IRC-Galleria

miten näin voi käydä? sä lähdit liian aikaisin mun luota. suru ja ikävä on kova.
lepää rauhassa rakas vara-äitini <3

i love you <3

miksi? mä kuuntelin, autoin, pidin hyvänä ja sä valitsit sen toisen joka kohteli sua kaltoin.
toivottavasti tajuat joskus että teit väärän valinnan ja tajuat tulla takas.

Onko sinulla päiväkirjan vieraslista päällä? Jos on niin kerro viidestä ensimäisestä henkilöstä,
jotka ovat lukeneet päiväkirjaasi.

:: Tunnetko/ tiedätkö heidät kaikki? - Jotenkin joo.

HENKILÖ 1
:: Mistä tunnet hänet? - täältä galleriasta
:: Onko hän ystäväsi? - no niinki vois sanoo ainaki kaveri
:: Oletko viettänyt aikaa hänen kanssaan? - no mesessä joo
:: Onko hän poika vai tyttö? - poika

HENKILÖ 2
:: Onko hän sinulle tärkeä? - on<3
:: Mistä tunnet hänet? - kaverin entinen
:: Näättekö vapaa-ajalla? - joo ainaki kerran viikkoon
:: Oletko ihastunut häneen? - tottakai ;)

HENKILÖ 3
:: Tunnetko hänet hyvin? -luulisin
:: Onko hän ystäväsi? - kyllä
:: Onko hän sinulle tärkeä? - juups
:: Haluaisitko viettää enemmän aikaa hänen kanssaan? - ihan tarpeeks nähään

HENKILÖ 4
:: Koska viimeksi tapasit hänet? - en oo koskaan tavannu
:: Oletteko suudelleet? - no ei tod
:: Haluaisitko suudella häntä? - juu en
:: Oletko kertonut hänelle jotakin salaisuutta? -en

HENKILÖ 5
:: Missä tapasitte ensimmäisen kerran? - baarin edessä
:: Oletteko paljon yhdessä? - no ei
:: Haluaisitko olla hänen kanssaan nyt? - no tuskinpa
:: Onko hän hauska? - joo

Jos olisit tänään halunnut halata jotakin ihmistä jota et halannut, lisää tämä päiväkirjaasi minuutin sisällä tai muuten et tule halaamaan häntä ikinä<3

Voinko puhua suoraan?
Vai kuuluuko mun teeskennellä?
Sanoa, että on hauskaa,
vaikka kaikki menee päin persettä.

Ja jos ihan totta puhutaan,
en jaksais puhuu ollenkaan.

jos sua ei ois ollut
niin olisin keksinyt sut
ois susta samanlainen tullut
miään en ois muuttanut

ohikulkijat luulee
minun seinille puhuvan
tyhjyyteen he sanovan mun kuulee
sua aina rakastan

tahdon susta kiinni pitää
vaikken sua oikeasti enää nää

en tahdo irtikään päästää
taas ilmestyt vierellein
on pakko itseään säästää
sen velkaa sulle jäin

olet joka ikinen yön ääni
kukkamerestä poimin sut
hyvä ajatus sisällä mun pääni
kun elämä on suuttunut

oot valona mun tiellä
silloin kun on vaikeaa
hullummaksi olisin tullut vielä
jos sua ei ois ollutkaan

jos sua ei ois ollut
niin olisin keksinyt sut
vuoteeseeni kuvitellut
sulle kadulla puhunut

hiljaisuutena öissä
riviivoissa pihakoivun
ilman sua oon kuin vöissä
ilman sua lakastun

saanhan susta kiinni pitää
vaikken sua oikeesti enää nää

en tahdo irtikään päästää
taas ilmestyt vierellein
on pakko itseään säästää
sen velkaa sulle jäin

olet jokaikinen yön ääni
kukkamerestä poimin sut
hyvä ajatus sisällä mun pääni
kun elämä on suuttunut

oot valona mun tiellä
silloin kun on vaikeaa
hullummaksi olisin tullut vielä
jos sua ei ois ollutkaan

ei sua minusta voi erottaa
jäät osaksi mieleni maisemaa

kiitos
kun olit totta hetken
nyt mun täytyy tästä jatkaa
vierelläni teet loppuretken
vaikka se olis kuvitelmaa

olet jokaikinen yön ääni
osa lempeää valon kajoa
kesäsateena saavut elämääni
en kuivuuteen hajoa

oo valona mun tiellä
silloin kun on vaikeaa
hullummaksi olisin tullut vielä
jos sua ei ois ollutkaan

