IRC-Galleria

SadeKeskiviikko 18.11.2009 01:19

Sattaa...
sä rakastit sadetta,
soitit mulle ainna sillon,
kateltiin sitä ainna yhdessä,
oltiin silloin aina iloisia.
Nyt sattaa,
katson puhelinta mutta se ei soi,
kuuntelen sadetta,
kuulen sinun naurusi.
Taidan seota,
kuulen viellä äänesi,
tunnen kosketuksesi,
näen hymysi.
Näen sinun istuvan viereläni,
niinkuin mitään ei olisi käynytkkään,'
tiedän että et ole siinnä oikeasti,
mutta mitä väliä.
Sillä näen sinut viellä,
ja se on kaikkein tärkeintä.
Sadepilvet katoavat,
aurinko tulee esiin,
se valaisee pelkää tyhjää huonetta,
suljen verhot,
en voi siettää aurinkoa enkä koskaan aijokkaan,
Olen taas yksin,
tulen aina olemaan yksin,
niin kuin moni ystäväni sannoo:
Jotkut ovat tarkoitettu elämään yksin,
Hymyillen itselleni,
Minä kuulun heihin,
minut on kasvatettu elämään yksin,
olen kestänyt sen tähänkin asti,
joten kestän se viellä hauttaankin asti
(mutta matka hauttaan voikin olla ylättävän lyhyt ;)

Etkö vielä ole jäsen?

Liity ilmaiseksi

Rekisteröityneenä käyttäjänä voisit

Lukea ja kirjoittaa kommentteja, kirjoittaa blogia ja keskustella muiden käyttäjien kanssa lukuisissa yhteisöissä.