Tän ikävän takia mä kärsin aika paljon: mua masentaa kokoajan,mä en jaksa juurikaan tehä mitään,mulla on aika pitkälti menny ruokahalu.Sen verran oon syöny etten saa mitn vapinakohtauksia mut kuitenkin.
Mun on vaikee jaksaa oottaa,vaikka mä kyl itsepäisesti aion oottaa mutta on vaikeeta ilman tukea yrittää välillä selvitä.Mä eilen yölläkin taas pimahin,en sentään tehny mitn vakavaa.
Ja tätä saattaa kestää jopa kuukausia.Ei herranen aika. Mä jokapäivä toivon että se aika ois tosi vähänen,koska rakastuneena ja lojaalina mua voi verrata koiranpentuun: mä ulisen ja kärsin kun mun kiintymyksen kohde on tuolla jossain ja joudun olemaan yksin täällä. Sitten mulle tulee apatiaa ja makaan vaan surkee ilme naamalla jossakin. Kun ei mua ole ennen ehditty pikkuhiljaa totuttamaan tällaiseen.
Uusimmat blogimerkinnät
- Shit. Miks kysymykset ja gallupit on taas ni... 27.09.
- [Ei aihetta] 20.09.
- Lissää. Teen varmaan silläkin tänne, e... 16.09.
- Pölläsin demistä, jotenkin nyt hirvee hi... 15.09.
- Tehäämpäs tämmönen huvikseen uusik... 12.09.
- [Ei aihetta] 30.06.
- Mitä Nemistä tuli? 25.06.
- Ehkä joskus teen myös pohdiskelumerkinn... 02.06.
- Moi, teen näitä rastituksia ainakin huvikse... 02.06.
- Lyhyt vituttava avautuminen. 20.03.
Selaa blogimerkintöjä
- ▶ 2020 (9)
- ▶ 2010 (5)
- ▶ 2009 (244)
- ▶ 2008 (316)
-
▼
2007 (322)
- ▶ joulukuu 2007 (22)
- ▶ marraskuu 2007 (27)
- ▶ lokakuu 2007 (26)
- ▶ syyskuu 2007 (23)
- ▶ elokuu 2007 (32)
- ▶ heinäkuu 2007 (7)
- ▶ kesäkuu 2007 (25)
- ▶ toukokuu 2007 (26)
- ▶ huhtikuu 2007 (37)
- ▶ maaliskuu 2007 (25)
- ▶ helmikuu 2007 (37)
- ▶ tammikuu 2007 (35)
- ▶ 2006 (222)