IRC-Galleria

Road trip onnistui hyvin ja autokin oli parempi, mitä oltiin odotettu. Veronaan ei loppujen lopuksi menty, mutta nautittiin sitäkin enemmän Gardan maisemista ja Trentosta, jossa teimme visiitin mm. upeaan linnaan. Vuoristoseutu lähellä Itävallan rajaa oli uskomattoman kaunista ja korkeuserot huimat. Tunnelma oli loistava, vaikka eilen illalla sitten väsyttikin aika tavalla, sillä yö autossa ei ollut mikään kaikkein mukavin. Ihan hyvin unta sai eikä ollut hirveän kylmä, vaikka sitä pelättiinkin, mutta paikat pääsivät puutumaan pahasti. Kaikesta huolimatta oli hauska reissu ja oli taas kiva päästä pois vähäksi aikaa meidän niin pienestä vaikkakin kotoisesta Duinosta.

Uusi kuukausi ja uudet kujeet, tai ainakin melkein. Tänään alkoi toinen long weekend, joka kestää tiistaihin asti eli yhteensä neljä päivää lomaa sekä tämä perjantain jämä. Huomenna lähdetään road tripille Johanin (kakkosvuotinen Ruotsista), Saran (kakkosvuotinen Italiasta), Lucyn (USA:sta) ja Julien (Britaniasta) kanssa. Tarkoituksena on ajella Veronaan, Garda järvelle sekä sitten thedä ympyrä vuoriston kautta takaisin Duinoon maanantaiksi. Majapaikkaa meillä ei ole, vaan nukutaan autossa, mikä ei välttämättä tule olemaan kaikkein mukavinta, kun alla on sellainen pösön kokoinen vekotin. Huolimatta tollaisesta pienestä epäkohdasta, luulen että meille tulee hauska viikonloppu. Tänään olis tarkoitus tehdä mahdollisimman paljon hommia alta pois (ei niitä nyt onneksi hirveästi ole), jotta voi sitten tiistaina ottaa takaisin univelkaa, joka aiheutuu luultavimmin tämän viikonlopun aikana...

Tämä viikko ei ollut sinänsä mitenkään ihmeellinen. Historian esseet saatin takaisin samoin biologian kokeet, jotka meni kummatkin hyvin.

Viime viikonloppuna meillä oli Harry Potter maratoni, josta taisin mainita aikaisemmin jo. Joka tapauksessa onnistuimme katsomaan ainoastaan kaksi ensimmäisenä iltana, mutta pääasia, että meillä oli hauskaa ja ruokaakin riitti, vaikka muille jakaa. Lauantaina juhlittiin kakkosvuotisten päättötöiden (EE) valmistumista ja niin edes päin...

Tällä viikollla sää on kylmennyt huomattavasti ja ensimmäiset merkit Bora-tuulesta on havaittu. Eilinen purjehdus sujui aika kylmässä säässä ja navakassa tuulessa, mikä osoitti märkäpuvut hyvinkin hyödyllisiksi. Itse en onneksi kaatunut, mutta Axel ja Julie onnistuivat kumpikin kapsahtamaan veteen veneineen. Joka tapauksessa kaikki hytisivät kylmästä jälkeen, mutta ainakin tuulta oli tällä kertaa.

Lehdet alkavat pikku hiljaa kellastumaan ja päivätkin ovat viileämpiä. Sää on kuitenkin melko oikullinen, sillä jonain päivinä saattaa pystyä käyttämään vielä capreja ja t-paitaa, mutta jonain päivinä me hytisemme kylmästä, vaikka pitäisi paksumpaa takkia ja farkkuja. Jotenkin ilmasta pystyy kuitenkin aistimaan syksyn, mitä minä olen jo jonkin aikaa odottanutkin. Bora ei ole vielä alkanut puhaltamaan ja epäonneksemme yleensä torstaisin, jolloin minulla on purjehdusta, on uskomattoman tyyni sää, mikä tekee veneilystä vähemmän kiinnostavaa. Toisaalta yhden kerran oli todella tuulista, minkä johdosta kellahtelimme kumoon purjeveneillämme ainakin kymmenisen kertaa.

