IRC-Galleria

"Nyt minä tunnen kutsumusta vaaka-asentoon" - Muumipappa
"Miten voi olla jano vaikka on juonut koko yön?" - Muumipeikko
"Jos minä löytäisin jostakin tarpeeksi pienen poikaystävän, niin minäkin olisin kevytmielinen"-Pikkumyy
"Vakiintunut elämä ei tarjoa minkäänlaista jännitystä" - Pikkumyy
"En ole lihava, olen täyteläinen" - Niiskuneiti
"Nämä pyöreät muodot kiihottavat minua" - Niisku
"Onpas kivaa kun talossamme on joku joka käyttää vaatteita!" - Muumimamma
Muumipeikko:"Niiskuneiti, puske kovemmin."Niiskuneiti: "Äh, uuh, äääh.. ei jaksa...."
"Oletko tosissasi? Aikooko Niisku näyttää meille härvelinsä?" - Muumipeikko
"Niiskun vehkeet toimivat aina." - Niiskuneiti
"Kun minä jysäytän, se ei todellakaan ole mikään kamelin pieru!" - Noita
"Kopeloikaa kaikin mokomin" - Posteljooni
"Lähtisitkö sittenkin minun kanssani, voisin hiukan harjoittaa ruumiinkuntoa?" - Muumipappa
"Kysy Nuuskamuikkuselta, jos sinua niin himottaa!!!!" - Pikkumyy

Siinä tapauksessa ettet ole vielä vakuuttunut siitä, että ihminen
on tuomittu tyhmyyteen, tässä on muutama esimerkki.
Ohjeet ovat aitoja, kulutustavaroissa nähtyjä...


Hiustenkuivaajassa:
"Älä käytä nukkuessa."
(Hitto, se onkin ainut aika jolloin laitan hiuksiani.)


Saippuapalassa:
"Ohjeet: käytä kuten tavallista saippuaa."
(Eli?)


Sipsipussissa:
"Voit olla voittaja! Ei ostopakkoa. Ohjeet pussin sisällä."
(Myymälävarkaan erikoinen)


Pakaste-valmisruoka-annoksessa:
"Tarjoiluehdotus: sulata."
(siis ihan vaan ehdotus)


Silitysraudan pakkauksessa:
"Älä silitä vaatteita päälläsi."
(Mutta eikö se säästäisi paljon aikaa?)


Tiramisu-jälkiruuan POHJASSA:
"Älä käännä ylösalaisin."
(Liian myöhäistä...)


Nukahtamislääkkeessä:
"Varoitus: saattaa aiheuttaa uneliaisuutta."
(Toivoa sopii!)

Uunivanukkaassa:
"Tuote on kuuma lämmityksen jälkeen."
(eikös se yö seuraa päivää?)

Maapähkinöissä:
"Varoitus: tuote sisältää pähkinää."
(Kuka oli näin fiksu?!!)

Lasten yskänlääkkeessä:
"Älä aja autoa tai käytä muita koneita."
(Liikenneonnettomuuksia voitaisiinkin vähentää rutkasti, kun
saataisiin kaikki ne 5-vuotiaat hurjapäät pois ratista)

Lentokoneessa tarjoiltavan maapähkinäpussin kyljessä:
"Ohjeet: avaa pussi, syö pähkinät."
(3.Lennä Deltaa.)

Useimmissa jouluvaloissa:
"Vain sisä- ja ulkokäyttöön."
(Ja muita vaihtoehtoja on?)

Lapsen Supermies-asussa:
"Tämä puku ei mahdollista lentämistä."
(No tästä nyt ei voi yhtiötä syyttää.)

Japanilaisessa tehosekoittimessa:
"Ei saa käyttää siihen toiseen tarkoitukseen. (Not to be used for
the other use.)"
(Nyt nimittäin heräsi uteliaisuus, täytyy tunnustaa.)

Ruotsalaisessa moottorisahassa:
"Älä yritä pysäyttää sahaa käsilläsi"
(Onko sellaista tapahtunut paljonkin?)

Särkylääkepakkauksessa:
"Saattaa aiheuttaa päänsärkyä"
(Selvä se, särkylääkkeestä saa tietystikin särkyä, ja
pahoinvointilääkkeestä pahoinvointia...)

Hiuskihartimessa:
"Ei saa työntää ruumiin aukkoihin" (?!) "Ei saa käyttää
nukkuessa" (no tämähän tuli selväksi jo hiustenkuivaajan
kohdalla) "Ei sovellu kulmakarvojen, silmäripsien tai
häpykarvojen kihartamiseen"
(kyllä nyt harmittaa!)

Tikkaissa, noin kolmannen puolan kohdalla:
"Älä kiipeä tätä ylemmäs, ennen kuin sidot tikkaat ylhäältä
kiinni"
(tällä kertaa varoitus tuli kuitenkin ajoissa, toisin kuin
tiramisun kohdalla...)

