikkusen nuolen nii maama voi lentää" Kummipoika 2.5 vuotiaana. Voi hyvän tähen...ei, kaikkea ei tarvitse tajuta :D