Italian viikko tuli ja meni. Show, jonka italialaiset opiskelutoverimme järjestivät oli ihan hauska, vaikkakin aivan liian pitkä ja huonosti organisoitu. Itse nautin Aasian showsta enemmän, mutta ihan kokemisen arvoinen tämäkin oli. Lauantaina järjestimme Andrean kanssa Nordig dinnerin ja kokkasimme lohta, perunoita ja omenapiirakkaa. Ah, pitkästä aikaa kunnon kalaa ja voimme olla ylpeitä loistavasta suorituksestamme. Samana iltana (tai oikeastaan yönä) kirjoittelin sitten historian esseetäni, aiheena ensimmäisen maailman sodan puhkeamisen syylliset, sillä halusin saada ensimmäisen version valmiiksi ennen sunnuntaita, jolloin meillä oli jälleen hiking trip. Pituuttakin sain kirjoitelmalle sen optimimäärän 1500 sanaa ja vielä, kun muokkaan sitä, niin olen aika tyytyväinen.
Hiking trip järjestettiin siis sunnuntaina. Olimme suunnitelleet Internation award game-porukalla (se on sellainen suoritus juttu, johon kuuluu palveluja,aktiviteettejä sekä vaellusta ja siitä voi saada mm. lisäpisteitä yliopistoihin) reitin ja ohjelman. Retkin onnistui todella hyvin ja pääsimme nauttimaan uudestaan Tuttidin (kyläkauppa) valmistamista lounaisleivistä, jotka ovat ihan parhaita.
Nyt on taas sitten taas melko normaali viikko. Mikäli Anan paketti kotoa Harry Potter videoineen saapuu ennen viikonloppua aiomme pitää perjantaina Harry Potter maratonin ja katsoa kaikki elovat putkeen. Sovimme myös Paloman (huonetoverini) kanssa laittavamme ruokaa lauantaina; kumpikin oman maansa juttuja. Ajattelin ehkä leipoa pullaa...
Jos joku ihmettelee, miten minulla on nyt näin paljon aikaa kirjoittaa nyt, voin kertoa, että minulla on nyt free block (hypäri). Niitä on aina välillä. Istuskelemme tässä Anan kanssa keittiössä ja näpyttelemme koneitamme, kun ei mitään parempaakaan tekemistä ole.

Viikonloppuna oli CEC-viikonloppu elikkäs eräänlainen konfliktien ratkaisu-kurssi, johon osallistuin. Kaikilla oli hauskaa ja työpajat ja ohjelmat olivat oikeasti rakentavia. Pelattiin erilaisia pelejä, syötiin World dinner (jossa vähäosaiset tyytyivät pelkkään riisiin minä mukaan lukien), puhuttiin stereotypioista ja vietettiin aikaa sellaistenkin ihmisten kanssa, joihin ei aiemmin ollut juuri kontaktia. Viikonlopun aikana syötiin myös ihan tajuttomasti ja ruoka toi mukavasti vaihtelua tavanomaiseen mensaan. Erityisesti aamupala lähes tumman leivän kanssa oli loistava...

Tämä viikko on Italia-viikko. Ollaan mm. kuultu maan kulttuurista ja maisteltu yltäkylläisesti ruokia taster sessionissa. Ruokaa oli oikeasti ihan tajuttomasti ja kaiken näköisiä eri lajeja pastasta, juustoihin, viineihin, tiramisuun ja aina eri näköisiin leivonnaisiiin. Tänään on ollut Italia-päivä, mikä tarkoittaa sitä, että oppilaat ovat myöhässä, eivät kuuntele opettajaa, tee läksyjä ja suukottavat aina toisensa tavatessaan (Tämä oli siis ihan opettajien kanssa sovittu juttu). Jotkut opettajat olivat myös loistavasti mukana kuten esim. biologian opettaja, joka puhui ainoastaan italiaa ja luki sanomalehteä, sillä välin kun me keskustelimme keskenämme. Kuulostaa hauskalta, mutta oikeastaan normaalit tunnit biologiassa ovat ylensä hauskempia, en tiedä kyllä miksi...

Tänään oli sitten se paljon puhuttu Opening ceremony. Herättiin aikaisin ja matkaan lähdettiin seitsemältä. Ihmiset olivat pukeutuneet hienosti ja etenkin kansallispuvut olivat hienoa katseltavaa (vähän harmittaa, että minulla ei ollut). Pääasiassa päivä koostui tärkeiden ihmisten puheista (lähinnä italiaksi), music scholareiden ja kuoron esityksistä, muutamista workshopeista lukiolaisille, cultural visiteistä lähialueella ja hienosta lounaasta (antipasto juttuja, täytekakkua ym.) Mun ryhmäni meni tutustumaan mosaiikkien valmistukseen mosaic schooliin ja oli ihan hauska vierailu, vaikka pirun väsynyt olinkin, kun edellisenä yönä olin nukkunut vain viisi tuntia. Nytkin pitäisi oikeastaan mennä nukkumaan, kun huomenna menen noin kolmenkymmen ihmisen kanssa confligt settlement-weekendiin, joka on eräänlainen lyhyt kurssi, jonka vastaavan niminen aktiviteettiryhmä järjestää. Menemme jonkinlaiselle partiokämpälle ja siellä sitten pelaillaan ja tehdään kaiken näköistä ohjelmaa..

