IRC-Galleria

päivät kuluu kulumatta.osastol olo alkas jo riittää vaik ihan mukavaa sielkii on päivisin olla,parempi se kuin et ei tekis mitään.nyt täl viikol tutustumiset kuntouttaviin nuorten koteihin,jee vittu.nuorela ja katajapuu takan huomen lehtosara."ajatuksenahan meillä oli että millalle ois varmaan parempi vaihtoehto asua tälläisessä tuetussa asumismuodossa,niin olis se koulunkäynti ja muu helpompaa ja sais asiat hoidettua.kun vaikuttais että milla ei vielä oikein osaa yksin asua"<--- ekanakin,mä oon asunu kolme vuotta nyt yksin.mun asiat on hoitunu;vuokra ei oo ikin jääny rästiin,käyn sossus ku sovitaan ja muutenkin muilla sovituilla ajoilla.okei,koulus en käyny ennen osastoo 3 vitun viikkoon,mut eipähän ollu lääkitys päällä ja pienoiset univelat sen takia,ni eihän siin jaksanu kouluun menoo ajatella ku 58h valvonu putkeen!mut ei,nää tyypit kääntää 3vko:a 3:s vuodeks.ja että mun masennuski alkanu ku muutin yksin"lähdit pesästä liian varhain"nyt ku oon saanu rytmin kii,sopivat(ja toimivat)lääkkeet,elämä tuntuu todella mukavalta,paniikkikohtauksia tullu enää pari kertaa viikos,ei pelota lähtee mihinkää,vaik perseestä se on et pilleripurkin kaa uskaltaa olla ja elää.en itke päivittäin tyhmille jutuille ja turhaan ja kaikki on positiivisempaa,mutta ei!ei mitkää selitykset ilmeisesti auta,mut en aio myöskää taipua niiden tahtoon.ens tiistain iso palaveri,ja aion puhuu suuni puhtaaks ja kapinoida loppuun asti.muistan toki ottaa huomioon,että parantuminen on tän hetken juttu,ei vättämättä heti kouluun palaaminen,koska sit jos kaikki alkaa menee taas päin vittuu,se on bäck to osasto,pidemmäks aikaa ja sit todellaki tää tuettu asumismuoto.tai kaikkien hoitojen katkaisu.

että sillai.life is just great.
onneks on tosiystävii jotka auttaa jaksaa,thänx!<3