IRC-Galleria

Sunnuntaiaamuna on hyvä herätä kello seitsemän väsyneenä. Saattaa olla, että iltapäivällä on vieläkin väsyneempi. Mutta olo voi olla samalla myös varsin nautinnollinen.
Taas kerran hyppäsimme Classicin kanssa Pilvin kyytiin ja suuntasimme agilitykilpailuihin. Tällä kertaa Hyvinkäälle.

Taas kerran ensimmäisenä oli hyppyrata. Rata meni oikeastaan varsin kivasti. Itse töppäsin ennen kepeille menoa, kun en hahmottanut sijaintiani. Jätin Classicille vain 20cm tilaa mennä kepeille ja sen seurauksena Classic mietti pitäisikö aloittaa väärältä puolelta. Saimme siis viisi virhepistettä siitä. Kun siirryin tieltä pois, Classic pääsi pujotteluun mukaan ja se menikin paremmin kuin eilen, kun otin itse pidempiä askelia. Tältä radalta aikamme oli -0,28. Osasin jopa juosta loppuun asti, juoksimme radalta pois ja melkein hallin toiseen päähän asti, jossa oli sen verran tilaa, että pystyin heittämään Classicille lyhyen matkan palloa.

Seuraavana oli vuorossa agilityrata. Rata näytti varsin mukavalta. Harmillisesti Classicilla oli ajatukset jossain muualla aloituksessa. Jättäessäni Classicin istumaan paikalleen, se haisteli pää pystyssä jotain mielenkiintoisia hajuja. Kun kutsuin sitä se yhtäkkiä heräsi ja tuli luokseni kiertäen esteen. Hämmennyin tästä niin, että lähtiessämme uudelleen sijoituin väärään kohtaan ja Classicin lähtiessä vauhtiin se pinkaisi toiselta esteeltä väärälle esteelle ja hylky tuli. Tavoitteemme neljästä hylystä tuli siis lähemmäksi. Viikonlopun saldo siis kolme tulosta ja yksi hylky.
Tämän jälkeen Classicin meno oli varsin mukavaa ja vedimme radan iloisina loppuun. Jännäämäni kepeille ohjaaminen onnistui ja saimme varsin kivan harjoituksen aikaiseksi.

Viikonlopusta jäi erittäin mukava fiilis ja into jatkaa kisaamista sekä saada Deli kisoihin mukaan. Kunhan "pikku-Liidelille" tulisi hieman malttia odottaa lähdössä eikä varastaisi niin usein.

Tänään oli historiallinen päivä. Matkustimme Classicin kanssa Riihimäelle agilitykisoihin Santtu-kultsun kanssa. Classic ei selkeästikään pitänyt ajatuksesta matkustaa Santun kanssa takatilassa ja pitikin kaunista ärinää menomatkan.

Hetkellinen pelästyminen meinasi käydä, kun toimihenkilö ei meinannut löytää Classicin mikrosirua. Siru on vaeltanut pienen matkan ja löytyi rinnasta vasemman etujalan läheltä.
Tuomari mittasi Classicin yllättäen maksikoiraksi :O. Selkeästi mulla mennyt jotain ohi, kun luulin pehkoa miniksi. Me ollaan aina treenattu minikorkeuksilla. Noh, joka päivä oppii jotain uutta.

Radat olivat varsin yksinkertaisia, mikä ei tietenkään ole tae (kirjoitin ensin TEA <3) onnistumiselle. Mutta mikään tarvehan ei ollut onnistua, tavoitteenihan oli kaksi hyppyä ja sitten hylky.
Ensin oli vuorossa hyppyrata. Pääsimme jopa seitsemän estettä ja kahdeksannesta meniin sitten hieman ohi ja jouduttiin palaamaan takaisin päin. Jossain välissä putosi rimakin. Kepit mentiin aika hitaasti pujotellen. Lopputulos 10vp ja aikavirhettä 8,22sek.
Heti hyppyradan jälkeen starttasimme agilityradan. Rata meni varsin mukavasti (kepit taas hitaasti). Kun selvisimme puomin kontakteista ja jäljellä oli enää kaksi hyppyä, huokasin jo helpotuksesta, että "puhdas rata"... mutta eipäs nuolasta. Kun hiljensin vauhtia hiljensi Classic myös ja meni hitaasti viimeisen esteen ohi. Eli eikun takaisin ja hypättiin sitten se viimeinenkin. Yliaikaa tuli 0,36sek ja se harmittava kielto viimeiseltä aidalta.

