IRC-Galleria

Olipa kerran tyttö. Hän meni kouluun tavalliseen tapaan. Hän ei olisi mennyt sinne mielellään, koska häntä kiusattiin, mutta oli pakko. Tyttöä oli kiusattu koko elämänsä ajan, mutta hän kesti sen urhasti. Kun ensimmäinen tunti oli loppunut tyttö meni peloissaan välitunnille, peläten taas kiusaajia. Tyttö istui koulun taakse eräälle syrjäiselle penkille ja katseli ympärilleen. Samassa häneen eteensä ilmestyi taas ne samat tytöt, jotka kiusasivat häntä.
"Hei rumilus, mitä kuuluu?" tytöt ilkkuivat.
"Hei, tuo on ilkeää! Ketään ei saa haukkua! tyttö huusi.
"Haista sinä paska vaan." Yksi tytöistä sanoi ja potkaisi häntä jalkaan.
Tytön silmiin nousivat kyyneleet. Hänen jalkaansa kolotti ja pisteli.
"No niin,nyt se taas pillittää. Voi sinua senkin kakara. Voisit painua helvettiin täältä. Sinua ei tarvita täällä. Ketään tuollaista ei tarvita." tyttö sanoi ja kaikki alkoivat nauraa.
"Olette maailman ilkeimpiä." tyttö sanoi ja kyyneleet vierivät hänen poskiaan pitkin.
"Mitä tuli sanottua? Sinä olet turha, raukkaimen, ruma ja idiootti! Kehtaatkin haukkua meitä!" Yksi tytöistä huusi ja repi hänet hiuksista maahan. Sitten he alkoivat potkia häntä mahaan ja päähän. Tyttö kiljuin tuskasta ja itki. Joukon kovis tokaisi: "Me voitaisiin, vaikka hakata sinut kuoliaaksi. Kuole pois idiootti, mutta olemme niin kilttejä, että annamme sinun elää paskakasa. HAHAHA!" Niin ilkeät tytöt lähtivät pois. Tyttö jäi yksin maahan makaamaan ja itkemään. Kuumat kyyneleet vierivät hänen likaisia poskiaan pitkin ja joka paikkaan sattui. Veri valui noroina hänen käsiään, naamaa ja jalkoja pitkin. Tyttö nousi hitaasti seisomaan ja katseli ympärilleen. Hän juoksi nopeasti isoon kouluun sisälle ja katosi sinne. Kun tyttöä ei kuulunut seuraavalle tunnille, opettaja laittoi kaikki koulun oppilaat ja opettajat etsimään tyttöä. Kovisjoukko etsi tyttöä empien ja katuen siitä mitä olivat tehneet. Kovisjoukku suuntasi kohti koulun ullakkoa. Siellä ei ollut mitään, mutta juuri, kun he olivat lähdössä pois, joukun pääjehutyttö suuntasi katseensa pikaisesti ikkunaan. Hän huomasi, että ikkunassa oli paperilappu. Hän asteli varovasti lapun luokse ja siinä luki rosoisin kirjaimin kirjoitettu teksti: "Lähden pois täältä. Ehkä se tekee minusta paremman. Hyvästi ..." Tyttö pelästyi kovasti ja avasi ikkunan ja katsoi alas pihamaalle. Siellä alhaalla, veren saartamana, makasi kuolleena pieni tyttö, joka ei ollut koskaan tehnyt mitään pahaa.

Kukaan ei ole kyyneliesi arvoinen. Ainoa joka on, ei ikinä halua saada sinua itkemään.
- Ystävät kuulevat mitä sanot. Parhaat ystävät kuulevat sen, mitä et sano.
- Jos kaikki ystäväni hyppäisivät sillalta, en hyppäisi heidän kanssaan. Haluaisin seistä alhaalla ottamassa heidät kiinni.
- Älä murjota ja ole katkera, et koskaan tiedä kuka ihastuu hymyysi!
- Eilinen on historiaa, huominen on yllätys.Tämä päivä on lahja.
- Vie yhden minuutin ihastua johonkuhun, tunti pitää jostakin ja yhden päivän rakastua johonkuhun.
Mutta vie koko eliniän unohtaa joku.

Muistatko sen kun asteltii rannalla kahdestaan ? Kun upotimme varpaat kuumaan hiekkaan ? Kun katselimme aurigonlaskua ? Kun leikimme prinsessoja ? Kun haaveilimme omista Prinsseistä ? Kun luvatiin , ettei kumpikaan saa kuolla ennen toista ? Kun pojissa oli poikabakteereja ? Entä ne kyyneleet , sen kusipään takia ? Entä se ihana nauru kaiken,sen helpotuksen keskeltä ? Muistatko kun naurettiin yhdessä ? Kun vietettiin koko kesä yhdessä ? Kun kerrotiin salaisuuksia,mistä kukaan ei tiennyt mitään ? Kun olimme erottamattomat ? Lisää tämä päiväkirjaasi , jos et halua menettää sitä kenen kanssa olet kokenut paljon muistoja.

