IRC-Galleria

miten voikaan olla niin onnellinen ja onneton saman aikaisesti?

minä tunnen rakkauden itsessäni.
se tuli tänään luokseni ja ilmoitti olemassaolostaan päin naamaa huutaen.
olen juuri oikean henkilön rinnalla, juuri sinun, tämä kaikki kävi selväksi minulle niin että sattuu ja kutittaa ja hymyilyttää ja itkettää.
kerron sen sinulle huomenna, lupaan sen!
rehellisesti sanoen en uskonut että tuntisin joskus sen minkä nyt tunnnustan, vaikka niin kovin pidän ja välitänkin, sillä erityisellä tavalla. mutta kyllä, minä rakastan sinua.
olen onnellinen takiasi, olen lämmin ja kaunis ja juuri sopiva, sinun takiasi!

mutta...
minä tunnen kuitenkin myös epätoivon, tuskan ja surun.
mutta tunnen sen toisen kautta.
kuinka kuolema voikin olla niin epäreilu?
kuinka kukaan voi selvitä siitä mitä sinä koit? toivoisin etttä voisin kertoa sen sinulle, rakas ystäväni, mutta en voi.
itse en siihen kykenisi, olethan sinä tarpeeksi vahva!
tämä ei ole tavallinen ero, tämä on vääristynyt ero.
ero kuoleman ja elämän välillä.
tätä ei lohduteta viemällä kahville, elokuviin tai yleensäkään harhauttamalla ajatukset muualla.
ei ne harhaudu.
tunne lämpöni, nyt sitä minulla riittää, vaikken koskaan voisikaan tuskaasi ymmärtää.
ole kiltti ja jaksa...