Mun täytyy myöntää, et joskus mul on ikävä sua,
vaik nää yhteiset kuvat alkaa haalistua.
En aio pyytää, en syyttää, en itsee nöyryyttää,
vaan pysyy pois jaloista ja etsiä toista.
Mä oon aina ottanut sen minkä elämä tuo,
ja uskon vakaasti siihen et se vie mut toisen luo.
Mä haluun toivottaa sulle nyt kaikkea hyvää,
ja muistahan joskus myös vanhaa ystävää.
Mulle tää kaupunki on täynnä sun kuvia,
hetkii, muistoi ja unelmia.
Osa niist on häipynyt ajan varjoihin,
mutta osa niistä jää, eikä kuole aikoihin.
Me käveltiin rantaan, jalanjäljet jäi hiekkaan.
Meillä oli jotain kestävää.
Mutta meidän jäljet katos veden virtaan,
ei sitä pystynyt estämään.