Sitä huudetaan lauluissa, näet sen kirjoitettuna ehkä katumainoksiin, kuulet sitä elokuvissa, kuulet sitä muiden huulilta, tunnet sen sisälläsi, näet sitä päivittäin ympärilläsi. Ihmisiä, jotka kävelevät käsi kädessä, suutelevat kadunkulmissa ja lämmittävät toisiaan kylminä päivinä. Näet ehkä niitä, jotka haikailevat rakkauden perään kirjoittaen sanoja ikuisesta rakkaudesta ruttuiselle paperille, myös niitä, jotka ovat ihastuneet ja täyttävät vihkojensa sivut nimelläsi ja sydämillä.

Rakkaus on kaikki mitä tarvitset, eri muodoissa, eri kielillä, kaiken näköisiltä huulilta tai teksteiltä. Jokainen ihminen on varmaan kerran elämänsä aikana sanonut rakastavansa jota kuta tai ainakin tulee sanomaan sen. ”Rakastan sinua.” Onko se todellakin niin hankalaa sanoa? Se on kuitenkin asia, jota et voi sanoa kenelle tahansa, asia, joka on teidän välistä. Se on asia, joka kaikkien on kerran elämänsä aikana kuultava. Kenelläkään muulla ei voi olla kanssasi mitään yhtä ainutlaatuista, kuin teillä on. Kukaan ei voi koskaan päästä sille tasolle kanssanne. ”Rakkautta on se, että voi luottaa toiseen ja uskaltaa muodostaa tulevaisuutta ja unelmia hänen kanssaan.” Teidän yhteisiä unelmia et voi toteuttaa kenenkään muun kanssa, koska ne ovat vain teidän. Kukaan muu ei voi kuulua teidän tarinaanne. Ne eivät tiedä teistä mitään.

Rakkaus kestää niinkin kuuluisan ajanjakson, kuin ikuisuuden.
Koskaan et voi lakata rakastamasta, jos kerran rakastit todella.
Onko pakko ilmaista rakkauttaan? Ei, se ei ole lainkaan pakollista,
mutta se on monesti niin näkyvää, että sitä on lähes mahdotonta peittää. Mustasukkaisuus tuntuu kammottavalta pistolta, josta haluaisi välittömästi päästä eroon. Sinuun sattuu, haluaisit itse olla sen rakastamasi henkilön kanssa, sen toisen tilalla.

Ensisuudelma. Ensimmäinen suudelma sinun ja hänen välillä. Se on ensimmäinen niistä kaikista suudelmista, joita sinulla tulee olemaan tai on ollut. Se on pieni taianomainen hetki, josta et haluaisi koskaan liikkua eteenpäin. Se tuntuu maailmaa mullistavalta, vaikka onkin vain kahden huuliparin kosketus toisiinsa. Se voi olla pieni ja hellä, se voi olla intohimoinen ja pitkä, kaikilla se on kuitenkin omanlainen, omalla tavallaan ainutlaatuinen ja tärkeä. Ensisuudelma on pieni hetki täydellisyyttä. Pian sen jälkeen opitte toistenne tavan suudella ja pitää kiinni. Kaikki onkin sitten sitä tuttua ja turvallista, josta et koskaan haluaisi luopua.

Ero on rakkauden kivuliain osuus. Kun rakastettusi sanoo,
ettei enää halua olla kanssasi. Kaikki se hyvä on yht’äkkiä muuttunutkin pahaksi ja inhottavaksi. Sinuun sattuu, syöminen ja nukkuminen hankaloituvat. Rakkaus on kaikki mitä me tarvitsemme. Hän on sinun tukenasi, Hän on sinun kanssasi aina kun tarvitset häntä, Hän on sinun turvasi. Hän on se, joka lausuu sinulle sanoja ikuisesta rakkaudesta ja se, joka suutelee sinua sateessa tai liukuportaissa.

Jos et kopioi tätä alle minuutissa, menetät sen ketä rakastat!