Pekonipakkauksessa:
"tuote kypsennettävä ennen nauttimista"
(raakaa pekonia... yääk!)


Maastoautossa kuljettajan aurinkolipan sisäpuolella:
"Kovaa ajettaessa mutkaan auto saattaa kaatua"
(ja tälle ominaisuudelle ei sitten viitsitty tehdä mitään jo
tehtaalla...?)

Vaimo kertoi seuraavaa:

- Eilen illalla minut oli kutsuttu viettämään kaveriporukassa iltaa. Lupasin miehelleni, että olen takaisin puoleenyöhön mennessä: "Lupaan."

- No, tunnit kuluivat ja siideri meni alas liiankin hyvin. Kolmelta aamuyöstä, kännissä kuin käki, suuntasin kotiin päin. Juuri kun pääsin ovesta sisään niin eteisen käkikello kukkui kolmesti. Tajusin nopeasti, että mies varmaan heräsi, joten keksin nerokkaana naisena kukkua yhdeksän kertaa lisää.

- Olin oikein ylpeä itsestäni, kun keksin niin nerokkaan ajatuksen ja vielä aivan tukka täynnä. Mahdollinen yhteenotto oli näin vältetty.

- Seuraavana aamuna mieheni tiedusteli kotiintuloaikaani. Kerroin hänelle, että tulin kahdeltatoista eikä mieheni vaikuttanut lainkaan epäilevältä. Voi noita miehiä.

Mies kertoi seuraavaa:

- Tiedätkö missä myydään käkikelloja? Me tarvitsemme uuden."

- Viimeyönä se kukkui kolmesti. Sen jälkeen se sanoi että 'voi vittu' ja kukkui neljä kertaa lisää. Sitten se selvitti kurkkuaan ja kukkui sen jälkeen kolme kertaa lisää, kikatti ja lopuksi pieraisi.

Että sellaista.

Kolme naista, yksi sinkku, yksi kihloissa ja yksi jo kauan aviossa ollut
tapasivat toisensa. Yhdessä he päättivät keksiä jotain kivaa.
He päättivät kokeilla miten he saisivat miehen parhaiten vieteltyä. He
päättivät pukeutua mustaan nahasta tehtyyn paljastavaan bodyyn, korkokenkiin
ja että he meikkaisisivat itsensä viettelevästi. Naiset pättivät toteuttaa
suunnitelman illalla kun mies tuleee kotiin.

Seuraavana päivänä he tapasivat toisensa ja he vertailivat kokemuksiaan.
Sinkku kertoi: Hän kertoi pukeutuneensa sovitulla tavalla ja että kun
poikaystävä tuli ovesta hän kiljahti villisti ja he rakastelivat heti
neljästi suoraan eteisen lattialla ja ilta oli muutenkin ihana.

Kihloissa oleva kertoi:
Hän sanoi pukeneensa sen nahkaisen mustan bodyn ja korkokengät ja oli
rajannut vielä silmät saadakseen viettelävän katseen aikaiseksi.
Eteisessä odoteltuaan oli tullut kylmä joten hän laittoi sinikettuturkkinsa
olkapäille ja odotteli vielä miestään.
kun mies oli tullut kotiin hän oli riisunut turkin nähdäkseen mitä naisella
oli sen alla ja karjahtanut villisti ja suudellut kihlattua joka paikasta ja
sen jälkeen makuuhuoneessa rakasteltiin villisti kahteen kertaan.

Naimissa oleva kertoi: (hieman pettyneellä äänellä) Puin sen upean uuden
mustan nahkaisen paljastavan bodyn, laitoin ne ihanat korkokengät ja
meikkasin itseni huolella ja näytin siis tosi hyvältä ja seksikkäältä. Kun
mies tuli kotiin hän meni suoraan sohvalle maata, otti kaukosäätimen ja
huusi:
- Kuules Batman, mitä meillä on ruokana tänään?