Näin tällä kertaa. Katsotaan, jos sitten seuraavista kisoista haetaan ne viralliset hylyt :).

tai sitten ei.

Sunnuntaina meidän oli tarkoitus suunnistaa näyttelyyn kera kahden karvakatoisen kollien. Perjantaina kuitenkin tuli viestiä, että tuomarimuutos Lahden näyttelyssä. Samantien päätin, että emme mene kehään tällä kertaa, kun kerran tarjoutui mahdollisuus saada rahat takaisin. Kuitenkin sekä Classicilla että Delillä oli jo ennestään Päivi Eerolan arvostelut.

Juupas-eipäs-kisailua oli mielessäni sen suhteen, oliko päätökseni oikea. Oli miten oli, nyt onkin vuorossa taukoa näyttelyiden suhteen. Kevään edetessä teemme uusia suunnitelmia.

Tänään sain tietää, että Classic sijoittui SCY:n Päijät-Hämeen alaosaston pk narttujen näyttelykilpailussa 2009 toiseksi.
Viime vuonna Classicilla olikin ennätys määrä näyttelyitä;
tammikuu
Kajaani ERI4
Lahti EH
Turku EH
helmikuu
Tuusniemi EH
huhtikuu
Lappeenranta ERI
Outokumpu ERI4
Lahti ERI
elokuu
Kouvola ERI1 PN2 SERT
Heinola EH2
syyskuu
Vantaa ERI1
lokakuu
Seinäjoki ERI1 PN1 SERT CACIB ROP
marraskuu
Jyväskylä EH
joulukuu
Tukholma 1/R

Tälle vuodelle näyttelyitä kertyy luultavimmin kahdesta neljään. Ja jos sitten mietiskellään niitä pentuja ;).

Seinäjoen näyttelyn menestyksen johdosta Classicin pentu, Jade (Silimen Classic Caprice), halusi kutsua mammansa luokseen Ruotsiin vierailemaan. Näin siis suuntasimme tiistaina 8.12. aamuvarhaisella kohti Turkua ja meitä odottavaa laivaa. Päivän vietimme laivassa ja välillä yritimme esitellä kannella olevaa haisevaa hiekkalaatikkoa soopelityttöselle. Kuningatar ei kuitenkaan hyväksynyt moista laatikkoa. Monet ihmiset ihastelivat tyttöstä. Mutta sain myös kuulla, että juuri nämä lassiekoirat ovat kaikista vaarallisimpia mennä koskemaan kaupan ulkopuolella. Vaarallisuutensa lassiekoira todisti satamassa ärähtämällä häntä vastaan tulleelle yli-innokkaalle tyttärelleen. Tämä vaarallinen tyttönen ei suostunut vielä sataman ympäristössäkään tekemään hätiään. Vasta sopivan pusikon löydyttyä neiti päätti helpottaa oloaan.

Seurailtuani Jaden käytöstä ja ilmeitä jonkin aikaa tein varsin terävän huomion; Jade muistuttaa kovin paljon Deli-siskoaan. Mammakoira oli sitä mieltä, että tytär on selkeästi tapakasvatuksen tarpeessa. Ensimmäisinä päivinä mietin, että mahtaako Classicin kuono jäädä pysyvästi haitarille. Ainoastaan viimeinen päivä taisi mennä ilman ärinöitä. Tytär taas taisi olla vakuuttunut, että ei mamma millään voi olla hänelle vihainen ja kerta toisensa jälkeen yritti josko mammasta olisi leikkikaveriksi.