AJAN KULUESSA...
Tikkarit muuttuvat savukkeiksi.
Viattomat muuttuvat huoriksi.
Kotitehtävät menevät roskakoriin.
Kännyköitä käytetään tunnilla.
Jälki-istunto tulee tutuksi.
Limu muuttuu vodkaksi.
Pyöristä tulee autoja.
Pusut muuttuvat seksiksi.
Eikä puolet jutuista kestä päivänvaloa.
MUISTATKO...
Kuinka pilveen meneminen tarkoitti keinussa heilumista.
Kun suojautuminen tarkoitti kypärän käyttöä?
Kun pahimmat asiat mitä pystyit saamaan pojalta olivat kiusoittelut?
Kun isäsi hartiat olivat korkein paikka maailmassa ja äitisi oli sankari?
Pahimmat vihollisesi olivat sisaruksesi.
Rotu kiistat olivat sitä, kuka juoksi nopeiten.
Sota oli ainoastaan korttipeli.
Ja ainoa huume, jonka tiesit oli yskänlääke.
Kun hameen pitäminen ei tehnyt sinusta huoraa.
Kun suurin tuska oli saada asfaltti-ihottumaa polviin.
Ja hyvästit tarkoittivat, että näkisimme viimeistään huomenna.
Lisää päiväkirjaasi jos ajattelet että pienenä lapsena elämä oli helpompaa ja viattomampaa.

Vuonna 1987, 7-vuotias pikkutyttö kertoi koulun esityksessä hänelle kolme tärkeintä asiaa.
Samana iltana hänellä oli voimistelu esitys, kotiin tulo-matkalla tyttö piirteli vihkoonsa äidin ajaessa.
Seuraavan kerran tyttö heräsi sairaalasta, rekka oli ajanut heidän päälleen pimeässä.
Äiti oli jäänyt penkin ja ratin väliin ja menehtynyt siihen. Tytöltä irtosi käsi kokonaan irti.
Vieläkin, 30 vuotiaana hän muistaa sen tunteen kun heräsi sairaalasta mitään muistamatta.
Kolari iltana tyttö kertoi hänelle tärkeimpiä asioita, jotka olivat voimistelu, pianon soitto, sekä perheen viimeinen jäsen hänen lisäkseen, oma äiti.
"Menetin kaiken minulle tärkeän samana iltana." hän kertoo.
Lisää tämä päiväkirjaasi jos et halua menettää sinulle tärkeimpiä asioita

Mitä eroa on gynegologilla ja meteorologilla?
- meteorologi sanoo ''voi vittu mikä taivas'' ja gynegologi sanoo ''voi taivas mikä vittu''
>Mitä eroa on kanalla ja naisella?
- kana istuu hiljaa munan päällä
>Kameli ja norsu tapasivat.
Norsu kysyi: "Miksi ihmeessä sinulla on tissit selässä?"
Kameli vastasi: "Tyhmä kysymys sellaiselta, jolla on kyrpä keskellä naamaa"
>Auto ajoi joen yli. -Joe kuoli.
>Lääkäri soitti potilaalle: Määräsin vahingossa masennuslääkettä ripuliinne.
-Joo ihmettelinkin, kun oon istunut 2 tuntia paskat housussa, eikä vituta yhtään.
jos edes hymyilit niin lisää tämä blogiisi

Tämä kertomus kertoo eräästä äidistä, joka moitti 5 vuotiasta tytärtään siitä, että tämä tuhlasi kokonaisen rullan kaunista, kallisarvoista kullanväristä lahjapaperia. Rahaa oli vähän ja äiti tuli entistä kiukkuisemmaksi, kun hän näki tyttärensä koristelevan paperilla rasian, jonka hän laittoi joulukuusen alle.
Seuraavana aamunna tyttö antoi askin äidilleen sanoen "tämä on sinulle äiti". Äiti tunsi itsensä
vaivautuneensa muistaessaan eilisen kiukkunsa tytölle. Hänen ärsyyntyi kuitenkin uudestaan tyttärelleen avatessaan paketin ja huomatessaan sisällä olevan rasian tyhjäksi. Harmistuneena hän sanoi tyttärelleen; "Etkö tiedä, nuori nainen, että kun annetaan lahja jollekin, paketissa täytyy olla jotakin?" Tytölle tuli kyyneleet silmiin, kun hän vastasi; "Mutta äiti, ei rasia ole tyhjä! Minä täytin sen kokonaan suudelmilla!"
Äiti murtui myös kyyneliin, polvistui tyttärensä eteen ja sulki hänet syliinsä ja pyysi anteeksi ajattelematonta kiukkuaan. Lyhyen ajan kuluttua tyttö kuoli tapaturmaisesti. Tarina kertoo, että äiti piti tätä tyttäreltään samaa rasiaa yöpöydällään koko loppuelämänsä ajan. Kun hänellä oli vastoinkäymisiä tai kun hän tunsi itsensä masentuneeksi, avasi hän rasian ja otti sieltä kuvitellun suudelman ja muisti tyttärensä rakkauden, jolla hän oli paketoinut suudelmat rasiaan. Todellakin ihmeellinen tunne, on tämä lahja meille, pieni rasia täynnä pyyteetöntä rakkautta ja suudelmia lapsiltamme, perheeltämme, ystäviltämme. Ei ole mitään arvokkaampaa täällä maan päällä kuin tämä.
Laitoin tämän tänne ja pyydän eräitä ihmisiä kopioimaan tämän saman tarinen omaan päiväkirjaansa. Näillä henkilöillä on nyt kaksi vaihtoehtoa:
1. Kopioi tämä päiväkirjaasi
2. Ole niinkuin tämä ei koskettaisi sydäntäsi.
Kuten huomaat, minä valitsin ensimmäisen vaihtoehdon.
Ystävät ovat kuin enkeleitä, jotka nostavat meidät jaloillemme kun siivissämme on jotain vikaa, emmekä muista kuinka lennetään.
Koska luit tämän viestin,sinä kuolet perjantaina rakkaimpiesi edessä,
ellet jatka tätä viestiä laittamalla sitä päiväkirjaasi 50 sekunnin aikana,
mikään muu sinulle luvattu asia ei voi pelastaa sinua!!!