Kun kasvamme, opimme, että se ihminen kenen ei koskaan pitänyt pettää meitä,
luultavasti tekee sen. Tulet särkemään sydämesi luultavasti useammin kuin kerran
ja se on rankempaa joka kerta.
Tulet myös särkemään sydämiä, joten muista miltä tuntui kun omasi oli särkynyt.
Tulet taistelemaan parhaiden ystäviesi kanssa
ja syyttämään rakastasi asioista mitä entinen rakkaasi teki.
Tulet itkemään koska aika menee liian nopeasti ja menetät jonkun ketä rakastat.
Joten ota kuvia, naura liikaa ja rakasta niin kuin sinua ei olisi koskaan loukattu.
Koska jokainen 60 sekuntia, jotka vietät vihaisena on minuutti onnellisuudesta pois,
jota et koskaan tule saamaan takaisin.
Rakkaus on voiman antamista ärsyttääkseen sinua, mutta luottamaan siihen ettei hän tee sitä. Oikeilla rakkaustarinoilla ei ole onnellista loppua, koska oikea rakkaustarina ei koskaan lopu.
Tiedät olevasi rakastunut, kun vaikein asia on sanoa hyvästi.
Älä koskaan anna kenellekään kaikkeasi, sillä kun hän on poissa, on sydämesi viety.
Kun elämäsi rakkaus jättää sinut ja sanoo "voimme edelleen olla ystäviä" se on sama asia,
kun koirasi kuolisi ja äitisi sanoisi "voit edelleen pitää sen".
Jos et saa jotain ihmistä ajatuksistasi pois, ehkä hänen kuuluukin olla siellä.
Kun todella rakastat jotain, olet valmis päästämään irti
ja jos hän tulee takaisin se on tosi rakkautta. Koska tosi rakkaus on aina vaivan arvoista.
Älä koskaan luovu asioista jotka saavat sinut hymyilemään.
Se satuttaa kun rakastat jotain, mutta et saa pitää häntä sylissäsi.
Elämän suurin haaste on löytää joku, joka tietää kaikki virheesi, eroavaisuutesi ja mokasi,
mutta edelleen rakastaa sinua.
Rakkaus on kuin sota, helppo aloittaa, vaikea lopettaa ja mahdoton unohtaa.
Maailman hienointa ja kauneinta asiaa ei voi tuntea, eikä nähdä, vaan se pitää kokea sydämellä.
Älä koskaan riko sydäntä joka oikeasti rakastaa sinua.
Mutta muista et tule olemaan rakkaasi ensimmäinen, viimeinen tai ainoa.
Hän on rakastanut aiemmin ja tulee rakastamaan uudelleen.
Mutta jos hän rakastaa sinua nyt, niin millä muulla on väliä.
Hän ei ole täydellinen, mutta et ole sinäkään ja te ette tule olemaan koskaan täydellisiä.
Mutta jos hän saa sinut nauramaan, koska joudut miettimään kaksi kertaa ollaksesi ihminen
ja tekemään virheitä.
Pidä hänestä kiinni ja anna hänelle osa itsestäsi. Hän ei tule ajattelemaan sinua joka hetki,
mutta hän antaa sinulle osan itsestään, jonka tietää sinun pystyvän rikkomaan.
Älä satuta häntä tai VAIHDA TOISEEN. Älä odota enempää kuin hän voi antaa.
Hymyile kun hän tekee sinut onnelliseksi, huuda kun hän tekee sinut vihaiseksi
ja kaipaa kun hän ei ole kanssasi.

Skorpioni 24.10. - 22.11.

Olet tänään reippaalla mielellä ja saat paljon hyödyllistä aikaan.
Kuulet myös mielenkiintoisen juorun, jonka totuusarvo sinun olisi syytä selvittää.

Annat tunteillesi vallan, vaikka vähän nolottaakin.
Älä turhia punastele, saat kymmenkertaisesti takaisin.

Ystäväsi kutsuu sinua avukseen.
Älä mene tällä kertaa, sillä hänellä on jo liian matala kynnys avunpyyntöön.
Hän selviäisi tästä itsekin.

Opettaja kyselee oppilailta, mitä lasten vanhemmat tekevät työkseen.
Lapset vastailevat: poliisi, palomies, myyjä, virkailija jne.
Ville 7(v.) menee totiseksi, eikä vastaa mitään.
Opettaja kysyy, minkälaista työtä Villen vanhemmat tekevät: 'Äiti on toimistossa töissä', sanoo Ville ja vaikenee.
Opettaja kysyy: 'Mitä isäsi tekee?' - Ville vastaa: 'Isä on tanssijana homobaarissa.
Hän strippaa itsensä alasti yleisön edessä.
Joskus, jos tarpeeksi maksetaan, hän myös harrastaa seksiä asiakkaiden kanssa baarin takahuoneessa'.
Opettaja järkyttyy vastauksesta syvästi, laittaa muut oppilaat tekemään väritystehtävää ja vie Villen sivummalle.
'Onko todella totta mitä kerroit isästäsi?', opettaja kuiskaa.
'Ei', kuiskaa Ville takaisin,
'oikeesti iskä pelaa Turun palloseurassa mutta en kehdannut kertoa sitä'.

Pariskunta oli kutsuttu naamiaisiin. Naamiaisasut oli hankittuna ja
kaikki valmiina, mutta juuri ennen lähtöä nainen sai valtavan,
jomottavan päänsäryn.
Hän kehotti miestään menemään juhliin yksin.Uskollisena aviomiehenä
mies protestoi vastaan.
Nainen sanoi kuitenkin ottavansa aspiriiniä ja menevänsä sen
jälkeen sänkyyn, ja että olisi turhaa pilata molempien ilta sen vuoksi.
Siispä mies otti naisen ylipuhumana naamiaisasunsa ja lähti juhliin.

