IRC-Galleria

Vantaan Sanomat haastatteli mua viikonvaihteen 26.-27.9. lehteen, tituleerasi poliitikoksi ja antoi ymmärtää että nyt on huonosti käynyt poliitikonalulle joka ei ymmärtänyt mitä nettiin saa pistää ja mitä ei. Ehkä on turha itkeä jonkun hassun toimittajan päähänpistoista, mutta sanonpa nyt mielipiteeni. 8)


"Pornokuvat nakersivat poliitikon uskottavuutta"

Mikäs helkkarin poliitikko, ja mistä uskottavuudesta tässä puhutaan? En ole tietääkseni koskaan varsinaiseen politikointiin päässyt osallistumaan enkä kutsuisi jokaista poliittiseen nuorisojärjestöön kuuluvaa tai kuulunutta poliitikoksi. Tietenkin pitäisi määritellä mitä politiikka tarkoittaa: jos sillä tarkoitetaan yhteisten asioiden hoitoa niin olen kyllä ilmaissut mielipiteeni aina kun on tilaisuus, kysyttiinpä sitä tai ei :D

Puoluepolitiikalla ei ole mahdollisuuksia vaikuttaa yhtään mihinkään tehokkaasti. Koska puolue on aivan liian iso ryhmä ihmisiä olemaan oikeasti samaa mieltä niin monista asioista, heidän on pakotettava myös eri mieltä olevat jäsenensä äänestämään "yhdessä" sovitun mielipiteen mukaisesti tai ainakin jäsenkirjallaan allekirjoittamaan jopa asioita joista jäsen saattaa olla täysin päinvastaista mieltä. Itse en kaipaa mitään erityistä uskottavuutta tuossa järjestelmässä missä parhaimmillaankin puolueella on jos jonkinlaista valtaa mutta yhdelläkään yksittäisellä edustajalla ei lainkaan vaikutusmahdollisuuksia.
Puolueen ongelma on myös se ettei jäsen saa puhua vapaasti varsinkaan vaalien aikaan vaan hänen on pidettävä puolueen julkisuuskuva puhtoisena. Reilua peliä.


"ihmisten pitäisi suhtautua alastomuuteen ja seksuaalisuuteen rennommin" & "jokaisella on oikeus omaan kehoonsa"

Nämä eivät edes liittyneet toisiinsa. Jälkimmäinen kommentti koski päihteiden käyttöä lain näkökulmasta.


"Rohkeat valokuvat internetis sivustoilla havahduttivat Vasemmistoliiton puouetoimiston jo vuosi sitten keväällä."

No kai nyt, kun Radio Rockin pojat soittivat sinne ja kyselivät mitä Sirpa Puhakka tykkää pornosta :D


"Keskustelun jäklkeen hän luopui kunnallisvaaliehdokkuudesta."

Ei sinne päinkään:

<@Miffy> en missään vaiheessa edes pyrkiny ehdokkaaksi
<@Miffy> ja ton tyystjärven kans puhuin muuten vaan
<@Miffy> soitin sille ite ja se olis halunnu että olisin ehdokkaana mut vastasin että oon liian monesta asiasta ratkasevasti eri mieltä että kannattas
<@Miffy> ja että koska lehdet varmasti riemastuu jos puolueella on tommonen juttu ni ehkä mun kannattaa pysyy niist erossa
<@Miffy> että voin puhua mitä haluan eikä mikää puoluelojaalisuus sido mua
<@Miffy> ku se olis halunnu hoitaa mun lehdistöasiat ja luoda mulle poliittista uraa
<@Miffy> en olis päässy ite sanoon mitä mieltä olen jne
<@Miffy> tosin eipä se tostakaan tule ilmi


"Uskottavuus"

Jos uskottavuus menee seksuaalisen toiminnan esittelemisestä amatööripornosivustolla, aika heikkoa on tarinan laatu ollut. Eikö sen pitäisi ratkaista mitä mieltä kukakin on ja mitä asioita edistää eikä sen, mitä on henkilökohtaisessa elämässään tehnyt? Hyvät ihmiset, millä perusteella te valitsette ehdokkaanne? Eipä ihme että nämä nykyiset korruptiossa kaulaansa myöten kahlaavat nilkit ovat vallassa >_<


"Nuorilla ja aikuisilla ei aina ole harkintaa sen [internetin] käytössä."

