Näin muuttui eloni kuteet murheeksi ja loimi elämän tuskaksi,
tuli kohtalo kovin kutojaksi sen ja se kutoo kangasta mustaa.
Minä onneni päiviä odotin, mutt pettyä sain surun suurimman kautta.
Nyt on sieluni sairas ja suruinen,
sen haavoista verta vuotaa. Ei tunne tuskaani kukaan muu, minä yksin ja vaiti yritän sen kantaa.