Vaimo, nukuttuaan sikeästi kenties tunnin tai pari, heräsi ja huomasi
päänsäryn olevan tiessään.
Koska oli vielä niin aikaista, päätti hän lähteä myös naamiaisiin.
Naiselle tuli samalla mieleen, ettei hänen miehensä tiennyt,
mikä naisen asu oli. Olisi hauskaa tarkkailla,miten hänen miehensä
käyttäytyy,kun nainen ei ole hänen seurassaan.

Nainen saapui juhlapaikalle ja huomasi heti naamioidun miehensä
tanssilattialla tanssittamassa jokaista pulua,jonka sai vain
käsiinsä, saaden suukon sieltä,toisen täältä ja lämpimän
halauksen tuolta.
Nainen meni miehen luo, joka nähdessään hänet jätti tanssittamansa
naisen kuin nallin kalliolle ja keskitti kaiken huomionsa
saapuneeseen uuteen namuseen.

Nainen antoi luonnollisesti miehen tehdä mitä tahansa hänelle,sillä
olihan mies hänen aviomiehensä. Lopulta mies kuiskasi naisen korvaan
häpeilemättömän ehdotuksen, johon nainen suostui.
He etsivät juhlatalosta tyhjän takahuoneen ja vetäytyivät
sinne rakastelemaan kiihkeästi. Naamioituminen vain lisäsi
kuumaa tunnelmaa.

Juuri ennen keskiyötä, jolloin naamiot oli määrä riisua, nainen livahti
paikalta, otti taksin kotiin, riisui pukunsa ja meni sänkyyn miettien
minkälaisen selityksen hänen miehensä kertoisi käytöksestään.

Nainen oli sängyssä lukemassa, kun aviomies tuli kotiin. Nainen kysyi
tietysti ensimmäiseksi, kuinka ilta oli mennyt.

Mies vastasi: "Jaa, sitä samaa vanhaa juttua. Tiedäthän sinä, ettei
minulla koskaan ole kovin hauskaa, kun et ole mukanani."

"Tanssitko sinä paljon?" nainen kysyi.

Tähän mies vastasi: "Arvaa mitä... En tanssinut yhtään kertaa!
Saavuttuani paikalle tapasin Peten, Jarin ja pari muuta kaveria, jotka
eivät olleet kovin innostuneita koko naamiaistouhusta.
Päätettiin mennä porukalla yläkertaan pelaamaan pokeria
koko illaksi. Mutta kuulehan...mitä minä kuulin pelien jälkeen...
kaverilla,jolle lainasin naamiaispukuani, oli totta vieköön
ollut hauskaa*

1. Mitä kuuluu päivääsi tänää?
- just tässä mietin että meniskö suihkuun vaiko nukkumaan

2. Mikä kummitätisi on ammatiltaan?
-mulla mitää kkummitustätejä ole

3. Mihin kouluun tahtoisit päästä nykyisen koulusi jälkeen?
- jottai

4. Mitä urheilulajeja olet harrastanut viimeisen kuukauden aikana?
- voi kuule :D

5. Tiedätkö jo mitä puet päällesi koulujenpäättymispäivänä?
- älästi

6. Mitä laitat tortillojen väliin?
-kaikkee nannaa

7. Mikä yhdistää sinua ja ystäviäsi?
- noo ollaan niin vitun fiksuja

8. Elämäsi suurin valhe?
- ei sitä kyllä kaikille tartte kertova

9. Käytätkö kalenteria? Jos käytät, millaista?
- tuossaha tuo

10. Mikä vaate sinun on pakko saada mahdollisimman pian?
- housut tai takki

11. Käveletkö usein korkokengissä? Miksi/miksi et?
- joo kuule ei kiinnosta

12. Mikä on paras tapa rentoutua?
- noo kaljaa :D

13. Jos sinulla on oma kaappi koulussasi, muistatko mikä sen numero on?
- juu ei oo

14. Valehteletko koskaan olinpaikastasi vanhemmillesi? Miksi/miksi et?
- joskus ku asuin vielä kotona, ku mama ei tykänny piireistä missä liikuin.

