Savolainen läks hommii Afrikkaan ja otti koirasa mukkaa.
Sielä ol helevetin paljo haisteltavvoo ja niinpä siinä sitten kävvii
että koera hävis viidakkoo. Äkkiä koera huomas, että leoparti
havittelloo siitä loonasta ja koera miettimään hetkeks, milleehän
pirulla sitä nyt ihtesä pelastas.
Niimpä koeralla äkkäs: Se nappas jonnii vanaha luun muasta, kiäns
seläkäsä leopartia kohti ja justiisa kun leoparti ol hyökkeemässä,
koera sylykäs luun poes suustasa ja sano "Huh, huh, vuan ol
paskanmakune leoparti, onneks se on nyt syöty". Leoparti kiitti
onneesa, ettei ollu kerinny hypätä koeran kimppuu ja lähti tiehesä.
Apinan perkele ol kuitennii puussa parahiks ja näki koko tapaukse.
Apina ajattel, et jos hän kärräyttää koeran valehtelemisesta, hän
vois suaha leopartista ystävän, eikä tuo ennee kehtois yrittöö syyvä
apinoo.
Apinan perkele män kertomaa leopartille, että koera se kusetti sitä.
No leoparti tietennii suuttu helevetisti ja huus apinalle "Hyppee
minun selekään nii piäset kahtommaan mitenkä höynäättäjälle kääp".
Koera näk leopartin juoksevan apina selässä häntä kohti. Sillo koera
kiänti selekäsä ja huus isolla iänellä "Missee se saatanan apina viipyy. Minähän lähetin sen hakemaan uutta leopartia ainakii puol tuntia takaperi. Näläkäänkö tässä pittää kuolla?"
Tarinan opetus:
Perseennuoleminen voep auttoo hetkeks, mutta taitava savolaenen
paskanpuhuja selevii tilanteesta kun tilanteesta!