Mä haluun matkaa kauas täältä
Kunpa totuudelta voisin mä selkäni kääntää
Haluan vaan sun luokses takas
Haluan sua vasten vaan painautua rakas
Oot niin kaukana musta ja mä mietin
Joka hetkee jonka sun kanssas vietin
Jätin sydämeni jonnekkin kauas pois
Ottaisin sut mukaan jos sen takas hakea vois
Oot mielessäni sekä joka muistossa
Muistan senkin kun me suudeltiin sielä puistossa
Missä aina ystävinä aikaa vietettiin
Toisiamme heikkoina hetkinä lohdutettiin
Mut ne ajat ei unohdu vaik ne on jo takana
Kaikki muistot viiltää sisimpääni niinkun katana
En muuta toivo kun vaan saisin olla sun luona
Ja kohta tuun jo takas niin nopee ettet huomaa
Kai sä mua mietit kai sä mua kaipaat?
Kai sä mua muistellen vietät aikaa?
Ethän koskaan unohda miks me ollaan yhdessä?
Kohti kuolemaa kävellään käsi kädessä
Kai sä mua mietit kai sä mua kaipaat?
Kai sä mua muistellen vietät aikaa?
Mitä enemmän aina vaan mietin rakas sua
Sitä enemmän mä aina alan suhun rakastua
Aina kun on se aika tyynyyn painaa pää
Sun kasvosi on ainoo joka mun mieleen jää
En tiennyt miten ikävä voi näin paljon raastaa
Täs joudun makaan yksin et oo vieressäni taaskaan
Aika vaan kuluu se on pois mun elämästä
Jokin estää mua eteenpäin elämääni vetämästä
Kulta sä oot ainoo joka ymmärtää
Mitä asioita pyörii sisällä mun hauraan pään
Kun katson peiliin näen vain pienen pojan
Joka tekemisillään on kaivanut itselleen ojan
Kun katson siitä mun omiin silmiini syvälle
Näen sun itkevän ei todellakaan tunnu hyvälle
Oon silti liian nuori totuuden tajuamaan
Ja kui paljon ikävä voi painaa ei muil oo hajuakaan
Rakas kulta mulla on ikävä
Ja mun rakkaus sua kohtaan on lupaus pitävä
Päivin ja öin sun kuvas mieleen palaa
Vaikka se sattuu silti mietin mä sua salaa
Kynän kautta kyyneleeni sulle vuodatan
Jos saan sut ikuisesti pitää ootan vaik vuosisadan
Jos nyt oves taakse astuisin, niin avaisitko?
Jos soittaisin sulle, niin vastaisitko?
Jos kaikesta pyytäsin anteeks, niin antaisitko?
Jos antaisin sulle kaiken, niin ottaisitko?
Jos oisin surullinen, niin huomaisitko?
Ja jos huomaisit, niin lohduttaisitko?
Jos nyt takaisin tulisin, niin halaisitko?
Jos kokonaan pois lähtisin, niin unohtaisitko?
Tää raastaa kaipuu saa mut voimattomaksi
Kaikki on hyvin aina kun me ollaan kaksin
Oot liian kaukana vaik kätes kädessäni tunnen
Oispa kaikki niinkuin joskus silloin ennen

Tiedän, että en ole ainut, jolle tällä tavalla käy,
että toinen on lähellä aivan, sitten häntä ei enää näy
Nyt on vuoteeni liian suuri, niin jäätävän kylmäkin
ja sydäntä ympäröi muuri kiveäkin lujemmin
Tänä yötä marmoritaivas kaartuu kattona ylle maan,
kuun valon ja pilvien leikki sitä katsella nyt yksin saan
Tuo hajonnut marmoritaivas valon huoneeseen valtoimenaan,
olet poissa viereltäni, muttet sydämestäin milloinkaan
Tunnen yhä kätesi painon ja voin kuulla äänesikin
ja jos suljen hetkeksi silmät, on kuin kanssas taas olisin
Vaan kun katson näen aution huoneen ja kätes on peitto vaan,
nää harhat kuin viiniä juoneen sua saa taas kutsumaan
Tänä yötä marmoritaivas kaartuu kattona ylle maan,
kuun valon ja pilvien leikki sitä katsella nyt yksin saan
Tuo hajonnut marmoritaivas valon huoneeseen valtoimenaan,
olet poissa viereltäni, muttet sydämestäin milloinkaan
Tämä ikävä on sellainen, että tällaista kokenut ole en
se on syvä ja jotenkin lopullinen
Se painaa ja sattuu ja puristaa,
mutta kenties joskus on helpompaa
Tänä yötä marmoritaivas kaartuu kattona ylle maan,
kuun valon ja pilvien leikki sitä katsella nyt yksin saan
Tuo hajonnut marmoritaivas valon huoneeseen valtoimenaan,
olet poissa viereltäni, muttet sydämestäin milloinkaan

Mä rakastan sua ja sä varmasti sen tiedät
Rakastan sua ja mä näytänkin sen vielä
Rakastan sua niin et sit on vaikea selittää
Rakastetaan toisiamme niin tää suhde pelittää

Sä rakastat mua ja kyllä mä sen tiedän
Rakastat mua siis luokseni jo riennä
Rakastat mua rakastan sua molemmat rakastaa
Kummatkin rakastaa toisiansa ainoastaan