IRC-Galleria

alla oleva on tosikertomus erään valtion Tullihallituksen (vai vot evö) ravintolasta.

Joni menee sisään ostamaan wieninleikettä. Wieninleike on loppu mutta tilalla on possua. SAMANHINTAISTA possua. No voi vidu. Ei tässä vaiheessa jonoa enää viitti kääntyä takaisin. Otetaan siis valkosipuliperunoita ja possua ja kotikaljaa. 8.80€ kiitos. Jumalauta LOUNAASTA 8.80 jostain kämäsestä possusta!

Noh, tää on elämää miettii pikku-Joni ja kipittää hakemaan salaattia, ottaa vähän leipää ja istuu pöytään.

Pöytään istuttuaan Joni ottaa pikkuruisiin käsiinsä haarukan ja veitsen ja lähestyy niillä possua. Ensimmäisellä iskulla haarukka ponnahtaa iloisesti kuin pomppulinnassa possun pinnasta. Joni katsoo kummastuneena "leikettä" ja epäilee vain olevansa väsynyt ja kuvittelevansa asioita. Toisella yrittämällä Joni on varma. Possu on oikeasti kumia. Juma! Kuin pieni ärsyyntynyt eläin hän alkaa pontevasti tunkea haarukkaa possusta läpi ja tämän onnistuttua iskee veitsen pihvin reunaan. Alkaa jumalaton jyystäminen.

Kun possu on vihdoin ja viimein saatu suupalan kokoiseksi Joni laittaa sen suuhun ja puraisee varovasti. Kymmenen puraisun jälkeen pala on edelleen saman muotoinen ja koostumukseltaankin muuttumaton.

Noin sata kertaa koko ohjelman toistettuaan possupihvi, niinkuin joku sitä keittiössä ilmeisesti kuvaili on puoliksi tuhottu. Jonia odottaa vielä uhmaavan näköisenä toinen pihvi. Se saa jäädä syömättä.

Positiivisesti tosin yllättivät perunat jotka olivat maukkaita.

Kotikaljasta ei voi sanoa samaa varsinkaan sen jälkeen kun puolet juotuani löysin sieltä kuolleen kärpäsen.

Että näin sitä taisi olla viimeinen kerta siinä lafkassa.

ps. Leipää syödessä ei ollut varmaa kumpi mureni. Leipä vai hampaat.