IRC-Galleria

Jotkin laihoista ihmisistä ovat hirvittävän tuohtuneita - milteipä loukkaantuneita, nähdessään lihavan ihmisen. Olen useammin kuin kerran kuullut heidänlaistensa sanoneen "no sanon niille suoraan miten läskejä ne on jos ne eivät oo ite sitä tajunneet. Ehkä ne sitten ymmärtää laihduttaa".

Miten luulette syömishäiriöiden kehittyvän? Miten luulette ihmisten painon lisääntyvän ja ikuisten dieettien tuhoavan terveyden niin keholta kuin mieleltä?

Me paksut joudumme joka päivä muistamaan sen, kuinka lihavia me nyt sitten ollaankin. Osa meistä piiloutuu kotiinsa, osa yrittää kieltää koko tosiasian ja osa lopettaa syömisen tai tulee katumapäälle ja oksentaa aina syötyään. Hyvin suuri osa ylipainoisista ihmisistä tuhlaa elämänsä painonsa miettimiseen ja siltä piileskelyyn. Kotona kukaan ei tuomitse, ei sano että oletpa ruma, ellei ole sitten onnistunut menemään naimisiin vääränlaisen ihmisen kanssa. Kotona on turvallista. Jumppasaleillekin meneminen on ikävää kun siellä on laihoja ja ohjaajia, jotka laskevat kaikki ylipainoiset sydänkohtausriskiksi.

Meitä kaikkia tuomitaan ulkonäkömme perusteella, mutta minäkin, ylipainoisena, saan ensireaktiona "hyi kamala"-tunteen nähdessäni ison ihmisen. Se on vaan väärin. Itseään inhoaminen on väärin. Toisten luokittelu hyviin ja huonoihin ihmisiin painon perusteella on niin väärin ettette uskokaan.

Ja huomasin itse juuri yhden asian. Olen menossa selkäleikkaukseen, nukutuksessa on komplikaatioriski, siinä että mun nikamani väliin tungetaan skalpelli, on komplikaatioriski. Ja minä olen huolestunut vain siitä, että ne näkevät kuinka läski olen ja voivat sille naureskella kun itse olen taju poissa.

Kuka sanoi että ylipainoinen ihminen osaa ajatella maailmasta rationaalisesti?
Kuka sanoi että rationaalinen ihminen ei kehittäisi itselleen kuoppia kuten anoreksia tai bulimia?
Kuka sanoi että lihavat ovat huonoja ihmisiä?
Kuka päätti että on hyvä hävetä omaa olemassaoloaan?

Varmaan sama tyyppi joka keksi giljotiinin.