15. Mistä ostat ihonhoitotuotteesi?
- piilosta

16. Mihin petyit viimeksi ja miksi?
- tuossa yks pv

17. Oletko koskaan ostanut kaupasta alkoholia?
- en

18. Teetkö mitään ilmastonmuutoksen estämiseksi?
- en

19. Millaisen ihmisen kanssa et voisi seurustella?
- jonku vitun näkösen paskapään.

20. Mainitse joku osa ihmiskehosta, joka tulee ensimmäisenä mieleesi?
- maha

21. Muistatko mitä söit viimeksi kouluruokalassa?
- no joo

22. Mitä aiot juhlia seuraavaksi?
- jennin syndet,mut meillä o kyllä juhlapv joka pv

23. Uskotko karman lakiin?
- en

24. Oletko tyytyväinen itseesi?
- riippuu

25. Mitä mieltä olet yhdenyönsuhteista?
- mielummin ei

26. Keneen haluaisit tutustua?
- en tiijä

27. Millaisen juonenkäänteen lisäisit lempi tv-sarjaasi?
- emt

28. Oletko koskaan satuttanut ketään ystävistäsi?
- valitettavasti joo ja kyl se kaduttaakin.

29. Pelkäätkö esiintymistä?
- en kauheesti

30. Oletko pitkäpinnainen?
- oon hyvinkin,mutta sit kannattaa kadota ku se katkee.

31. Onko huoneesi usein sotkuinen? Miksi/miksi ei?
- ei ikinä

32. Missä kaupunginosassa vietät Helsingissä ollessasi eniten aikaasi?
-

33. Mitä kouluainetta et haluaisi opiskella ja miksi?
- matikka, fysiikka, kemia, enkku

34. Mitä sinua lähimmästä laatikosta löytyy?
- eläväisiä kuvia

35. Polttaako kukaan perheenjäsenistäsi tupakkaa?
- khylkaikki.

36. Mikä on uusin muoti-ilmiö, minkä olet huomannut koulusi oppilaissa?
- naah

37. Ovatko elokuvien ikärajat mielestäsi aiheellisia?
- joskus

38. Mitä lääkettä söit viimeksi?
- kuusisatasen buranan taisin japsolta eilen napata

39. Mitä ilman et voi lähteä kotoasi?
- puhelin, avaimet,

40. Omituisin paikka missä olet koskaan käynyt?
- jaa-a

41. Millä sanalla kuvailisit musiikkimakuasi?
- räppiä.

42. Omistatko yhtään bändipaitaa?
- njet

43. Onko sinulla koskaan ollut otsatukkaa?
- o

44. Aiotko mennä katsomaan Sinkkuelämää-elokuvan?
- en käynyt

45. Millaisen lemmikin haluaisit?
- ison ja pelottavan

46. Oletko vielä samanlainen kuin lapsena, esim. ulkonäöltä?
- en

47. Miten muuttaisit kotipaikkakuntaasi, jotta viihtyisit siellä paremmin?
- muutan mieluummi pois ku liikaa ois muutettavaa

48. Oletko koskaan toivonut, kun olet puhaltanut syntymäpäiväkakun kynttilät?
- pienenä

Vuonna 2002 Japani hätkähti kammottavaa löytöä Tokion rautatieasemalla. Erään junanvaunun sytyttyä tuleen sähkövian takia juuri istumaan päässeet matkustajat ajettiin nopeasti vaunusta ulos pelastustöitä varten. Muutamat matkustajat unohtivat laukkunsa junaan heidän poistuessaan ja kun jälkikäteen laukut avattiin selvittääkseen kenen laukuista oli kyse, eräästä laukusta löytyi jotain järkyttävää. Isoon matkalaukkuun oli pakattu teinityttö. Tytön kaikki raajat olivat amputoitu ja hänet oli kääritty muoviin jättäen vain pienet hengitysreiät. Tytön äänijänteet oli katkaistu, joten hän ei pystynyt huutamaan. Osansa löydöksen outoudesta teki se, että tytössä ei ollut merkkejä väkivallasta, vaan hän oli erittäin hyväkuntoinen ja hyvin hoidetun näköinen, hänet oli meikattu taidokkaasti ja hienosti ja muovi, johon hänet oli pakattu, oli samanlainen kuin lelujen ympärillä oleva kääre. Muovin päälle oli kirjoitettu luku 72 ja mukana oli vihko, jossa oli tiedot tytön allergioista, kuukautisten alkamispäivistä ja mahdollisista muistettavista huomioista terveyden suhteen.

Poliisi yritti saada tytöltä tietoa, kuka hänelle oli tehnyt tämän. Mitään tietoja ei kuitenkaan koskaan saatu ulos, koska tytön puhekyky oli tuhottu ja hän ei koskaan oppinut tai suostunut kommunikoimaan viittomakielellä. Vasta nyt vuonna 2008, lähes 6 vuotta löydöksen jälkeen, tällä hetkellä 26-vuotias nainen on lopultakin suostunut kommunikoimaan kokemuksistaan.

