IRC-Galleria

Piti kirjoittaa tänne koska näin teidän on pakko kuunnella juttujani. Koska ei teissä kuitenkaan ole munaa lopettaa lukemista tähän kohtaan. Tästä löytyy senmoisia paljastuksia.

Ensinnäkin, puhkaisin eilen vesikellon. Nyt joka askel on todennäköisesti verrattavissa synnytyskipuihin. Ainakin tässä ottaisi pikkuhiljaa potkua haaruksiin ennemmin kuin kävelisi. Jopa thumb in the eye:ta.
Tänään lähdetään myös takaisin uuteen kotiin uuden perheen luokse. Ja siellä ollaan pari viikkoa putkeen sykkimässä.
Positiivista siinä on
- Oppii olla olematta veltto paska
- Se ilmapiiri
- Kohteliaisuus nousee uudelle tasolle
- Oppii että luovuttaminen ei ole vaihtoehto
- Rankaisutavat (yksi perseilee, kaikki kärsivät)
- Kaveria ei jätetä meininki
- Ei tarvitse ajatella itse
- Kunto kasvaa ja läski palaa
Negatiivista
- Särmäpunkat
- Aamut
- Ajoittainen epäinhimillisyys
- Rankaisutavat
- Ei tarvitse ajatella itse
Muuta mainitsemisen arvoista: hippivastaisuuden kasvu. Leikatkaa ne lettinne!
Ja kaikki tämä kolmen viikon ajalta. Palataan asiaan kesällä.
Mutta jokatapauksessa, summa summarum, alkaa pikkuhiljaa tuntua siltä että vuoden visiitti voisi olla se paras vaihtoehto. Pitää vain jaksaa sykkiä niin kuin eräs kokelas neuvoi. Kiitos siitä.
Seuraava etappi kuitenkin on sotilasvala kolmen viikon päästä. Tehdään äiti ylpeeksi jo toisen kerran vuoden sisään!

Ei muuta. Jatkakaa.