Kahtena yönä Classic lähti töihin vanhainkotiin keskustelemaan syvällisiä vanhusten kanssa. Varsin mukavia ja sopeutuvaisia nuo lassiekoirat ovat.

Lauantaina teimme sitten pikavisiitin Hund2009-näyttelyyn. Tuomarina näyttelyssä toimi Carin Åkesson, joka toukokuussa oli arvostellut Haminassa Delin. Eli tiesin tuomarin tutkivan varsin tarkkaan koirat ja antavan pidemmän kuin kahden lauseen mittaisen arvostelun. Ruotsissahan on käytössä liki samat näyttelysäännöt kuin Suomessa oli 90-luvulla. Elikäs laatuarvostelussa korkein arvosana on 1, josta saa punaisen nauhan. Punaista nauhaa ei tunnuttu jakavan kovin helposti.
Ennen Jaden kehää meitä tervehtimään tuli Jaden hoitaja ja tyttönenhän meni onnesta aivan sekaisin. Odotin millainen katastrofi kehästä on tuleva. Nuorten luokan alkukehässä Jade kiskoi eteenpäin innosta kuin mikäkin höyryveturi. Yksilöarvostelussa tyttö sitten liikkuikin ihan hyvin. Tuomarin tullessa kopeloimaan Jade oli onnesta soikeana. Kesken seisotuksen tyttö yritti väliin imuroida nameja lattialta. Mutta kokonaisuutena varsin mallikelposesti käyttäytyi. Jaden tuomiona oli 2-palkinto. Tuomari selitti miksi näin; Jade oli vielä kovin kapea. Erinomaisen tyyppinen, hyväpäinen, liikkuu hyvin, kauniisti kulmautunut jne, mutta kapeuden takia 2. Kuulema vuoden päästä on erinomainen ja toivotti vielä onnea tulevaisuudelle.
Classicin kanssa meni kehässä ihan mukavasti. Toki hieman samaa vikaa kuin tyttäressä, että aina imuroimassa, jos vain mahdollisuuden saa. Mutta muuten varsin pirteä esiintyminen. Classic sai 1-palkinnon ja valittiin vielä jatkoon. Ruotsissa kilpailuluokassa sijoitetaan neljä koiraa ja viides koira varalle. Classic sai sitten tämän varasijan.
Palkinnoksi näyttelypäivästä Classic ja Jade saivat Jaden hoitajalta siankorvat. Classic söi omansa kehänauhan vieressä, jonka jälkeen pakkasimme tavarat ja lähdimme pois. Sillä näyttelypäivä kera muutaman tylsistyneen lapsen ei ole kovin houkutteleva.

Classic sai pari uutta lapsiystävää tältä Ruotsinreissulta. Nimittäin siskoni kaksi lasta pudottelivat pöydästä ruokaa sen verran paljon. Yhtenä päivänä Classic sai ratkoa ongelmaa miten saada syötyä otsassa ja poskessa kiinni oleva spagetti. Paljon helpommin sitä spagettia pystyi syömään suoraan lapsen kädestä.

Kotiinpaluumme oli sitten maanantaina 14.12. aamulaivalla. Muutama tunti aamusta huilittiin Classun kanssa hytissä ja sitten lähdimme katselemaan merimaisemaa. Siinä sitten erinäinen määrä ihmisiä kävi Classua tervehtimässä ja ihmettelivät miten rauhallinen toinen on. Samaten joidenkin ihmisten keskuudessa ihmetystä aiheutti, miten se koira voi antaa vieraiden ihmisten koskea itseensä. Suuren osan ajasta Classic makasi reporankana lattialla. Varsin mukava matkakumppani tuo tyttönen.