Nainen kertoi olevansa Kikumi Tottoro. Kyseinen henkilö katosi vuonna 1999 rautatieasemalta ja häntä ei koskaan löydetty. Vanhemmat luulivat tytön kuolleen, kun hänen katoamisensa ei koskaan selvinnyt. Kikumin mukaan hän eksyi vanhemmistaan ruuhkan aikaan ja joku vanhempi mieshenkilö tuli hänen luokseen ja sanoi vievänsä junahenkilökunnan luo, joka kuuluttaisi vanhempia. Mies kuitenkin vei Kikumin autoonsa, sitoi tämän silmät ja ruiskutti jotain ainetta, jolloin Kikumilta meni taju. Seuraava muistikuva hänellä on kirkkaasti valaistusta viileästä valkoiseksi maalatusta huoneesta, jossa hänet on lukittu häkkiin kahden muun tytön kanssa. Kikumin kauhuksi keskellä huonetta on leikkauspöytä ja pöydän ääressä on mies lääkärintakissaan operoimassa sähkösahaa, jolla hän on leikkaamassa nuorelta tytöltä toista jalkaa irti. Tytön toinen jalka on amputoitu jo selvästi aiemmin, kun taas käsien amputointi on tapahtunut vähemmän aikaa sitten siteistä päätellen. Kaikkein hirveintä Kikumille oli nähdä huoneen seinät, jotka olivat vieri vieressä jalustoja, joihin oli nostettu tyttöjä. Tyttöjen kaikki raajat oli amputoitu ja heidät oli meikattu hienoksi. Vaikka tytöt eivät liikkuneetkaan, he hengittivät ja räpyttelivät silmiään, eli olivat selvästi elossa. Kikumi kertoi menettäneensä tajunsa pian sen jälkeen kun hän lopulta huumaamisen jälkeen sai näkökykynsä kunnolla takaisin ja tajusi mitä huoneessa tapahtuu.

Seuraava muistikuva Kikumilla on sängystä, johon hänet on sidottu. Hän kauhukseen tajuaa, ettei hänen suustaan lähde ääntä vaikka hän huutaa ja kun myös tajuaa nopeasti karmaisevan syyn, miksi hän ei tunne toisen käden sormiaan. Hänen vasen kätensä on amputoitu juuresta lähtien ja leikkaushaava on ommeltu siististi umpeen. Kikumi kertoo, että huoneessa oli muitakin sänkyjä, joissa oli muita samanlaisia "potilaita". Riippuen tytöstä raajoja oli amputoitu yhdestä kolmeen ja jokainen oli mykistetty niin, ettei kukaan voinut huutaa. Osa tytöistä riehui villistä sängyissään yrittäen repiä itseä kahleistaan, osa vain makasi apaattisena paikallaan tuijottaen tyhjyyteen tai itkien.

Kikumi sanoi menettäneensä ajantajunsa nopeasti, koska hänet huumattiin päivittäin. Hänelle tuotiin kolmesti päivässä juhlava ateria ja hänen kahleensa ylävartalosta poistettiin, jotta hän pystyi syömään jäljellä olevallaan kädellä. Alussa Kikumi heitti ruoat lattialle nähdessään ne, mutta nälän tehtyä tehtävänsä hän ahmi aina kaiken mitä tarjottiin. Pystymättä kommunikoimaan kenenkään kanssa ja näkemättä koskaan ketään muuta kuin muita tyttöjä, hän alkoi menettää nopeasti järkeään. Hän ei tiennyt oliko yö vai päivä ja hän ei tiennyt, miksi tämä kaikki tapahtuu, kuka tämän tekee ja milloin tämä loppuu. Päätellen muiden tyttöjen poistumisesta huoneesta ja palaamisesta yksi raaja vähempänä kuin lähtiessä hän tajusi, että joku sairas henkilö amputoi tytöiltä kaikki raajat pois yksi kerrallaan. Periaatteessa kammottavinta Kikumin mielestä asiassa oli se, että amputointi tapahtui aina taidokkaasti, haavat sidottiin hyvin ja kukaan tyttö ei näyttänyt sairaalta tai kuolevalta. Leikkauksien takana oleva henkilö selvästi pyrki pitämään tytöt niin hyvässä kunnossa kuin mahdollista, elossa ja terveenä ja vaikka Kikumi ei pystynytkään arvioimaan tarkasti aikaa, hän kuvitteli raajan amputoinnin tapahtuneen noin viikon parin välein.

