joku mega kaamosmasennus on iskeny, mikä on kyllä vähän outoa koska rakastan syksyä, ja mitää tällasii väsymyskohtauksia ei aikasemmin oo ollu. ikä tekee taas tepposensa ja mulla on kokoajan on olo kun mummolla joka on bingonnu viimeset viis tuntia ja se nuori herrasmies siellä edessä ei vieläkään huuda omia numeroita, palkintonahan ois sentään uudet tekohampaat. pitäis jaksaa ja haluis jaksaa, muttei jaksa jostai ihme syystä. voi röhnä.
miks sateet ja kolee ilma, semi-toppakerrokset ei enää himota? ja ennenkaikkea miks mun selkä on aivan jumissa mitä täällä tapahtuu?
nyt pitää silti jaksaa puurtaa, mahtavat seuraavat kaks viikkoo tulossa hidastamista ei siis sallita. koulussakin uus jakso pärähtäny käyntiin joka tietää sitä et nyt on aika tsemppaa ja mun pitäis istuu joka tunnilla kun ekaluokkalainen ekana koulupäivänä oottamassa et ope pitää ekan nimenhuudon. autokoulukin olis. tähän kaikkeen vois auttaa kyllä jos saisin ostettua ne kirjat.
onneks silti voi aina nauttia valokuvista ja musiikista ja tiristää ilo syksyn viimeisistä lehdistä
