Taas kyyneleet virtaa, kun muistelen sitä iltaa,miten kerroit rakastavas mua,ja nyt itken kun muistelen sua,sua takaisin odotan,vaikka tiedän että saisin kyllä paremman,sen tiedän nyt on kovan kuoren alta poika pehmentynyt,kesää innolla odotin jotta sut tapaisin,mutta nyt taas epäilen petätköhän sä lupauksen, susta liikaa välitän,nyt sen vasta ymmärrän,sokea on tää rakkaus,niin kuin moni lupaus,synkkä on mieli taas,toivottavasti muuttuu parempaan,mutta eletään tässä ja nyt,vaikka elämääni oonkin pettynyt