Vihdoin viimein yöllä yhden maissa pääsimme kotiin. Deli oli valtavan onnellinen Classicin tulosta ja liki tyystin unohti tervehtiä minua. Taitaa se mamma olla Delille kovin tärkeä. Ulkona Deli pomppi Classicin päällä ja sai tämän vielä leikkimään kanssaan. Deli karisteli innoissaan mammaa. Sain kuulla myös, että eli oli viikon aikana karistellut yksinään ja kuvitellut mamman juoksevan perässään :D. Täytyy sanoa, että varsin ihania collikoita sitä saakin omistaa!

Loppuvuodesta näyttelyvaihtoehdot ovat hyvin vähissä. Kuitenkin kun koirilla (tai edes yhdellä) on turkkia, niin silloin ilmoitetaan sinne minne on mahdollista. En ole valikoinut tuomareita kenelle koiriani vien. Olemme lähinnä menneet keräilemään tuloksia monilta eri tuomareilta. Samalla olen harjoitellut pääsemään eroon kisajännityksestäni. Tämän vuoden Suomen näyttelykiertueen aloitti Kajaani tammikuussa ja tänään sen päätti Jyväskylä.

Ennen näyttelyä tutkin millaisia tuloksia tuomari on antanut aiemmin. Sainkin sitten huomata, että tämäkään tuomari ei arkaile käyttää koko arvosteluasteikkoa. Mikä on siis varsin mukava asia. Toki luo oman jännityksensä, että mitä mahtaa omista kullannupuista pitää. Kuitenkin omien koiriensa virheet tietää ja miettii kuinka paljon tuomari antaa niille painoarvoa.
Näyttelypaikalle tultua sain huomata kuinka keltaista nauhaa tippui. Classic on meidän perheessä tällä hetkellä ainoa koira, joka on "turkissaan" ja minun silmääni muhkea Classic alkoikin näyttää pian hyvinkin ampiaiselta. Kaunis valkonenu ampiainen. Ja ne ainaiset kiharat. Noh, tuomari antakoon sen tuloksen minkä haluaa.

Tuomari seisotti koiria suht kauan, mikä on mukavaa, että ei ole liukuhihnatyöskentelyä. Omaa vuoroamme odotellessa katselin kuinka suloisesti tytöt nukkuivat häkissä. Classic pitkin pituuttaan ja Deli käytti Classicia tyynynä. Fiilistelin suloisia tyttöjäni. Näyttelypaikka oli todella ahdas ja olin vain tyytyväinen, että tytöt nukkuivat rauhallisina häkissä. Otin Delin pois häkistä hieman ennen omaa kehäämme. Deli tapansa mukaan oli erittäin iloinen. Delin luokassa oli vain kolme koiraa paikalla viidestä ilmoitetusta. Mukavasti oli tilaa juoksuttaa alkukehässä. Yksilöarvostelussa tuomari ei sitten juoksuttanutkaan kuin pienen edestakaisin lenkin. Takaisin juostessa tultiinkin sitten Delin kanssa kauniisti neljä tassua yhtä aikaa ilmassa. Deli selkeästi nauttii kehässä olemisesta, hyvä niin... tosin tuloksen kannalta sitä riemua kannattaisi hieman lieventää.

Classicin luokkaan olikin ilmoitettu sitten 25 koiraa. Valitettavasti kehäsihteeri pyysi koirat kehään odottamaan vuoroaan. Ja se odottelu oli Classicin mielestä kovin pitkäveteistä. Classic alkoi haistelemaan maassa olevia naminpalasia. Yritin pitää tytön huomiota itsessäni omilla nameilla. Sehän onnistui kyllä, mutta vahvisti vain paimenkoiran etukeno asentoa. Kun viimein oli Classicin vuoro, Classic oli niin tympääntynyt, että seisoi tyystin löysänä lehmänä kehässä. Yritin sanoa Classicille "missä isäntä" ja Classic katsoi minua takaisin "daiju, se on kotona, mitä sä oikein sekoilet".