Nimeni on Chris, Olen kolme vuotias, Silmäni ovat turvoksissa.
En näe. Minun täytyy olla tyhmä, Minun täytyy olla paha,
Mikä muukaan olisi voinut, tehdä isän niin vihaiseksi?
Toivon että olisin ollut parempi, Toivon etten olisi ollut ruma,
Sitten ehkä äitini, Haluaisi vieläkin halata minua.
En voi tehdä väärin, En pysty puhumaan ollenkaan,
Tai muuten olen lukittuna ylhäällä, Koko päivän.
Kun olen hereillä, Olen aivan yksin, Talo on pimeä, Väkeni ei ole kotona.
Kun äiti tulee kotiin, Yritän olla mukava, Niin ehkä minä saan vain,
Yhden selkäsaunan tänä iltana.
Kuulin auton, Isä on palannut, Charlien baarista.
Kuulen hänen kirouksen, Nimeni on sanottu, Painan itseni, Seinää vasten.
Yritän piileksiä, Hänen pahoilta silmiltään, Olen niin peloissani nyt,
Alan itkeä. Hän löytää minut itkemästä, Kutsuu minua rumilla sanoilla,
Hän sanoo, että on minun vikani, Että hän kärsii töissä.
Hän läimäyttää ja lyö minua, Ja huutaa minulle enemmän,
Pääsen vihdoinkin vapaaksi, Ja juoksen ovelle.
Hän on lukinnut sen jo, Ja minä alan karjua,
Hän ottaa minut kiinni ja heittää minut, Kovaa päin seinää.
Minä putoan lattialle, Luuni melkein murtuneena, Ja minun isäni jatkaa,
Enemmän huonoja sanoja. 'Olen pahoillani!', minä huudan,
Mutta se on nyt liian myöhäistä, Hänen kasvonsa on kieroutunut,
Käsittämättömäksi. Se kipu ja loukkaantuminen, Uudelleen ja uudelleen,
Hyvä Jumala, armahda minua! Lopeta se, kiltti! Ja hän viimeinkin lopettaa,
Ja suuntaa ovelle, Sillä välin kun makaan siellä liikkumattomana,
Loikoillen lattialla.
Nimeni on Chris, Olen kolme vuotias,
Tänään isäni, Murhasi minut. Ja sinä voit auttaa, Jos luet tätä,
ja et ohita.
Minä rukoilen sinun anteeksiantoaisi, Sinun olisi pitänyt olla,
Yksi sydämetön henkilö,
Jos ei vaikuta sinuun, Tämä runo. Ja koska sinä OLET vaikuttunut,
Tee jotain sille! Kaikki mitä pyydän sinua tekemään,
On siirtää tämä eteenpäin!
JOS SINÄ OLET LASTEN PAHOINPITELYÄ VASTAAN!
laita tämä päiväkirjaasi
Jos ET lisää tätä päiväkirjaasi
Niin silloin oletettavasti ET VÄLITÄ lasten pahoinpitelystä.
Ensiksi minä luulin tätä vain ketjukirjeeksi
Ja en aikonut laittaa tätä eteenpäin,
Mutta nyt tajusin että tämä on tärkeä tilanne.
Ainakin viisi lasta jokainen päivä kaikkialta maailmasta kuolee lapsipahoinpitelyn takia.

Mitä tahansa annat naiselle, hän tekee siitä suuremman.
Anna hänelle spermaa ja hän tekee vauvan. Anna hänelle talo ja hän antaa sinulle kodin. Anna hänelle ruokaostokset ja hän antaa sinulle aterian. Anna hänelle hymy ja hän antaa sinulle sydämensä. Hän moninkertaistaa ja laajentaa mitä hänelle annetaan.
Joten jos annat hänelle yhtään sontaa, valmistaudu saamaan kilo paskaa. Laita eteenpäin, jos olet samaa mieltä