Minä laulan
lauluani
joka on tyhjä
ja jonka sävelet
vievät nälän
Minä tahdon
nähdä
maailman
joka on ruskea
Minä hengitän
mustaa ilmaa
joka tukehduttaa
minut
Minä olen
raunio
joka kulkee vaaleanpunaisissa
vaatteissa
Minä piiloudun
masennukseni taakse
enkä kestä muuta
kuin melankoliaa
voiko joku tuoda
sen tilalle sormuksen
joka ei purista
joka muistuttaa jostain
mitä vielä on
ei ehkä enää jäljellä
mutta jostain
joka odottaa
takana verhon
se lepattaa
se lepattaa.
Uusimmat blogimerkinnät
- Äänensävystä laulu tunnetaan 12.05.
- [Ei aihetta] 02.05.
- [Ei aihetta] 02.05.
Selaa blogimerkintöjä
-
▼
2010 (3)
- ▶ toukokuu 2010 (3)
Blogi
« Uudemmat
-
Vanhemmat »
Äänensävystä laulu tunnetaanKeskiviikko 12.05.2010 22:17
[Ei aihetta]Sunnuntai 02.05.2010 15:05
se oli se
kun tammikuun kylmänä iltana
kuistilla
savujen keskellä
mussa tapahtui
jotain
se oli jotain helvetillistä
mä en enää vaan
jaksanut
ja annoin äänien
täyttää mut
kun mä jätin syömättä
ajattelin, minä hallitsen
tämän pelin
mulle annettiin
pelilauta ja nopat
mulle syötettiin valheita
ruuan sijasta
pelilauta
se on hirveän vaarallinen
se lauta
kun sille asettaa pelinappulansa
paluuta ei ole
kun mulla oli nopat kädessä
mä luulin
että hallitsin kaiken
mutta oikeasti
mä vaan lipsuin
luisuin
hävisin pelin
heitin nopat
parvekkeeltani alas
ja mä en voi ajatella
muuta
mä hävisin
Pia 7.4
kun tammikuun kylmänä iltana
kuistilla
savujen keskellä
mussa tapahtui
jotain
se oli jotain helvetillistä
mä en enää vaan
jaksanut
ja annoin äänien
täyttää mut
kun mä jätin syömättä
ajattelin, minä hallitsen
tämän pelin
mulle annettiin
pelilauta ja nopat
mulle syötettiin valheita
ruuan sijasta
pelilauta
se on hirveän vaarallinen
se lauta
kun sille asettaa pelinappulansa
paluuta ei ole
kun mulla oli nopat kädessä
mä luulin
että hallitsin kaiken
mutta oikeasti
mä vaan lipsuin
luisuin
hävisin pelin
heitin nopat
parvekkeeltani alas
ja mä en voi ajatella
muuta
mä hävisin
Pia 7.4
[Ei aihetta]Sunnuntai 02.05.2010 14:58
Olen rakentanut vaaleanpunaisia unelmia, pilvilinnoja jotka minun tulee saavuttaa, ja ääni päässäni huutaa etten ole mitään ilman niitä.Tämäkin on vain vaaleanpunaista tekstiä tämän pörröpään päästä,josta osa syntyi tasan vuosi sitten suljettujen ovien takana.Tämä on leikkiä sanojen, leikkiä epätodellisuuden kanssa. Sain nähdä kaiken jatkuvan,sain kulkea polkua epätoivon kummallakin puolella. Matkalla niin moni asia kosketti. Niin monta kallista ihmistä, niin monta lupausta, niin monta irtoamista lämpimän käden ja niin monta kadonnutta muistoa joita en kykene muistamaan. Mutta ne ihmiset jotka ovat kanssani kulkeneet, ovat säilyneet sielussani syvällä, heidän lämpönsä on koskettanut minua niin monta kertaa. Vieläkin kuljen polkuani vaikeaa, ja liian monta päivää puolella väärän.
Liian monta kertaa olen langennut valheisiin. Niin vaikea on erottaa mikä on ääntä totuuden, ja mikä on oikeaa ja mikä väärää. Huuliltani pääsee kysymys, mikä tarkoitus tällä kaikella nyt on? En ole saanut vastausta, en näiden kipeiden vuosieni varrella. Mutta etsiä on pakko. Etsiminen, se niin kovin vaikeaa on, etsiminen jostain muualta kuin maasta menneiden.
-Pia maaliskuu
Liian monta kertaa olen langennut valheisiin. Niin vaikea on erottaa mikä on ääntä totuuden, ja mikä on oikeaa ja mikä väärää. Huuliltani pääsee kysymys, mikä tarkoitus tällä kaikella nyt on? En ole saanut vastausta, en näiden kipeiden vuosieni varrella. Mutta etsiä on pakko. Etsiminen, se niin kovin vaikeaa on, etsiminen jostain muualta kuin maasta menneiden.
-Pia maaliskuu
« Uudemmat
-
Vanhemmat »