Päivä ei siis kovin putkeen mennyt tulosten ja kehäkäytösten osalta. Vai liekö syy Votsin, jonka läsnäolo on joka kerta tuonut huonoa onnea. Votsin ollessa mukana Classic saa EH:n ja Deli jää tyystin ilman sijoitusta. Myydään hyvä vähän käytetty onnenkalu... kuka ostaa? Sori, en myy. Oma Votsi on kuitenkin niin rakas ja tuottaa paljon iloa, seurattiin sitten kuuta tai tähteä.

Jyväskylä kv 21.11.2009 - Kim Vigsö Nielsen, Tanska
Silimen Classic Delight NUO H:
"19 months. Very good head and expression. Rather low set ears. Nice eyes and nose. Short neck. Would prefer slightly longer body. Straight in shoulders. Straight in rear. Moves very uncontrolled. Very good coat."
Silimen Classic-Cola AVO EH:
"2 years. Exellent head. Correct bite. Rather short in neck and dipping topline. Quite narrow chest with rather short stermum. Stand and moves east-west in front. Very good angulated rear. A bit too wavy coat."

Jos etsin jotain positiivista. Niin reissussa Classu nuortui kaksi vuotta :). Saan pitää siis typyni itselläni kaksi vuotta pidempään. Classicin kanssa mietimme nyt, että ilmoitammeko vielä alkuvuodesta Lahteen näyttelyyn. Vai jäämmekö tämän näyttelyiden täyteisen vuoden jälkeen jo näyttelytauolle. Se ainekin on varma, että ensivuonna emme montaa näyttelyä aio käydä. Toivon mukaan Classic jää mammalomalle kesällä, jonka jälkeen ei hetkeen olekaan kehiin asiaa. Muuten taidamme ensivuoden pyhittää lähinnä agilitylle ja muulle Classicista mielenkiintoiselle touhulle.

Lahti hiljenee ja kaivan suklaakaurat kaapista. Ovat muuten aivan EH:t suklaapehmiksen kera. Ja siitä on H jatkaa.

Viikko sitten taisin saada kennelyskän Seinäjoen näyttelystä (Joka näyttelyn yhteydessähän puhutaan kuinka kennelyskää on liikenteessä. Toisilla koirat tuovat sen mukaanaan, toisilla näemmä ihmiset.) ja sen koommin ei ole tarvinut unia katsella öisin. Toiset ihmiset saattaisivat nauttia siitä ettei tarvitse haistaa mitään. Mutta pikkuhiljaa saisi kyllä olo kohentua.

Tänään kuitenkin puolikuntoisena aamulla lähdin liikenteeseen. Hain Rommin ja eikun matka kohti Helsinkiä.

Luonnetesti 1.11.2009 Helsinki (Pirjo Ojala-Laine ja Auli Kiminki)
Silimen Rommi-Cola
I Toimintakyky -1 Pieni
II Terävyys +1 Pieni ilman jäljelle jäävää hyökkäyshalua
III Puolustushalu -1 Haluton
IV Taisteluhalu -1 Pieni
V Hermorakenne +1 Hieman rauhaton
VI Temperamentti +2 Kohtuullisen vilkas
VII Kovuus -2 Pehmeä
VIII Luoksepäästävyys +3 Hyväntahtoinen, luoksepäästävä, avoin
Laukauspelottomuus ++ Laukauskokematon
Loppupisteet +69

Meidän aika olisi ollut klo 11 ja kirjeessä pyydettiin saapumaan paikalla noin tuntia ennen. Saavuimme siis klo 10 paikalle. Ja koska ensimmäistä eikä toista koiraa näkynyt, Rommi kolmantena pääsi ensimmäisenä testiin.