Täällä ei oikeasti tajua ajan kulumista, sillä musta tuntuu että vastahan mä pari päivää sitten kirjoitin tänne ja sitten tajusin, että siitähän on jo yli viikko. Kaksi esitelmää on tehty ja essee englannista on työn alla (aiheena perusarvot ja niiden hyvät sekä huonot puolet min.600 sanaa).

Viikonloppu oli siis pidennetty ja vietimme sen reissatessa Axelin ja Andrean kanssa Toscanassa. Siena oli ensimmäinen kohteemme ja matkustimme sinne n. 10 tuntia yöjunassa, jossa minut melkein ryöstettiin (Varas kiersi yöllä vaunuja ja jos ihmiset nukkuivat, hän vei laukkuja mennessään. Onneksi eräs "hyttitoverimme" oli jokseenkin hereillä, minkä ansiosta varas napattiin myöhemmin ja pidätettiin). Siena oli todella ihana pieni,vanha, mutta kaunis kaupunki lukuisine museoineen ja kirkkoineen. Hostelli oli ihan mukava ja lauantaina siirryimme Firenzeen/Florenceen, missä emme tosin ehtineet olla kuin puolipäivää. Edellisen päivän taide ja kulttuurikiertelyt olivat kuitenkin olleet aika uuvuttavia, joten kiersimme kaupunkia vain sen verran kuin jaksoimme (Duomo, pari palatsia jne.) Lopun aikaa välttelimme sadetta ja söimme jäätelöä. Illalla otimme sitten taas yöjunan Duinoon päin ja saavuimme Monfalconen asemalle n. kahden aikaan yöllä, josta jouduimme sitten kävelemään kahdeksan kilometriä pieneen kyläämme, kun yöbusseja täällä ei ole. Loppujen lopuksi pääsin nukkumaan neljältä, minkä takia olen erittäin väsynyt, mutta niin ovat kaikki muutkin viikonlopun jälkeen...

Huomenna on tutorial dinner (siis mun tuutoriryhmän oma illallinen) ja Perla Libanonista on luvannut laittaa ruokaa (hänellä oli vaan aluksi ongelmia mun punasenlihattomuuteni takia). Muuten viikon pitäisi olla aika tavallinen (tavallinen on aika harvinainen sana täällä), vaikka onhan meillä tosiaan perjantaina koulupäivän sijasta Opening seremonia, joka on ihan toisessa kaupungissa. Matkaan lähdetään aamulla seitsemän maissa ja paikalle tulee sponsoreita, mediaa sekä joitain kouluja tutustumaan meidän missioon. Ilmottauduin mukaan workshoppiin ja vastuullani on Italian kulttuuri ja sen vaikutukset meidän elämään. Pääsen keskustelemaan siis oppilaiden kanssa meidän kokemuksista jne.

Eilen tuli tasan neljä viikkoa täyteen, kun tulin tänne. Huomenna vaihtuu kuukausi ja sitten olen virallisesti ollut kokonaisen kuukauden täällä. Eilen oli aivan mahtava Asian Show, joka sisälsi kaikkea Bollywood elokuvasta tanssiin ja lauluun. Oli mahtavaa katseltavaa ja kaikki olivat täysillä mukana, kun yleisönkin oli pitänyt pukeutua heille ennalta määrätyllä tavalla. Minä olin village person.

Tänään on partio-ryhmän ensimmäinen tapaaminen ja odotan sitä innolla. Illalla on kai Social centerissä jotkut juhlat, mutta katsotaan nyt. Kotitehtäviä pitäisi jaksaa thedä vielä jonkun verran, mutta onneksi päivä on vasta aluillaan (ainakin minulla kun heräsin kahdeltatoista).