Vihjaako hän etten olisi täysin tietoisesti ja tekoni ymmärtäen laittanut kuviani yleiseen jakoon? Kyllä olen, täysin ottaen huomioon mahdollisuuden ymmärryskyvyttömiin toimittajiin ja konservatiivisten puolueraakkien kauhistumiseen.


( http://www.epaper.fi/reader/?issue=8349;0a6b13283ca67c6be1d768432f84748b&ni=1 )

Lähestulkoon jokainen 60-luvun jälkeen syntynyt suomalainen on käynyt peruskoulun. Mitäpä jäi mieleen, mitä kukin oikeasti oppi? Hesarin sivuilla voi testata osaamistaan osoitteessa http://www2.hs.fi/extrat/hsfi/omaelama/peruskoulutesti/ - tietenkin todellisuudessa opeteltavaa nippelitietoa on ollut monta sataa kertaa enemmän.
Muistatko koska solmittiin Pähkinäsaaren rauha? Ketkä olivat sopimuksen osapuolia? Mitkä tapahtumat johtivat kyseiseen rauhansopimukseen? Osaako KUKAAN peruskoulussa päntänneistä selittää omin sanoin mistä loppujen lopuksi oli kyse?

Väitän, että ylivoimaisesti suurin osa siitä informaatiosta, mitä koulussa oli pakko opetella koetta varten, on kadonnut mielestä täydellisesti tai vähintäänkin tiedon muruset ovat jääneet sisäistämättä. Vaan onko tiedon ulkoa muistamisella minkäänlaista arvoa, jollei oikeasti ymmärrä mistä on kyse? Esimerkkinä vaikkapa koulun fysiikka. Ainakin itselle jäi lähes täysin hämärän peittoon kaikkien kaavojen ja laskujen tarkoitus - millä tavoin ne liittyvät todelliseen maailmaan, ihmisten arkielämästä puhumattakaan. Tietenkin joukossa on ollut myös niitä jotka ovat muuten vain kiinnostuneita fysiikasta, ja he ovat oppineet asiat koska ovat oikeasti itse halunneet. Lopuille "oppia" on yritetty kaataa väkisin korvasta sisään sen tarttumatta käytännössä lainkaan. Kuinka moni peruskoulun ja lukion pakolliset fysiikan kurssit suorittanut pystyy omin sanoin kertomaan mitä vaikka hapettuminen on? Moniko pystyisi lähtemään suoraan lukiosta opiskelemaan fysiikkaa? Ja minkä helkkarin takia niiden kaikkien muidenkin oli pakko päntätä vaikka eivät koskaan tajunneet lukemastaan mitään?

Itse olen suorastaan fanaattisen kiinnostunut suunnilleen kaikista matemaattisista ja luonnontieteistä. Kaiken sen mitä olen oppinut, olen itse omasta vapaasta tahdostani lukenut. Esim. juuri edellä mainittu fysiikka on aivan fantastisen kaunista ja mielenkiintoista; miten pirussa ne saivat peruskoulussa siitä niin tylsää?

Uskoin päälle kaksikymppiseksi asti olevani huono matematiikassa. Se tuntui olevan joukko järjettömän monimutkaisia kaavoja joilla ei ollut minkäänlaista kiinnekohtaa omassa arkitodellisuudessa. Sitten eräänä iltana matematiikkakärpäsen purema pisti googlettamaan tietoa kultaisesta suhteesta, fibonaccin luvuista ja niiden esiintymisestä kaikkialla luonnossa. Istuin pitkälle aamuyöhön nenä kiinni ruudussa malttamatta lopettaa - tajusin sinä yönä miten matematiikka on luonnon kieli, täydellisen looginen järjestelmä jolla voidaan ilmaista niitä asioita joille ei muuten ole sanoja. Ihmeiden ihme, jumala puhuu matematiikkaa: http://www.yavno.info/albums/funstuff/GodSaid_1.gif Miksi ne eivät koulussa kertoneet tuota? Miksi ne pakottivat meidät pänttäämään kaavoja ja sääntöjä joiden merkitys jäi täysin hämäräksi, tekivät matematiikasta tylsyyksien tylsyyden, kun se on oikeasti niin äärimmäisen mielenkiintoista kun siihen tutustuu omasta tahdostaan?

