IRC-Galleria

Tänään on vapaa ilta (oon siis ollu tietenkin päivän töissä) ja sitten huomenna ja sunnuntaina illat/yöt töissä jotta voi maanantaina mennä töihin levänneenä :D

On tässä kahden työn systeemissä vähän jotain heikkojakin puolia..

Aika hauska :D

Jaska lentää ja banjot soi..

Tänään söin jo puol ateriaa vähemmän ku eilen!

tää pirun vatsakatarri tai mikä onkaan helpottuu näillä lääkkeillä.

Tänäänkin taas syönyt aamiaisen (kaks kolmioleipää) lounaan (jokirapusalaattia) välipalan (kolmioleipää taas) ja kotona nuudeleita, jäätelöä, megajättimättöhampparin puolikkaan ja alkaa kovasti houkutella noi tortillakamojen jämätkin..

vaikka perjantaina ottikin vähän häppää kotosalla..

Tänään meni kolmen ja puolen tunnin lenkki, pienet tirsat ja kohta Eerolle.

ps. heräsin jo ennen kymmentä itekseni..

TAAS VOI OLLA KIPEE!

Maha vitun sekasin, paska työviikko (tähän asti), KOSKEE ja vituttaa!

Cheers mates!

alla oleva on tosikertomus erään valtion Tullihallituksen (vai vot evö) ravintolasta.

Joni menee sisään ostamaan wieninleikettä. Wieninleike on loppu mutta tilalla on possua. SAMANHINTAISTA possua. No voi vidu. Ei tässä vaiheessa jonoa enää viitti kääntyä takaisin. Otetaan siis valkosipuliperunoita ja possua ja kotikaljaa. 8.80€ kiitos. Jumalauta LOUNAASTA 8.80 jostain kämäsestä possusta!

Noh, tää on elämää miettii pikku-Joni ja kipittää hakemaan salaattia, ottaa vähän leipää ja istuu pöytään.

Pöytään istuttuaan Joni ottaa pikkuruisiin käsiinsä haarukan ja veitsen ja lähestyy niillä possua. Ensimmäisellä iskulla haarukka ponnahtaa iloisesti kuin pomppulinnassa possun pinnasta. Joni katsoo kummastuneena "leikettä" ja epäilee vain olevansa väsynyt ja kuvittelevansa asioita. Toisella yrittämällä Joni on varma. Possu on oikeasti kumia. Juma! Kuin pieni ärsyyntynyt eläin hän alkaa pontevasti tunkea haarukkaa possusta läpi ja tämän onnistuttua iskee veitsen pihvin reunaan. Alkaa jumalaton jyystäminen.

Kun possu on vihdoin ja viimein saatu suupalan kokoiseksi Joni laittaa sen suuhun ja puraisee varovasti. Kymmenen puraisun jälkeen pala on edelleen saman muotoinen ja koostumukseltaankin muuttumaton.

Noin sata kertaa koko ohjelman toistettuaan possupihvi, niinkuin joku sitä keittiössä ilmeisesti kuvaili on puoliksi tuhottu. Jonia odottaa vielä uhmaavan näköisenä toinen pihvi. Se saa jäädä syömättä.

Positiivisesti tosin yllättivät perunat jotka olivat maukkaita.

Kotikaljasta ei voi sanoa samaa varsinkaan sen jälkeen kun puolet juotuani löysin sieltä kuolleen kärpäsen.

Että näin sitä taisi olla viimeinen kerta siinä lafkassa.

ps. Leipää syödessä ei ollut varmaa kumpi mureni. Leipä vai hampaat.