Kun hänen viimeinen raajansa, vasen jalka, amputoitiin ja hän toipui leikkauksesta, hänet siirrettiin "näyttelyhuoneeseen". Hänet oli edelleen köytetty sänkyyn kun hänet siirrettiin huoneen puolelle. Kikumi näki taas kerran tilanteen hirveyden. Huone oli pyöreähkö ja selvästi viileä, seinä oli vieri vieressä jalustoja ja jokaisella jalustalla numeroituna tyttö. Keskellä huonetta oli leikkauspöytä ja välineet ja pöydän lähellä häkki, joka oli tällä hetkellä tyhjä. Kikumi näki myös ensimmäistä kertaa kasvokkain hänen vangitsijansa. Kyseessä oli vanhahko mieshenkilö, jonka lyhyt parta oli hieman harmaantunut. Mies näytti lempeältä, aivan perinteiseltä isoisältä, eikä mikään hänen kasvonpiirteissään antanut ilmi hänen hulluuttaan. Mies avasi Kikumin kahleet, jolloin Kikumi yritti heti purra miestä. Mies kuitenkin oli varautunut tähän, painoi Kikumin sängylle takaisin, käänsi hänet mahalleen ja kiinnitti hänen selkäänsä suoran metallilevyn, jonka hän kiinnitti jollain mekanismilla Kikumin häntäluuhun ja takaraivoon. Kikumi ei ollut huomannut, että hänelle oli leikkauksessa myös istutettu hakaset alaselkään ja päähän, jonka avulla häneen saatiin liitettyä metallilevy, joka teki mahdottomaksi liikkua sivuttaissuunnassa.

Mies toi eräästä pienemmästä huoneesta kärryillä uuden jalustan, jossa roikkui kyltissä luku 72. Jalusta asetettiin tytön numero 71 viereen, jonka Kikumi näki itkevän. Jalusta oli noin 1.5 metriä korkea tyypillinen näyttelyissä käytetty isompi jalusta, jonka erikoispiirre oli keskellä jalustaa olevat kaksi uloketta, joista toinen oli paksumpi ja toinen ohuempi. Lisäksi jalustan takapuolella oli kiinnitysmekanismi rautalevyä varten. Kun mies rasvasi jollain aineella jalustassa pystyssä olevat ulokkeet, Kikumi tajusi niiden tarkoituksen. Mies nosti yllättäen vaivattomasti alastoman Kikumin ilmaan ja asetti hänet jalustalle. Kikumi tunsi, miten ulokkeet työntyivät hänen vaginaansa ja anaaliinsa. Hän yritti liikkua, mutta miehen vahvat kädet, sisälle tunkeutuvat ulokkeet ja selässä oleva rautalevy tekivät sen mahdottomaksi. Hän vain itki niin lohduttomasti kuin osaisi, muttei se aiheuttanut mitään muutosta lempeäkasvoisen miehen toimissa. Kun ulokkeet olivat lopulta uponneet Kikumin sisään, mies kiinni rautalevyn jalustaan, siirsi jalustan siististi seinän vierellä samaan linjaan muiden kanssa ja poistui huoneesta sammutettuaan valot.

Kikumi kertoi ensimmäisen yönsä, jos se yö edes oli, tuntuneen loputtomalta. Ympäriltä kuului vain silmänripsien sulkemisesta kuuluvaa ääntä, joka oli karmaisevampaa kuin mitkään tuskanhuudot. Päivien valvomisen jälkeen hän nukahti pimeyteen ja herättyään hän tunsi, että hänet oli yön aikana meikattu. Huoneessa oli valot päällä, mutta mies ei ollut paikalla. Hän ennätti lopultakin katsoa kunnolla muita huoneessa olevia tyttöjä, niitä mihin hän näki kääntymättä ja huomasi heidän kaikkien olevan nättejä, siististi meikattuja ja nuoria. Alkupään numeron tytöt olivat vähän vanhempia, kun taas numeron kasvaessa tytöt nuorentuivat. Kikumi päätteli miehen keränneen tyttöjä jo pidemmän aikaa ja nappaavansa tytöt noin 16-vuotisina. Kaikki tytöt näyttivät hyvin samanlaiselta, oikein perinteiseltä japanilaiselta nuorelta tytöltä mustine hiuksineen ja nuorekkaine kasvoineen.

Pian mies palasi huoneeseen mukanaan jotain liuosta, jota hän ruiskutti jokaisen tytön suuhun ykkösestä alkaen. Myös Kikumin suuhun ruiskutettiin suurehko määrä jotain ruokamaista ainetta, jota hän ei voinut muuta kuin niellä. Ruokkimisen jälkeen mies juotti kaikki tytöt ja sen jälkeen hän kävi tytöt läpi tutkien leikkaushaavat. Neljännellä kierroksella mies tyytyi vain ihailemaan "nukkejaan", joiden hiuksia hän saattoi vähän kohentaa, silittää tytön poskea tai suudella hellästi otsalle.