Peruskoulu ei arvosta omaa aktiivisuutta. Tietenkin opettajissa on poikkeuksia sääntöön, mutta itse järjestelmä on hyvin joustamaton eikä ota huomioon oppilaiden omia mielenkiinnon kohteita, heikkouksia ja vahvuuksia. Onko esimerkiksi olemassa jokin loogisesti pätevä syy, miksi juuri kahdeksanvuotiaana on tutustuttava punatulkkujen talviruokailuun, vaikka oppilas itse haluaisi tutkia avaruutta tai vaikka sarjakuvien historiaa? Mikä tieto oikeasti on tärkeää? Kuka sen määrittelee? Ja jos jokin tieto katsotaan ehdottoman tärkeäksi, ONKO PERUSKOULUN TAPA TARJOTA TIETO AIDOSTI TEHOKAS? Ainakin minusta näyttää siltä, ettei koulu täytä tarkoitustaan vaan jopa haittaa aitoa oppimista.
Kuinka paljon onkaan maailmassa kymmenvuotiaita hevosasiantuntijoita ja dinosaurustieteilijöitä, joiden rehellistä innostusta ei koulussa lasketa millään tavalla eduksi?

Miksi muuten "oppiminen" tapahtuu yleensä luokkahuoneessa kirjoista lukemalla, kun se todellinen, ihmeellisen mielenkiintoinen maailma on heti seinän toisella puolella? Eikö olisi tehokkaampaa viedä luokka vaikkapa asiastaan innostuneen astronomin luokse oikeaan observatorioon, missä voisi päästä jopa kurkistamaan itse planeettoja, kuin opetella ties minkä taivaankappaleiden nimet ulkoa koulukirjasta jossa ei edes selitetä asiaa juurta jaksain vaan ainoastaan ns. tekniset perustiedot?

Tuossa suhteessa historia on hyvä esimerkki. Historian oppikirjat ovat niin äärettömän kuivia, että edes minä - mm. historiasta äärettömän kiinnostunut - en kerta kaikkiaan jaksa kahlata niitä läpi? Jos jossain tuleekin mielenkiintoinen aihe vastaan, voi olla varma ettei koulukirjassa oikeasti kerrota asiasta elävästi ja kiinnostusta yllä pitäen. Ketä kiinnostaa läänityslaitoksen järjestelmä, jollei saa tilaisuutta aidosti samaistua kyseisessä systeemissä eläneiden ihmisten arkeen? Onko jonkin sodan alkamis- ja loppumisvuosi lainkaan olennainen tieto, jos ei ymmärrä minkälainen yhteiskunnallinen tilanne johti sotaan? Historiasta voi ottaa opiksi ja välttää jo kertaalleen tehtyjä virheitä, mutta peruskoulu ei tarjoa tähän mahdollisuutta. Tuntuukin toisinaan siltä, että koulussa kerrotaan mitkä asiat historiasta on hyväksyttävää tietää jotta oppilaat eivät oikeasti ymmärtäisi käsiteltyä asiaa.

Peruskoulun idea sinänsä on hyvä: tarjotaan jokaiselle lapselle mahdollisuus oppia asioita riippumatta vanhempien varallisuudesta. Hyväkään idea ei kuitenkaan auta, jos toteutus on huono. Käsi pystyyn, kuinka monen mielestä koulu tuntui lähinnä ikävältä pakolta? Löytyykö ketään, joka olisi ottanut innolla tarjotun mahdollisuuden vastaan? On otettava huomioon myös se, että mikäli jokin asia on *mahdollisuus*, se ei voi olla *pakko*. Jos vielä otetaan huomioon että ihminen vaan kerta kaikkiaan oppii parhaiten silloin kun hänellä on hauskaa ja häneltä löytyy oma sisäinen motivaatio, voi vain ihmetellä minkä takia valtio käyttää niin suuren summan rahaa järkyttävän tehottomaan "kouluttamiseen". Olisikohan aika muuttaa suuntaa?

