IRC-Galleria

Kun Jumala loi isän, hän aloitti pitkällä vartalolla.
Naispuolinen enkeli seurasi luomistyötä ja huomautti: "Minkälainen isä tuo on? Jos aiot tehdä lapsista pieniä, miksi isän pitää olla niin paljon suurempi? Hän ei voi osallistua lasten peleihin polvistumatta, eikä peitellä heitä sänkyyn kumartumatta. Hän ei voi edes antaa lapsilleen suukkoa kyykistymättä."

Jumala hymyili ja sanoi: "Mutta jos minä teen isästä lasten kokoisen ei lapsilla ole ketään, jota katsoa kunnioittavasti ylöspäin."

Ja kun Jumala loi isän kädet, ne olivat valtavan suuret. Enkeli pudisti päätään ja sanoi: "Suurilla käsillä ei pysty kiinnittämään pieniä nappeja, eikä sitomaan ponihäntää kumilenkillä. Niillä ei edes saa poistettua sormeen jäänyttä tikkua!"

Taas Jumala hymyili ja sanoi: "Minä tiedän. Mutta isän kädet ovat tarpeeksi suuret, jotta hänen tyttärensä voi tyhjentää taskujensa koko sisällön niihin. Ja kuten kuitenkin tarpeeksi pienet, että niiden välissä voi hellästi pidellä lapsen pieniä kasvoja."

Sitten Jumala muotoili pitkät, hoikat jalat ja leveät hartiat. "Ymmärrätkö sinä, että loit juuri isän, jolla ei ole syliä?" enkeli tilitti.

Jumala vastasi: "Äidillä pitää olla syli. Isällä pitää olla vahvat hartiat, jotta hän jaksaa vetää pulkkaa, tasapainotella pientä polkupyörää ja kannatella nukkuvan lapsen päätä pitkän päivän päätteeksi."

Kun Jumala oli luomassa suurempia jalkoja, mitä ikinä oli nähty, enkeli ei pystynyt enää hillitsemään itseään: "Tuo ei ole reilua. Luuletko todella, että noilla jaloilla pääsee ylös sängystä joka yö, kun vauva itkee? Tai että niillä voi kävellä lastenkutsuilla olohuoneen poikki murskaamatta naapurin lapsia?"

Jumala hymyili jälleen ja sanoi: "Hyvät niistä tulee, saat nähdä. Näillä jaloilla tömistellään hiiret pakoon kesämökiltä, ja näihin jalkoihin puetaan saappaat, joiden täyttämistä lapsi pitää suurena haasteena."

Jumala jatkoi luomistyötään koko yön, antaen isälle vain vähän sanoja, mutta vakaan, kunnioitettavan äänen ja silmät, jotka näkevät kaiken, mutta säilyttävät kärsivällisen katseen.

Lopuksi, kun aamu jo sarasti, hän lisäsi kyyneleet. Hän kääntyi enkelin puoleen ja sanoi: "Oletko nyt vakuuttunut, että isä voi rakastaa yhtä paljon kuin äitikin?"

Enkeli ei sanonut enää mitään.