IRC-Galleria

Selaa blogimerkintöjä

Addiction is a bitchMaanantai 24.08.2009 15:35

Mummu koukutti mut kahviin. Ensin aamupalaksi puuroa, sitten kysymys "Otatko kahvia?".

Istutaan pöydän ääressä jonkin aikaa juttelemassa. Mummu kysyy: "Otettaisko vähän kahvia ja niitä keksejä?".

Lähdetään kaupungille pyörimään, hakemaan junalipun ja koluamaan kauppoja, pysähdymme Seppälään, Postiin ja Tiimariin. Sitten Citymarkettiin kahville.

Otamme taksin jolla ajamme hetkeksi Paattion Lehtoon moikkaamaan äitiä ja pappaa ja tätiä. Huristamme kotiin, läsähdämme pöydän ääreen ja mummu sanoo: "Ehditään ottaa vielä kahvikupit ennen kuin alan tekemään ruokaa."

Mummu tekee poronkäristystä perunamuusilla ja minä kopioin muun muassa perheraamatusta nimiä sekä vuosilukuja. Syömme ruokaa, nyt on täysi olo. Naapuri tulee kylään ja mesoaa Madonnan miniminiminihousuista puolitoista tuntia. Naapuri näyttää yllättyneeltä kun sanon ettei ne ihmiset ole menneet sitä Madonnaa katsomaan sinne keikalle vaan nauttimaan musiikista. Juon ainakin kaksi kahvikupillista ja toivon että aika kuluu nopeasti.

Jepjep, onneksi sentään osattiin lopettaa ajoissa ennen nukkumaanmenoa, mutta onko se nyt ihme miksi kiukututtaa kun keho huutaa addiktiivisia aineita. Eilen lisäksi poltin viimeisen savukkeeni, nyt jos vielä ostan askin, ostan sitä superlaittia niin kun sellaisen on polttanut, on erille pääsy helpompaa. En ole vielä päättänyt mitä teen, huomaan vain sen että stressaa aikalailla tämä hetki. Voisi ehkä viedä roskat ja ostaa pitsan aamupalaksi. Ja tupakkia.

Mutta olen minä kyllä vähän kyllästynyt noihin kaikkiin. Eihän niistä hyvä olo tule vaikka nautintohetkellä se täyttääkin jonkin tarpeen. Suklaa ja tupakka on olleet pitkään mun ainoita ystäviä, kun yksin on istunut kotona, on niitä puputellessa kulunut aika johonkin muuhun kuin oman elämän epäkohtien miettimiseen. Eikä sen edes tarvitse olla suklaa tai tupakka. Korvikkeita löytyy mistä tahansa.

Väsyttää ihan sikana.
Pitäs nyt ainakin ensimmäiseksi soittaa Welholle siitä Big Brotherista. :D

Ärrrrr.. Puren jotakuta nilkkaan. Ikäänkuin sisäinen Pikku Myyni olisi herännyt. Ärrrr..

Etkö vielä ole jäsen?

Liity ilmaiseksi

Rekisteröityneenä käyttäjänä voisit

Lukea ja kirjoittaa kommentteja, kirjoittaa blogia ja keskustella muiden käyttäjien kanssa lukuisissa yhteisöissä.