--

Oma 7v tyttäreni on kotiopetuksessa. Hän lukee ja kirjoittaa sujuvasti, piirtää paremmin kuin moni aikuinen ja osaa laskea yhteen- ja vähennyslaskuja allekkain. Luemme iltasadun aina vuoropuheluna jossa tytär valitsee itselleen jonkun hahmon tarinasta ja lukee omat osansa aidosti eläytyen. Hän on erittäin kiinnostunut mm. ihmisen biologiasta (josta tietääkin huomattavan paljon), kissojen ja koirien viestintätavoista, egyptin historiasta, kasvitieteestä (on itse pyytänyt päästä taas kerran kasvitieteelliseen puutarhaan), eri kielistä (opiskelee innolla engantia jota osaakin suht hyvin sen ikäiseksi, lisäksi opiskelee kahden tätinsä johdolla japania ja on omatoimisesti opetellut jopa muutaman sanan koreaa) ja vaikka mistä. Hän osaa suunnilleen kaiken mitä peruskoulun ekaluokalla opetetaan. Onko siis yhtä ainutta hyvää syytä, miksi pakoittaisin hänet käyttämään päivänsä istumalla hiljaa paikallaan ja opettelemalle asioita, jotka hän jo osaa?

En kapitalisti, en sosialisti, enkä mikään isti. Senkun katson maailmaa ja näen tämän hulluuden. Herätkää, pahvit, totuus on koko ajan nenän edessä ja se on niin yksinkertainen että hävettää kaikenmaailman istien puolesta >_<

Voisikohan joku kertoa terveiset tuolle nimimerkki No0b3r? Hän kävi laittamassa mulle kommentiksi linkin mun galtsukuviin, vaalisivulle ja alastonsuomen kuviin ja sitten laittoi mustalle listalle xDD
1) kiitos vaan arvon n0b0 mutta minä kyllä tiedän jo valmiiksi noi urlit
2) olihan se kyllä aika noloa pistää ne mulle kommentiksi, mutta en mä niin pelottava ole että tarvisi mustalle listalle pistää. Kai? :D :D

No, kerron tarinan irkissäkin niin ehkä joku pistää viestiä herr No0b3rille. Samalla tämä pikkun00b saa hieman julkisuutta <3

Jos sinulla on liikaa rahaa ja haluat tuhlata sen minuun, ole hyvä äläkä tilaa minulle vippejä vaan siirrä raha suoraan tilille: 108850-44380

Kiitos.

Olen saanut viime aikoina kummallisen paljon sellaista palautetta, ettei fistauskuvien Miffy ja vaalikuvien Milla Jaakkola voi olla sama ihminen, kun eivät edes näytä toisiltaan. Häh?

Minä olen kyllä molemmat. Jotta epäselvyyksiä henkilöllisyydestä ei tule, pistän tähän vielä näkyviin aktiivisesti käyttämäni nimimerkit:

päihdelinkki: Miffy
tiede.fi; Miffy
suomi24: panteisti
IRCnet; Miffy
ihmenet: Miffy


Nuo ovat ihan autenttista minua. Jos joku ei usko, tulkaa kysymään. Saa tulla juttelemaan kadlla. Saa tulla privailemaan irkissä. Saa laitta meiliä (milla.jaakkola@gmail.com). Yritän vastata kaikkeen palautteeseen sun muuhun.

Palautetta on tullut myös "teiniangstilta vaikuttavista" neulakuvista. Ne liittyvät paljon suurempaan elämänmuutokseen, jossa olen harjoitellut kehon ja mielen reaktioiden hallintaa. Kaikki liittyy kaikkeen, ja niinkin epätodennäköinen juttu kuin kivun sietäminen vaikuttaa adhd-oireiden kurissa pitämiseen.

En nyt kehota tekemään perässä samaa temppua, mutta suosittelen impulssien kontrolloinnin harjoittelua kyllä ihan jokaiselle. On kivempaa kun ei tarvitse katua jälkeenpäin typeriä temppujaan tai sanojaan - mulla ainakin on ihan tarpeeksi kokemusta sellaisesta, jotta tarvitsisin enää lisää... Haluan pitää egoni ja kehoni niin täydellisessä hallinnassa kuin mahdollista, koska vain siten pystyn laittamaan kampoihin välittömän palkinnon himolle. ADHD kun tavallisesti valitsee kaikista tarjolla olevista toiminnoista sen, joka tuottaa mahdollisimman nopeasti nautintoa eli palkitsee heti. Mulle mikä tahansa harjoitus jossa on hallittava kehonsa tai mielensä hetken aikaa, vaikuttaa pitkään ja positiivisesti. Myös sellainen harjoitus joka näyttää kivuliaalta (ja sitä se olikin, pakko myöntää :D).