Kauhea miten päivät on menneet eteenpäin; en ole viikkoon kirjoittanut tänne mitään. Nyt mennään jo kolmatta viikkoa eteenpäin opiskelussa ja tämä nimenomainen viikko on myös samalla Asian week. Kaikenlaista tapahtumaa on aiheeseen liittyen ja tänään oli taster session, jossa maisteltiin ruokia eri puolilta kyseistä maanosaa. Huomenna on sitten dicipline day, jolloin on tarkoitus pukeutua mahdollisimman muodollisesti ja käyttäytyä kauniisti kuten aasialaiseen kulttuuriin kuuluu. Ah, odotan innolla ensi vuotta jolloin on meidän viikkomme vuoro. (pohjois-Euroopalla oli viime vuonna ja kulttuuriviikot ovat aina joka toinen vuosi)

Hmmm.. Onkohan minulla jotain kerrottavaa viime viikosta... Andrealla oli syntymäpäivä ja olimme keilaamassa sen kunniaksi sekä syömässä. Historiassa aloitettiin projekti, suullinen presentation aiheena minun ryhmälläni on propaganda ensimmäisessä maailman sodassa. World culturesin projekti etenee hyvällä tahdilla ja englannissa päästiin viimein runoanalyysin loppuun ja siirryttiin lukemaan Arthur Millerin näytelmää, Death of salesman.

Viime viikolla oli ensimmäisen kerran pieni koti-ikävän pistos, tosin sekin vain yhtenä päivänä. Yleisesti täällä tapahtuu koko ajan niin paljon, ettei kotia ehdi edes hirveästi ajatella. Meininki on mukaansa tempaavaa eikä varsinaisia syita ole, miksi kauheata kaipuuta pitäisi edes tuntea. Luultavasti se tulee sitten lähempänä joulua tai silloin kun rupeaa enemmän stressaamaan aineista jne. Tällä hetkellä kaikki menee hyvin ja toivattavasti menee jatkossakin.

Ai niin, olinhan minä vaeltamassa myös viikonloppuna hiking-ryhmän kanssa, johon ilmottauduin. Partio-ihmiset näkevät myös piakkoin ja palvelut (minulla on art with children) sekä aesthetic activity (luultavasti creative writing) alkavat ihmisillä myös tällä viikolla.

Olen vihdoin saanut internetin toimimaan omalla koneellani asuntolassamme, mikä helpottaa koneelle pääsyä aika tavalla. Toivottavasti tämä seikka ei häiritse liikaa opiskelua...

Toinen opiskelu viikko kulkee hyvää vauhtia eteenpäin. Biologian termit ja historian loputtomat sivut tuottavat välillä tuskaa, mutta toisaalta on opiskelu yleisesti ottaen ihan hauskaa. Englannin tunnilla aloimme analysoimaan runoja, mikä oli todella kiinnostavaa ja vaikka noista historian sivuista olen valittanutkin, on se edelleen yksi lempiaineistani. World cultures on tietenkin mahtavaa, vaikkanyt minun pitäisikin lukea jonkun verran sivuja Beninin historiasta ryhmätyötämme varten... Matikan olen ajatellut vaihtaa helpompaan, mistä tuutorini ja samalla kyseisen aineen opettaja ei oikein innostunut, mutta katsotaan nyt.

Tänään olin pelaamassa koripalloa ja olen vähän ajatellut ottavani sen vapaaehtoiseksi urheilukseni. Nyt tekee mieli jäätelöä ja odotan, että Ana ja Ruuth lopettavat säätämisensä koneillaan, jotta pääsen Alcastelloon tyydyttämään makeanhimoni. Kohta täytyy ruveta katsomaan tarkemmin, mitä syö, sillä yleisesti ottaen tytöt lihovat täällä muutamasta kilosta kymmeneen, mitä en kyllä toivo tapahtuvan minun kohdallani. Tällä hetkellä tilanne on vielä hyvä ja minun onnekseni en pidä Nutellasta, mikä on kuulemma kaiken pahan alku ja juuri...

Ah, olen lukenut koko pàivàn world literature kirjaani ja syònyt aivan liikaa keksejà. Eilisen pàivàn Venetsian reissu painaa sekà vàhàt yòunet, joita on nyt viikonloppuna tullut nukuttua. Huoneessa odottaa vielà kymmenisen sivua biologiaa ja totesin, ettà olen ehkà liian vàsynyt lukemaan niità, mutta katsotaan nyt.

Eilen oltiin tosiaan Venetsiassa ja oli ihan hauska reissu. Henryn ( loistava brittiàinen englannin ja world culturesin opettaja) opastuksella kierrettiin tàrkeimpià nàhtàvyyksià ( San Zaccaria, San Marcon alue jne.) ja vapaa-ajalla harhailtiin kapeiden kujien sokkeloissa, syòtiin pitsaa, nautittiin jààtelòstà ja osteltiin yllàttàvàn halpoja postimerkkejà.