IRC-Galleria

Perditus

Perditus

on sutidreP toistepäin kirjoitettuna.

Blogimerkintä

« Uudempi - Vanhempi »
"Suoja-ajan lyhennys vie artisilta leivän pöydästä!"
Ei välttämättä.

Jos suoja-ajan lyhennys runtattaisiin nykymallin musiikkiteollisuuteen, niin näin kyllä kävisi, mutta miksi musiikkiteollisuuden tulisi säilyä nykymuotoisena tulevaisuudessakin, kun jo nyt näyttää auttamattomasti siltä, että fyysiset mediat (CD:t, DVD:t yms.) alkavat menettää markkinoitaan sähköisessä muodossa olevalle materiaalille.

Levy-yhtiön suurimmat tehtävät artistin näkökulmasta on järjestää tilat ja tarpeet joilla levy tehdään, painaa levyjä ja jaella sitä. Tämän jälkeen hoidetaan promootio, jotta maksava asiakas saadaan ostamaan tuo levy. Tämän kaiken seurauksena, artistille itselleen jäävä summa omasta taiteestaan alkaa olla jo merkittävän pieni. Alla oleva listaus valottaa hyvin nykytilannetta:

- ALV 18% (3,96 e)
- levy-yhtiö 8% (1,76 e)
- vähittäiskauppa 25% (5,5 e)
- tukku & jakelu 8% (1,76 e)
- tuotekehitys 4% (0,88 e)
- markkinointi 6% (1,32 e)
- äänityskustannukset 15% (3,3 e)
- teostomaksu 6% (1,32 e)
- artistirojalti 4% (0,88 e)
- valmistus 6% (1,32 e)

Mutta jos fyysisiä medioita ei käytetä, eikä sitä myöten valmisteta, jaeta, eikä myydä, niin mihin levy-yhtiöitä silloin tarvitaan?
Ei mihinkään.

"Utopiaa!"
Ei, vaan visio musiikkiteollisuudettomasta tulevaisuudesta, jossa artisti saa reilumman, mahdollisesti vapaaehtoisen, korvauksen sielun tuottestaan.

Visioni mukaan levy-yhtiöt joutuisivat uudelleenjärjestelemään toimintaansa (joutuvat joka tapauksessa kun levyjen osuus myynnistä vähenee radikaalisti) ja tällöin ala jakautuisi ikään kuin kahtia; sponsoripuoleen ja mainospuoleen.
Tämä muutos jo itsessään kääntäisi homman päälaelleen, artisti ei olisi enää levy-yhtiön alla toimiva "orja" vaan näiltä uusilta osapuolilta palveluja ostava asiakas.

Ajatusleikki tulevaisuudesta vaatii vielä jakelukanavan. Esimerkiksi voidaan nostaa monien tunteman Spotify:n kaltainen palvelu, jonka kanssa artisti itse tekee sopimuksen musiikkinsa jakelusta. Jakelukanava voi sitten sopia itse mainostajien kanssa esimerkiksi mainosten pyörittämisestä tietyn kappaleen jälkeen, jonka tuotoista artistille tilitetään reilu osa jakelukanavan leikattua oma osuutensa. Lisäksi tästä palvelusta olisi mahdollista ostaa tämä kappale itselleen johonkin hintaan (jonka jälkeen kappale on ladattavissa palvelusta aina), jotta sen voisi siirtää vaikka mp3-soittimeen. Tästäkin summasta jakelija ottaa osuutensa ja artisti saa reilun osan.

Miten artisti sitten saa musiikkinsa moiseen palveluun? Vähän nykyajan tyylillä.
Artisti tekee omakustanne demon, jolla hankkii itselleen sponsorin, joka taas mahdollistaa levyn tekemisen studiossa. Lisäksi sponsori kustantaa mainoskampanjan jonkin mainosyhtiön kautta. Mainosyhtiön saama tulo on kertaluontoinen, kun taas artisti voi sopia sponsorinsa kanssa tulojen jakamisesta 50-50 musiikin myynnin tulojen osalta ja esim 80-20 artistin hyväksi keikkatuloista. Ja vaikka 70-30 jako olisi fantasiaa vain, niin 50-50 jaollakin artistille jää koko tuotosta 25%. 30-70 jaolla 15%. Kummatkin merkittävisti nykyistä 4% suurempia lukuja.

Vaikka ylläoleva malli kuulostaa lähestulkoon samalta kuin mitä se nykypäivänä on artistin ja levy-yhtiön välillä, niin sitä se ei suinkaan ole. Vaikka suoja-aikaa lyhennettäisiin, artisteista valtaosan tulot kasvaisivat merkittävästi. Vai kuinka moni yhtye / artisti myy vielä 5-15 vuoden kuluttua levyn julkaisusta mainittavissa määrin? Tottakai poikkeuksiakin on, mutta he ovat vain jäävuoren huippu.

Jos visioni mukaan artisti solmii välittäjätahon kanssa sopimuksen josta artisti nettoaa 70% musiikin myynnistä ja musiikin yhteydessä esitetettyjen mainosten tuomista tuloista jää artistille vielä 35% näistä tuloista käteen, vaikka hänellä olisi sopimus sponsorinsa kanssa 50-50 jaosta. Tästä 35%:sta yhtye maksaa sitten itse fyysisten medioiden tuotannon jos niin tahtoo ja semmoiselle on tilausta + oheistuotteet. Summa on näidenkin jälkeen merkittävän paljon suurempi kuin artistien nykyään saama tuotto + artisti saa lyhentämättömän itse levyjensä ja oheistuotteiden tuomat tulot. Lisäksi on vielä esiintymispalkkiot yms.

Kun 5-15 vuoden suoja-aika teokselle lakkaa, ei se tarkoita, että teoksesta hyötyminen kaupallisesti tulisi estää, vaan kappaletta voitaisiin yhä myydä sitä esittävän artistin nimissä.

5-15 vuoden suoja-aika myös siirtää artistin lähemmäksi samaa viivaa "normaaleiden" työntekijöiden kanssa, joiden on tehtävä töitä jatkuvasti, jotta tulevaisuudessakin rahaa jostain tulisi. 70 vuoden suoja-aika on ylitse ampuvaa positiivista erityiskohtelua (eli kääntyy jo muiden syrjinnän puolelle) ja siten perus- sekä ihmisoikeuksien vastaista.

Tulevaisuudessa kun koko musiikkiteollisuus joutuu muutospaineiden kohteeksi ja nykymuodossaan katoaa, lyhyempi suoja aika merkitsee parempia perus- ja ihmisoikeuksia ja silti samalla reilumman jaon kautta suurempia tuloja artisteille.

Loppuun vielä esitän hartaan toiveeni siitä, että tekijänoikeussuojan alainen materiaali saataisiin pois alv:n piiristä. Ei se sinne kuulu.

Etkö vielä ole jäsen?

Liity ilmaiseksi

Rekisteröityneenä käyttäjänä voisit

Lukea ja kirjoittaa kommentteja, kirjoittaa blogia ja keskustella muiden käyttäjien kanssa lukuisissa yhteisöissä.