Olen saanut palautetta edellisestä entrystä täällä; enkö ole enää kiinnostunut politiikasta?

Mitä on politiikka? Pitääkö siinä valita jokin tietty aate, joku valmiiksi kokoon kursittu paketti? Olisiko sittenkin niin, että vain totuudella on väliä, ja puolue-, aate- yms. rajat olisi syytä unohtaa, jotta jokainen voisi myöntää erehtyneensä kun on sen aika, ilman tarvetta puolustaa "omaa aatettaan"?

En voi kutsua itseäni kommunistiksi, koska silloin olen jo myöntänyt hyväksyväni yhden tietyn nimetyn aatekokonaisuuden sellaisenaan. Minä pyrin kohti sitä mikä on Totta, enkä ole tippaakaan kiinnostunut vaikkapa puolueiden äänimääristä. Mitä niillä on väliä? Eihän sillä pitäisi olla merkitystä kuka on vallassa, vaan sillä miten asiat hoituvat.

Jokainen voi oppia toiselta, silloinkin kun tuntuu että kaveri on vaan täydellisen väärässä. Jokaisella meistä on hallussamme vain osatotuus, ja kaverilta voi löytyä Juuri Se Puuttuva Palanen. Ei siis kannata liian kärkkäästi torjua jonkun ajatuksia vain koska hän edustaa väärää ryhmää; kristityt ja ateistit, vasemmistoliitto ja kokoomus, teini-ikäiset ja keski-ikäiset, feministit ja sovinistit, ääriliberaalit ja -konservatiivit... Oppikaa toisiltanne, elämästä tulee paljon helpompaa Ö_Ö

<@Miffy> enkä mä enää halua saarnata mitää poliittista aatetta
<@Miffy> mä saarnaan vaan tiedostamista
<@Miffy> sitä et hylkää aivan kaiken
<@Miffy> jokasen aatteen ja uskonnon ja ajatuksen
<@Miffy> jopa kaikki asioiden nimet ja arkimerkitykset
<@Miffy> niin pitkälle, että tajuaa oikeesti miten kaikki on yhtä
<@Miffy> miten maailmankaikkeus on oikeestaan vaan voimakenttä, jossa on
erilaista värähtelyä
<@Miffy> ja tämmösii värähteleviä tiivistymiä mitä me sanotaan materiaksi
<@Miffy> sit tää ihmeellinen elämän voima, joka saa elottomat molekyylit
vetään toisiaan puoleensa niin et niistä syntyy eläviä olentoja
<@Miffy> se voima joka on alkuräjähdyksen jälkee evoluution kautta luonu
meidätki
<@Miffy> se voima joka tuottaa kaikki meidän ajatukset ja tunteet
<@Miffy> se mitä me ollaan

Elämme maailmassa joka on täynnä valtioita eri hallitusmuotoineen. Ihmisen kummallisiin lajityypillisiin piirteisiin kuuluu luontainen tarve luokitella populaatiota ryhmiin ja nimetä ryhmät - ikään kuin muurahaiskeko, jonka yksilöt osaavat puhua toisilleen. Muurahaisyhteisö jakautuu tiukan hierarkisiin rakenteisiin joita ihmisetkin rakentavat: kautta aikain yhteiskunnat ovat valinneet itselleen johtajia, joko hallitsijoita valtaa käyttämään tai viisaita miehiä totuuksia kertomaan.

Me "suomalaiset"-ryhmään luokitellut elämme yhteisössä, jonka uskomme perustuvan kansan tahtoon. Saamme joka neljäs maankierto käydä ilmoittamassa, kenelle haluamme luovuttaa vallan - pois itseltämme. Nimellisesti nämä kansan mandaatin saaneet ovat meillä töissä, ja heidän tehtävänsä olisi olla lähinnä jonkinlainen hallinnollinen elin joka pitelee lankoja käsissään. Kansan tahdon tulisi kuitenkin olla se ohjenuora jota eduskunta ja hallitus seuraavat.

Kuka on kansa? Wikipedia määrittelee kansakunnan seuraavasti: "Kansakunta on tavallisesti valtiollisesti itsenäisistä kansoista käytetty nimitys."
http://fi.wikipedia.org/wiki/Kansakunta
Kansakunta siis koostuu yksilöistä, joten kansan edustaja on töissä juuri minulla - kuka sitten olenkaan (voit laittaa itsesi "minun" paikalle). Kuuntelevatko edustajani minua, ottavatko he kansansa osaset huomioon tehdessään päätöksiä?

