Ensimmäisessä kuvassa siperianhuskyn pentu, ja toisessa karjalankarhukoiran pentu. Kun olin lapsi meillä oli koira Eppu, joka oli näiden kahden risteymä. Kun oli 30 pakkasta Eppu kaivoi pihalle lumikasaan itselleen pesän josta sitten kohosi höyryä koiran hengityksen kuumuudesta. Eppu myöskin muisti aina palvoa täysikuuta ulvomalla. Harrastin myös Epun selässä ratsastamista, mikä on aivan mahtava harrastus pikkupojan ja koiran välillä. Nykyään sitä on tosin niin läski, että pitää tyytyä kakkosvaihtoehtoon ja ratsastaa sudella virtuaalitodellisuudessa.
Vähän alkanut tuollaista tekemään mieli tässä viimeaikoina. Koiran pitää näyttää koiralta. Sekarotuisen ottaisin mielelläni, sillä minua ei kiinnosta tehdä koirasta näyttelyprimadonnaa, ja ovat usein terveempiäkin.