Rommi oli varsin mielissään, kun ympärillä oli ihmisiä. Kun alkulöpinöiden jälkeen tuomari tervehti Rommia, Rommi oli ihan haltioissaan ja keskusteli päivän kuulumiset. Kun tuomari alkoi leikittämään kepillä, Rommi hetkellisesti kiinnostui ja otti keppiä suuhun ja juoksi perään, mutta ei alkanut taistelemaan (jätkän ajatukset oli selkeästi muualla). Tuomarin ottama rätti ei kiinnostanut sitäkään vähää (kepeistähän Rommi lenkeillä kyllä on innostunut ja taistelee silloin). Itse koitin rätillä leikittää, kun en tajunnut, että ehkä keppi olisi ollut parempi vaihtoehto... Noh, ei ne aivot aina toimi.

Kelkalla Rommi ensin vain katseli, että mikä sieltä on tulossa. Sitten alkoi haukkumaan hieman perääntyen. Kelkan pysähtyessä Rommi jäi kauas siitä seisomaan eikä itsenäisesti siitä ollut lainkaan kiinnostunut. Kun pyysin sen kelkkaa katsomaan, tuli kuitenkin. Samankaltaista meininkiä tynnyrin ja haalarin kanssa. Varsin normaalia reagointia.

Naistuomarin hyökätessä kohti Rommi seisoi paikallaan katsellen ja sitten väistäen hieman sivuun, että mitähän tuo oikein meinaa. Eikä myöskään itseään puolustanut, meinasi siskonsa tavoin, että eihän kukaan hänelle pahaa halua.
Pimeässä huoneessa tuli käymään ihan vieressä ja lähti pois. Tuomareiden kanssa tuli sitten uudemman kerran.
Ensimmäinen laukaus säpsäytti, mutta toisen otti ok.

Että jos Rommi olisi ollut himpun kiinnostuneempi alussa leikkimisestäm niin olisi mennyt läpi. Tarvittavat hermorakenne, luoksepäästävyys ja laukauspelottomuus plussilla, mutta muuten ei sitten tullut tarpeeksi pisteitä. Mutta tulipa nähtyä, että ihan tasapainoinen tuo koira on.

Vaikka en nyt aiemminkaan luonnetestiä ole koko totuutena pitänyt. Tasapainoton Boogiekin oli luonnetestituomarin mukaan aikanaan rauhallinen koira (ja enempää päin mäntyä Boogien arvioiminen ei voisi mennä :D).
Toistaiseksi itselläni ei ole kiinnostusta uusia testiä, koska tiedänhän nyt miten koiran reagoi tilanteisiin. Ja se kai testin tarkoitus on? Eikä se, että saadaan tietty määrä pisteitä.

Aiemmin syksyllä katselin mitä näyttelyitä tänä vuonna collikoille vielä olisi tiedossa. Seinäjoki, lamppu, Nurmo, lamppu, Silimen Classic Star, lamppu, haluan lähteä Seinäjoelle ja nähdä millainen Sonny-pojasta on kasvanut. Idean kruunasi ajatukseni, että otan mukaan kaikki koirat, joilla mahdollisesti olisi turkkia silloin, elikäs Rommi, Classic ja Deli. Siinä onkin sitten haastetta jo sinällään, luonnonlapsi Rommi ja kaksi peräkkäisissä luokissa kilpailevaa tyttöä. Varmaan joku yöllinen mielenhäiriö tuo ajatus.
Aikataulujen tullessa tuli tietoon tuomarivaihdos. Katselin netistä millaisia tuloksia on uudelta tuomarilta tullut aiemmin. Järkytyin huomatessani, että ko. tuomari tosiaan jakaa myös hylättyä ihan runsaalla kädellä. Aloin miettimään koirieni virheitä. Rommi mahdollisesti innostuksesta korvat pystyssä ja käytös kyseenalaista muutenkin. Delin kapea alaleuka. Classicin kihara turkki. Mietiskelin, hakisiko sitä kaksi vai kolme hylkyä. Niin tuomarista kiinnihän kaikki on. Classic on hyvin kaunis muuten, eikä ole vielä saanut tiukoiltakaan tuomareilta kiharoistaan huolimatta EH:ta huonompaa, mutta kertahan se on ensimmäinenkin. Ja Deli tuollainen karvaton koipeliini tyttönen. Hetken jo mietiskelin peruutusta ja rahat takaisin.
Mutta halu nähdä Classicin pentu Sonny, voitti ja päätin, että mehän mennään kehään ja haetaan vaikka kolme harmaata nauhaa. Päästäämpä aiemmin Sonnya katsomaan. Että match show -meninki ja kehään vain harjoittelemaan.

