IRC-Galleria

ärsyttää ku tää maailma on just sitä samaa, mitä tos videos sanotaa. itellä vihdoin asiat pulkassa mut vituttaa jotkut asiat silti aina.

"ja keväisin ne kodittomat sulatellaan jäästä
katkokävelylle mutta katkolle ei päästä
halleluijahhei, suomen päihdepolitiikka
pamit, pervitiini, subutex ja sunnuntai"



"kun hyvinvointivaltiota Helsingissä luodaan
julkisivuduunarit ne Tallinnasta tuodaan
hurahuhhahhei, mistä halvimmalla saadaan
sillä niin me tehdään Helsingistä Shangri-La"

muuttaminen alkanu, tosin vasta pakkaaminen. pikkuhiljaa tyhjenee huone, tosi omitusen näköstä täällä. en osaa vieläkään oikeen käsittää tätä. parasta <3

"another night, slips away
in other words, I should say
there are no words, you should say
there are no words"

voishan kaikki olla helpompaa, mut en mä lopeta rakastamista. en mä pakene, mielummin istun tässä ja kärsin vaikeudesta kun piiloudun kaikkee paskaa. pitää ottaa tää skeida vastaan ni tietää, et pahempaa on tulossa. muuten sitä tulee sokeeks pahuuden suhteen ja sit kun tapahtuu joku ihan pienen pieni paha asia, ni sit ollaan ihan hajalla. joten, mä otan ihan tyytyväisenä kaiken paskan niskaan ja kohtaan sen.

"mä tulin toivoo rauhaa
pyytää rauhaa
harjottaa rauhaa"

ottakaa rennosti, oikeesti. ei asiat oo niin päin vittuu ku kaikki kelaa.

"me ollaan kajakilla atlantin keskellä
melomal ei paljo virtauksen vaikutust estellä"

niiiiiiin totta toi ylempi lause...
miettikääpä sitä.

epu:

heiii paljon onnea syksytyttö! <3

mä:

voi kiitos! :) toi tyttö hämää edelleen, vaik ulkonäkö muuttuu ni sama äijä mä vieläkin oon :P

epu:

syksyäijä kuulostaa suomen tunnetuimmalta exhibitionistilta... :D siks tyttö, kultaseni.

mä:

sä oot kamala pervo, hyi helvetti :'D

epu:

no se kuulosti!! :D

koht tulee lisää ikää. "en mä sokeudu pirtust ku ei noi muutkaa oo sokeita" niin on tullu usein kelattuu, vaik 40 prossanen viina jäätyki pakastimeen.

mä en haluu täyttää vuosii. mä haluisin olla aina lapsi, kakara, enkä mä koskaan vanhenis. "me oltii vaa nii lempilapsia jumalan" ja voi ku voitais olla aina. maailma muuttuu, sut mukanaan muuttaa, niinhän se menee. ikävöin jo kaikkee sitä mitä jäi taakse jo vuosii sitten. eihän sitä paskaa saa takas, en haluiskaan, mut tiettyi asioita mä kyl muistelen ja ikävöin.

muistan sen illan, ku kahen kaverin kans vedettiin ekaa kertaa tiettyy douppii ja sen jälkeen maailma muuttu. se oli helvetin siistii. olo oli mahtava, kaikki huus ja juoksi, ja koko ajan tuntu ettei meijän maailmas oo mitään pahaa, et ollaan aina lempilapsia. tai se, kun oltiin kallios ja seottiin rullaportaista. ei, en oo teijän kaikkien kans väleissä mut mä välitän, muistan aina.

kohta oon jo vanha ryppynen paska ja kuolen, mut en mä jaksa huolehtii siitä. en koskaan luultavasti tunne olevani millään tasolla aikuinen, mut ei musta koskaan tuukaan aikuinen. mä oon aina lapsi, nään aina pilvis muotoja, eläimiä, eskapismia, mut se on vaan hyvä. ei me rakkaat ystävät kuolla koskaan, me ollaan täs aina eikä me koskaan muututa liikaa.

tässä teille biisi, entiset vanhat kaverit.

pyhimys - jäin


" mä katon ympärille baarissa
kaverit ei saalista
ne on liian vanhoja siihen

joku jaarittaa
mä en pysy kärryillä
mä oon kai liian vanha jo siihen

laivadiskossa bokseritanssi on loppunu lopullisesti
niin tuntuu
ei tunteella puhuta rumpuun
en kuppilas vuosiin oo puhunu sulkuun

sivustaseuraaja katseiden teuraana
maltsu on mennyttä
perhe on seuraava

hiekkasihdissä kakkakikkareet
on jääny jälkeen
ei kultakimpaleet

yhä ohuemmat juustoviipaleet peittää mun leipää
ura tästä urkenee
rätin riekaleet, pullon sirpaleet
kapeneva tie umpikujaan kulkee

minne tahansa mä meen
ei mikään oo ku ennen
aika menee eteenpäin
mitä ikinä mä teen
se ei mee niinkuin ennen
mut miks se menee just näin

jalkoihin, paikoilleen, himaan
lähtöruutuun ku savu jää fimaan
alkueläin jäi kii alkulimaan

ja mä jäin taas tänne näin "

taas. kuka lohduttaisi nyytiä? (lue: salosta)

mä en ymmärrä, miks maailma on tahallaan näin ikävä paikka. en mä edes oo tehnyt aikoihin mitään väärää, ja silti mikään ei toimi millään tavalla. mikakin totes taas tänään, et ollaan samassa pisteessä kun viimeks: molemmilla on niin paska olo et eroominen olis paras ratkaisu, sit ei olis tätä helvetin stressiä näin monesta asiasta. paitsi et se ei auttais vittuakaan, pahentais vaan asiaa. toivottavasti kulta ei nyt tee mitään typerää.

välillä - tai siis aina - tuntuu siltä, et yhteiskunta on hylänny meijät. miten asiat olis muuten näin hankalia?

huomaa kyllä, kenen lapsi on kyseessä. mä niin rakastan noita. <3