IRC-Galleria

Jostain kumman syystä tänään kävi niin, että.... Olin lounastamassa Postin Amicalla ja poistuessani alkoi kahvihammasta kolottaa. Tarkoitus oli käydä hakemassa postista samalla postimerkkejä ja käsiin tarttui myös kahvihampaan kaveri tumma suklaa. Eikös ne jotenkin kuljekin käsi kädessä? Mielestäni kyllä ja taustajoukoilta sain hyväksynnän tälle ajatukselle. Eli tästä päivästä eteenpäin on hyväksyttävää ostaa suklaata mikäli kahvia tekee mieli.

Siis mä oon todellinen mestari kirjoittamaan hienoja kertomuksia. Vaikka totisinta tottahan oli se, että Pikku-Johanna unohtui taksiin. Ongelma tässä on vain se, että oma elämä on niin tylsä ettei siinä ole mitään kertomista. "I couldn't help of wonder - am I boring?" Näinä Bridget Jonesin ja Sinkkuelämän aikoina on tärkeä muistaa myös itseään ja omaa sisintään. Mitä siellä onkaan? Kuka olen? Bridget Jones ja Sinkkuelämää ovat kuitenkin nyt historiaa ja elävät vain DVD-hyllyissä sekä mielissämme. Julistakaamme siis naisellisuuttamme ja itsenäisyyttämme; olen nainen ja täydellinen "just the way I am"! Prkl...

Huomasin juuri, että lähestyn pelottavasti 24 ikävuotta. Siis 23,71 vuotta on jo aika paljon! Äitillä oli sen ikäsenä jo kaksi lasta, joista minä olin se tuoreempi. Mutta elämä on. Ja onhan mulla kissa! Ja Antista huolta pitäminen on joskus kans aika vaativaa... Viikonloppuna oltiin Jyväskylässä. Hyvä reissu! Ja aivan ihkut ne mun uudet farkut ;) Kiitokset Lauralle yösijasta ja huippuseurasta! Toisen yön nukkumispaikan valinta oli aivan minun henkilökohtaiseni joten selkäkivuista ei voi syyttää kuin itseään. Tosin siellä lattialla oli viileämpää... Baariseikkailu oli antoisa ja osaan nyt vaatia enemmän Vaasan Gigulissa. Nimittäin enemmän pinta-alaa! Äh, hiukset on tänään huonosti. Voikohan siis edes lounasta lähteä hakemaan... Ajattelin suorittaa hieman shoppailua siinä samalla. Sehän nähdään...!

Elämä rullaa ja mitään kummempia ei kuulu. Töitä lauantaina ja sit vois vähä piletellä illalla... Tuomo, Marjaana ja Milla tulee tänään tänne päin joten ehkä jotain ohjelmassa. Viikon päästä Jyväskylään, Keski-Suomi here I come!

Ai se joka loppuu huomenna ja sitte mätänen vielä yhden sunnutain siihen kyytipojaks. Olen todella katkera tällä hetkellä, sillä puol toista viikkoa on menny ku siivillä. Tulihan sitä nähtyä isoja kissoja, paviaaneja, nallekarhuja yms. Kuulostaa joka miehen lomalta. Hah, mut mä näin noi Korkeasaaressa. Huomenna häihin, lööööv, löööv, lööv... Toivottavasti on hyvät tarjoilut :P niin... ja maanantaina töihin, aaaaargh.

Tai ei kirjaimellisesti ihan vielä vaan vasta kahdeksan tunnin päästä. Eli kesäloma alkaa! Lalalaa! Huomenna nään Pauli Hanhiniemen ja pääsen festarifiiliksiin Kaustisella. Nam, olutta ja muuta herkkua ja mikä tärkeintä, saa nukkua niin pitkään ku haluaa reilun viikon ajan! Ongelmallisin kysymys vain kuuluu... mihin laukkuun survon kaikki vaatteet/kengät? Eihän koskaan voi tietää millaset ilmat tulee... pahapaha.

Btw. En edelleenkään ole shoppaillu mitään aleista, olen katkera ja epäonnistunut yksilö. Shoppailuyksilö.

Eilen alotin lääkityksen ja tänään oon aivastanu vaan kaks kertaa ja niistäny en oo ollenkaan! Elämä voittaa! Testeissä pitäs vielä käydä, mutta ehkä jossain vaiheessa... Nyt nautiskelen nuhattomuuden tunteesta.

Kuuma. Flunssanen olo kesällä ei oo kiva juttu. Niin ja, vkonloppu siis ihan jees. Kivat pöhinät ja jälkkäriks hyvää rentoutumista.

Ja idoliehdokkaat lauleskelee Suomipopilla. Suomipop on ihan jees, jos City ei kuulu. Musta alkaa nyt oikeesti tuntua, että täällä on kesä. Ulkona näytti tosi kylmältä, mut tarkenin siellä kuitenki... eli kai se on nyt sitte tätä. Pitää olla vaan tyytyväinen siihen mitä saa, ei me missään Espanjassa kuiteskaan olla. Flunssa eli allergia jatkuu ja jatkuu. Illalla startataan Kaustiselle ja huomenna sit Kalajoelle. Kalajoen hiekat... Tapsa Kansan kansallisromanttisin sanoin. On tää munki elämä tätä, tietää just, että itelleni mä kirjottelen. En odotakaan, että kukaan näitä lukis. Daah.

Kahvi on tänään aiheuttanut taas heikotusta, hikoilevia kämmeniä, huimausta ja huonoa oloa. Kahvi, rakkaani, miksi teet tämän minulle. En voi elää ilman sinua. Pöh. Elämä on... uskon ja hiljenen.

ps. vieläkin sanoton, mutta onnellinen.