Seinäjoki kv 24.10.2009 - Maret Kärdi, Viro
Silimen Rommi-Cola: AVO T
”Tyypillinen sopusuhtainen mutta jaloutta kaipaava uros, jolla hyvä raajaluusto. Oikeat pään mittasuhteet mutta ei aivan yhdensuuntaiset ylälinjat. Oikea-asentoiset mutta ei riittävästi taipuneet korvat. Hyvät silmät, matalahko kaulan kiinnitys ja lyhyehkö kaula. Niukat etukulmaukset ja löysät kyynärpäät, sopivasti kulmautunut takaa. Suorahko lantio, tyvestä suoraan pystyssä kannettu häntä. Taipumusta peitsaukseen. Ei aivan näyttelykunnossa karvapeite. Erinomaisen ystävällinen ja avoin luonne.”
Silimen Classic Delight: NUO H
”Keskikokoa suurempi oikeaa rotutyyppiä edustava. Kokoonsa nähden hieman korkearaajainen narttu, jolla lyhyehkö rintakehä ja pitkähkö lanneosa. Kauttaaltaan kapeatekoinen rakenne. Hyvä pää ja ilme, erinomaiset korvat, tummat silmät, toivoisin selvemmän alaleuan ja tiiviimmän purennan. Ryhdikäs kaula, kaarevuutta ja lihaspeitettä kaipaava rintakehä. Kapea eturinta, niukat etukulmaukset, riittävät takaa. Liikkeessä sisäänpäin kääntyvät etukäpälät. Laadultaan erinomainen karvapeite, ei täydessä turkissa. Avoin luonne.”
Silimen Classic-Cola: AVO ERI1 PN1 SERT CACIB ROP
”Erinomaista tyyppiä, sopusuhtainen, keskivahva narttu, jolla erinomainen pää ja ilme. Sopivasti kulmautuneet raajat ja ryhdikäs olemus. Tummat silmät, riittävä alaleuka, liikkuvaiset korvat. Hyvä rintakehä, kiinteä yläosa, hyvä lantiorakenne ja hännän kantotapa. Tilapäisesti hyvin pehmeä ja ei aivan rungonmyötäinen karvapeite häiritsee yleisvaikutelmaa. Reippaat tasapainoiset liikkeet. Erinomainen luonne.”

Melko showta päivä olikin. Näyttelypaikka oli hyvin ahdas ja sikäli hyvin ikävä. Rommi kolmatta kertaa näyttelyssä ja sen mukainen käytös olikin. Alku meni huutaessa. Sitten kun alkoi rentoutumaan, makasi maassakin. Annoin Rommin kieriä ja pyöriä enkä viitsinyt kiusata sitä harjaamisilla. Halusin antaa Rommille mahdollisimman mukavan kokemuksen näyttelyistä. Ja sikäli olen tyytyväinen miten selvisimme päivästä. Kehässä Rommi oli taas vallaton, ei meinannut pysyä paikallaan ja vouhkasi. Jutteli kovasti tuomarille ja taisi saada lipaistuakin tuomaria. Korvat pysyivät nyt paremmin mitä Tampereella ja Hyvinkäällä, mutta häntä oli innostuksesta pystyssä. Häntähän ei Rommilla yleisesti nouse ollenkaan, joten sen suhteen en ole huolissani ollenkaan. Juoksutuksessa Rommi yritti lähteä pomppimaan, joten vein sitä niin hitaasti, että alkoikin peitsaamaan. Hyvä kokemus näyttelystä Rommille kuitenkin loppupelissä tuli, joten eiköhän me vielä lähdetä joskus harjoittelemaan ja saada homma toimimaan.
Delin kanssa meni ihan mukavasti. Yllätyin kun se pitkästä aikaa alkukehässä nosti häntäänsä iloisesti juostessa. Ehkä se vain fiilisteli, että on kiva taas päästä kehiin. Hassu ja ihana tyttö.