Viimeaikainen lapsipornokeskustelu on osoittanut surullisen selvästi, kuinka kaikkein tärkein yhteys kahdensadan hengen hallinnon ja miljoonien yksilöiden kansan välillä on katkennut. Kuinka tämä on mahdollista? Miten kaksisataa karvatonta, jakkuihin ja mustiin pukuihin kiedottua apinaa voivat saada loput kuutisen miljoonaa (suurimmaksi osaksi yhtä karvatonta) apinaa luovuttamaan vallan heille, vaikka aivan selvästi käyttävät sitä meitä vastaan? Kuka todella haluaa antaa jonkun toisen päättää puolestaan, mille sivuille tietokoneelta on mahdollista mennä?

Kuvitellaan että maapallo, joka tunnetaan myös mukavamman kuuloisella nimellä Gaia, olisi erillinen eliöyksilö. Planeetan keskusta olisi sydän, kova kiviaines luut, kasvit ja eläimet olisivat kaikki pehmeät kudokset sekä hermosolut ja ihmiskunta muodostaisi Gaian aivot. Me siirrämme synapseja siten, että koodaamme sisällämme olevan ajatuksen sanoihin, lähetämme sen seuraavalle neuronille ilmanpaineen vaihteluilla tai kirjoitusmerkkeinä ja vastaanottaja "unzippaa" paketin taas ajatukseksi. Synapsit kulkevat sitä nopeammin mitä pidemmälle liikenne- ja viestintäteknologia kehittyvät; Gaia kehittyy samoin kuin kasvava lapsi. Olemme jo tulleet tietoiseksi omasta erillisyydestämme, ja tieteen avulla löydämme itsestämme jatkuvasti uusia puolia. Aikuistuvan yksilön on tultava tietoiseksi omista tunteistaan ja haluistaan, jotta hän pääsee teini-iän kapinasta yli: meidän on tultava tietoiseksi.

Kuinka tietoinen on hallitus, joka estää synapseja kulkemasta? Kuinka tietoisia ovat ne, jotka lietsovat kulutushuumaa ja estävät tiedonvälitystä? He ovat kuin jonkin huumeen molekyylit, jotka blokkaavat reseptoreita Gaian aivoissa. Ne laittavat meidät pumppaamaan öljyn loppuun kuin dopamiinin, ja tämän päihtymyksen krapula tulee olemaan hirmuinen. Olemme selvästi tappamassa itsemme riippuvuudellamme, emmekä silti ole valmiita luopumaan siitä joka meidät tuhoaa!

Sensuuri hidastaa ymmärryksen leviämistä. Meidän tulisi tulla esimerkiksi juuri lapsipornostakin niin tietoisiksi, että haluaisimme itse kitkeä ilmiön. Emme epäröisi ilmoittaa tietoomme tulleista tapauksista, koska haluaisimme toimia konkreettisesti oikeiden, elävien, tuntevien lasten hyväksi. Emme enää varjelisi kansalaisten silmiä moraaliselta saasteelta vaan auttaisimme kärsivää; meille on kehittynyt aivan ainutlaatuinen altruismin kyky, joka on myös mahdollistanut sellaisen teknologian maailman jonka keskellä elämme. Osaamme eläytyä, joten osaamme matkia. Osaamme napata toisen lähettämän ajatuksen sanojen koodikielestä; ilmanpaineen vaihteluista. Osaamme vaikkka mitä! Meillä on mahdollisuus vieläkin parempaan, eikä meidän tarvitse edes tuhota luontoa! Voimme antaa jokaiselle hyvää ja saada sitä itse enemmän kuin uskalsimme kuvitellakaan! Saat sen mistä luovut - meidän tarvitsee oikeasti luopua vain ennakkoluuloistamme.

Kun kansa osoittaa mieltä, hallinnon tulisi kuunnella sillä jokainen "anarkistiksi" tai "aktivistiksi" leimattu on todellinen kansalainen. Leimaavat nimet estävät kuulemasta itse sanomaa, puolin ja toisin - ei kai "aktivistinuorikaan" halua ottaa vakavasti heidän sanojaan, jotka ovat vihamielisiä?

Kuunnelkaa toisianne. Kyllä tämä tästä ;)