IRC-Galleria

Huoh. Mä en enää halua lukea, enkä mä ole edes lukenut tarpeeksi.

Niin, tämä on sitten viimeinen vuosi, kun voin vielä nauttia Helsingin Kuvataidelukion ihmeellisyydestä, lämmöstä ja ... no siitä. Todella haikeata, mutta on tämä silti toistaiseksi ollut paras kolmen vuoden jakso elämässäni, näin väittäisin. Mutta nyt olen jo lähempänä loppua kuin alkua, joten oloni on lievästi alakuloinen. Huomenna se alkaa viimein. Päivä, jota en ole halunnut odottaa ja jota en halunnut kokea. Viimeisen vuoden ensimmäinen päivä, eikä asiaa helpota edes kuukauden takana väijyvät ylioppilaskirjoitukset. Enkä tiedä, mitä aion tehdä, kun lukio on ohi. Luultavasti opiskelen, kun kerran vauhtiin olen jo päässyt, mutta en tiedä missä. Ulkomailla? Ainiin, ja asepalvelus, syökää päänne! Tahtoisin siirtää palvelusta, sillä en tiedä vielä(kään) haluanko oikeasti myydä sieluni Suomen Armeijalle. En ainakaan tiedä, haluanko tehdä sen jo nyt. Mutta, ehkäpä en ajattele vielä kuukautta pidemmälle, sekin aiheuttaa tarpeeksi murhetta ja hermostuneisuutta.

Kiitos näistä vuosista, vielä viimeinen edessä.