Täydellisesti ajantajun ja mielenterveytensä menettäneeni Kikumi kertoi vain tuijottaneen tyhjyyteen loputtomalta tuntuvia aikoja. Hän ei pystynyt ajattelemaan mitään järkevää, vaan hänen päässään pyöri ensin suuri määrä järjettömältä tuntuvia sanoja ja lopulta ei mitään. Hän oli kuin päältä pois kytketty robotti, joka vain söi, hengitti ja ulosti (hän huomasi sisällänsä olevien ulokkeiden olevan itseasiassa onttoja, joihin ulosteet ja virtsa menivät). Muutaman "ikuisuuden" mentyä Kikumi kuuli lujaa ääntä ja näki häkissä olevan taas kolme nuorta tyttöä. Kikumilla oli nyt suora näköyhteys leikkauspöydälle ja hän näki, miten mies taitavasti nukutti ja operoi tytöt, mutta kuitenkin selvästi kuin esittäen jalustalla oleville tytöille. Mies oli kuin vaatimaton rokkitähti työssään, joka kommentoi proseduurejaan, kertoi ihastuneella äänellä siitä mitä hän juuri teki ja esittelisi verisiä välineitään. Kikumi näki, miten häkissä olleilta tytöiltä leikattiin yksitellen vasemmat kädet pois, jonka jälkeen heidät siirrettiin toiseen huoneeseen, josta ikuisuuden jälkeen heidät tuotiin takaisin toisen jalan amputointia varten. Lopulta taas monen ikuisuuden jälkeen tytöt olivat täysin amputoituja ja heidät sijoitettiin Kikumin viereen.

Kikumi ei muista seuraavista vuosista paljoakaan. Elämä oli yhtä sumua ja tyttömäärä jalustoilla kasvoi jo yli sadan. Kikumi muistaa vain kaksi erikoisempaa tapausta. Ensimmäinen oli kun tyttö numero 29, lähes Kikumia vastapäätä, oli kuollut eräänä yönä. Hän ei edes ensin tajunnut asiaa, kun kukaan tytöistä ei hirveän elävältä näyttänyt, mutta aamulla miehen tehdessä syöttökierrosta hän huomasi tytön nukkuneen pois. Mies murtui täysin tapahtuman jälkeen, huusi ja itki ja raivoissaan pahoinpiteli ja raiskasi erään häkissä olleista uusista tytöistä, jonka jälkeen hän leikkasi tytön pään irti sähkösahalla muiden katsellessa. Miehen käytös muuttui selvästi tämän tapahtuman jälkeen ja hän alkoi jostain syystä viemään tyttöjä välillä ulos talosta. Hän nosti tytön pois jalustalta, pakkasi matkalaukkuun ja poistui huoneesta. Seuraavana aamuna hän oli taas palannut tyttö mukanaan ja ruokahuolto toimi. Mies ei vienyt tyttöjä "ulos" mitenkään järjestyksessä tai säännöllisesti, vaan valitsi aina jonkun tytöistä ainakin Kikumin mukaan sattumanvaraisesti.

Jonkun 20 tytön jälkeen oli hänen vuoronsa. Mies nosti Kikumin jalustalta, asetti muoviseen pakettiin, laittoi sen matkalaukkuun ja poistui huoneesta. Kikumi yritti kuunnella tarkoin mihin hänet viedään, mutta hän ei kuullut muuta kuin auton moottorin ääntä. Lopulta hän tunnisti selvästi rautatieaseman äänet ja kuulutukset ja kun hän kuuli palohälytyksen soivan ja virkailijoiden huutavan asiakkaita poistumaan, hän oli varma kuolevansa. Hän yritti huutaa, mutta se ei edelleenkään onnistunut, eikä hän myöskään voinut liikkua muovikuoren takia. Kun hän tajusi, ettei palanutkaan hengiltä ja että tulipalo on selvästi sammutettu ja hän on edelleen junassa eikä kuule miehen ääniä mistään, hänen toivonsa heräsi. Muutaman tunnin odottelun jälkeen joku nosti matkalaukun alas ja avasi sen. Kikumi sulki silmänsä tuskasta kirkkaan keinovalon tulvittua matkalaukkuun sisään, mutta pian hän avasi ne uudestaan kivusta huolimatta ja katseli junavirkailijoiden täysin järkyttyneitä katseita. Hän ei kuullut mitään, hän vain itki onnesta ja pyörtyi lopulta. Seuraavan kerran kun hän avasi silmänsä, hän oli sairaalassa ympärillä oikeita sairaanhoitajia. Kikumin piina oli ohi, vaikkakin henkisesti hän oli niin rikkoutunut, ettei hän halunnut kommunikoida kenenkään kanssa vuosiin.

Vaikka Kikumi pystyikin kuvailemaan miehen ulkonäön hyvin ja vaikka juna-aseman turvakameroista mies tunnistettiin, häntä ja kaikkia yli sataa kadonnutta tyttöä ei ole vieläkään löydetty. Edelleen myös ympäri Japania ilmoitetaan lisää kadonneita 16-18 -vuotiaita tyttöjä, jotka jäävät kadonneiksi. Vaikka osa kadonneista katoaakin ihan muista syistä, viranomaiset tietävät hyvin, että osa tytöistä päätyy jonkun välikäden kautta keräilijän julman nukkeleikin osaksi.