IRC-Galleria

Osa masentuu keväällä, osa syksyllä. Eikö se väkisin mene niin? No tietty osa ei masennu miltei koskaan ja osalla se on verissä. No mä olen kevät ihmisiä. Eli mä alan elää sitä myötä kun lumet sulaa.

On aivan ihanaa kun aamulla paistaa aurinko. Tulee väkisin hyvä mieli. Kengät ei kastu loskassa ja päivät on pidempiä. Mä haluan kiikkumaan. Mä haluan laittaa silmät kiinni ja antaa mennä!

Ja silloin...silloin keväisin tuntuu että kaikki asiat on paremmin vaikka mikään ei olisi muuttunut. Ja jos jotain hyvää tapahtuu, niin sekin kasvaa.

On keväässä huonot puoletkin. Koko ajan on pakko tehdä jotain. Kun on ollut pimeessä pitkään ei halua menettää valosta yhtään. Kotona on vaikea olla kun katsoo ikkunasta ulos. No, ei kai se huonoakaan tee.

Mä olen päättänyt nauttia tästä kesästä, ainakin hiukan paljon=) Kohta loppuu tikkurilan teatterin esitykset ja 24.5 tulee ensi-ilta kellariteatteriin. Kun näistä päästään kesäkuussa niin mähän pysyn perkele erossa teatterista ennen syksyä. On maailmassa pakko olla muutakin mistä saa sielulleen tyydytystä. Mä en halua kiirehtiä. Mä haluun pysähtyä hetkeksi. Sitä mä tarviin.

Miks mä sitten olen niin kamalan huolissani siitä että 1-2 kuukauden tauko pysäyttää mun kehityksen? Eihän se voi olla niin. Järki huutaa, mutta sydän vetää. Mutta tällä kertaa mä aijon pystyä siihen. Mä aijon antaa mun ystäville aikaa teatterinkin ulkopuolella. Mä aijon olla huoleton. Niin mä aijon. Lupaan melkein itselleni.

Tää kevät on muutenkin ollut tosi kumma. Ilmassa on jotain kummaa.
mä en tiedä olenko mä vai maailma muuttunut viimeisen vuoden aikana, mutta tuntuu että kumpikaan ei ole entisensä.

Tässä ja nyt niin. Onko pakko edes löytää vastauksia?