IRC-Galleria

Muutamia mietteitä taas tästä elämästä...
Ensinäkin mulla on taipumus kirjoittaa ja sanoa asiat juuri niinkuin mä ajattelen. Ja siihen mulla on täysi oikeus. Mä osaan kyllä sen verran järkeä käyttää että en kuuluta nimiä, osotteita, henkilöturvatunnuksia ja kengän numeroita tietyissä jutuissani. Ja se ei ole millään tavalla kiellettyä.
Toiseksi jos käy lukemassa mun juttuja niin se on aivan oma vika, jos ei niistä pidä, kuka käskee niitä lukemaan ylipäänsä?
Kolmanneksi mä en todellakaan oleta että kaikki musta tykkäisi, ei tarviikkaan tykätä, koska mäkään en tosiaan tykkää läheskään kaikista, varsinkaan sellaisista ihmisistä jotka ei vaan oikein hiffaa jos niitten seuraa ja läsnäoloa tai ylipäänsä yhtään mitään ei mun /meidän elämässä kaivata.

Meillä on hyvä elämä, erinomainen parisuhde jossa ei ole yhtään minkään näköistä vikaa. Meillä on tapana puhua asioista, niin hyvistä kuin huonoistakin keskenämme, se on sitä luottamusta jos pystyy puhumaan sellasista asioista toiselle joita ei muille ole kertonut. Koska toisen arvostaminen, luottamus, rehellisyys ja avoimuus on mun mielestä ne asiat jotka saa meidän elämässä asiat sujumaan näin hyvin. Mä olen erittäin onnellinen siitä ja siksi mä saatan puollustaa sitä onnea joskus hieman turhankin voimakkaasti. Mutta kun se asia on vain niin, mä en itselleni mitään voi ja mä toivon että muutkin osaisi arvostaa sitä.
Mä toivon että jos jollain on jotain sanomista mun kirjoituksista, mun ajatuksista tai muuten vaan jostain joka liittyy muhun niin voi sitten sanoa niistä ihan suoraan mulle.