Joo, se oli taas näitä ns. elämänmakuisia iltoja. Päätettiin vettää Viben kanssa kännit päälle, juua silikasta juomisen ilosta ja humalan hurmiosta. Siltä osin ilta näyttiki lähtevän hyvin käyntiin.
---> Gina. Oma yökerhomme tarjosi taas lauantai-illan ratoksi viinaa rahaa vastaan. Meininki oli samanlainen ku aina ennenki, raikkaan känninen. Join viskin ja suuremmilta ylilyönneiltä vältyttiin. Sitten lähettiinki - tyyppien suostuttelemana - ravintola blues mooniin. Bless & mensoniin.
Bluukkarissa tuntu että voi pojat, ollaampa sitä nyt päissään. Tunnelmallisen ravontolamme savuisessa pimeydessä korviini kulkeutuivat tutut huudahdukset: "kaliaa, kaliaa" sekä "meikä tarjuaa". Sen jäläkeen muistipalapelistä tais pudota jonku näkönen palanen.
Seuraavaksi muistelmani johtavat tilanteeseen, jossa possuttelin blues moonin portsaria kalia käjessä. Ei vissiin antanu ottaa karjalaa kotimatkaevvääksi. Anonyymi käsipari ohjas jämysti meikät pihalle, en nähäny kuka oli kysseinen sankari.
Sitte kuselle keskelle kauppakatua. En tiiä mikä motivoi nauttimaan ko. tyhjenemismuodosta juuri Raahen vilkkaimmin liikennöidyllä väylällä. Poliisi ja mikälie poliisin poika sattu sopivasti paikalle, otti kyytiin ja vei kammarille. Eivät tarjonneet kahaveja vaikka pyysin.
Siitä sitten laittoivat kävelemmään kotia. En joutunu putkaan ku käyttäydyin asiallisesti, totta kai =)
Soitin muutaman marttyyripuhelun siinä kotimatkan aikana tyypeille, näille muille katujen paloletkuille jotka ei tietenkään oo koskaan jääny kiinni kusihommistaan. Oli vähän Aku Ankkamainen fiilis siinä kävellä kahenkympin kusisakko taskusa kotia. Porukat heräs ku laittoin iltamässyjä keittiössä kylymissään. Kerroin sakoista, eivät tykänneet.
Ja nyt on aivan kauhia rapula saatana.