Kun olin hakenut Rommille keltaisen ja Delille sinisen nauhan, niin oli jo aika lyöty olo, vaikka tiesinkin tuomarin tiukaksi. Olin hyvin epätoivoinen, kun otin Classin häkistä harjattavaksi. Juttelin Classicille, että haemmeko sinulle ensimmäisen sinisen nauhan vaiko olisiko keltainen hyvä. Katselin Classicin kiharoita ja mietin että niille nyt ei voi mitään ja tuomari sanoo sitten niistä mitä sanoo.
Mennessämme tuomarin eteen, hän ensimmäisenä sanoi Classicille ”Mitä sinun turkillesi on käynyt?” Vastasin, kuten on, että pentujen jälkeen kävi niin. Kuuntelin kuinka tuomari selitti että tämmöinen ei kuuluisi olla ja mietin, että ehkä saamme sitten todella vastaanottaa sen keltaisen nauhan tai pahimmassa tapauksessa jopa harmaan. En jännittänyt kehää yhtään, sillä tuntui tosiaan, että täältä lähdetään hyvinkin maihin laitettuna. Sanoin Classicille vain välillä, että ”Missä isäntä” ja annoin tytön seisoa vapaasti miten seisoikin. Kehäsihteerin antaessa käteeni excellent-ruusukkeen olivat jalat pettää alta. Kehän reunalla puhelin matkaseuralle, kuinka meidät pudotetaan kyllä jatkosta, koska nuo kiharat ovat mitä ovat. Lopulta kun seisottiin pn-kehässä ja saatiin käteen sert ja cacib-ruusukkeet, niin silloin jännitys iski ja menin ihan sekaisin. Classic sai toisen sertinsä! Se sai sertin ja cacibin! Meillä on vielä rop-kehä edessä.
Rop-kehässä mietin, että vsp sopii meille hyvin, sillä pääsemme vihdoin lähtemään kohti Nurmoa ja näkemään Sonnyn. Siinä juoksimme vielä ja seisottelimme ja sitten tuomari sanoo ”Turkista huolimatta…” Uskomatonta, minun Classic valittiin rotunsa parhaaksi kansainvälisessä näyttelyssä!

Odottelimme muutaman tunnin ennen kuin pääsimme ryhmäkehään juoksemaan. Ryhmissä emme päässeet jatkoon ja pääsimmekin viimein pakkaamaan tavarat ja lähtemään Nurmoon. Jotta homma ei liian helpoksi kävisi, emme löytäneet mistään Alapääntietä. Sonnyn omistajat jo soittelivat, että olemmeko eksyneet. Alapääntie oli vaihtanut nimeä, joten ei ihmekään ettemme löytäneet sitä. Lopulta löysimme perille ja ihana trikkinuorukainen tuli minua tervehtimään. Aivan mahtava pakkaus! Ulkonäöltään kuin Deli ja samoin tavoiltaan. Rakastuin tuohon nuoreen herraan suunnattomasti. Valitettavasti hämärä oli jo hiipinyt paikalle enkä kuvia nuorukaisesta saanut. Vietimme jonkin aikaa Sonnyn ja omistajiensa seurassa kunnes lähdimme pimeällä kotimatkalle. Ja niinhän sitä kävi, että reissun pituudeksi tuli lopulta sellainen 20h. Pitkä päivä, mutta tulipa nähtyä muutama valaistu tuulimylly.

...vaiko kolmas? Olimme siis eilisen tavoin tänään Rommin kanssa näyttelyssä. Huomattava edistyminen, enää ei jodlattu yhtä paljoa. Liekö syynä myös kolmen tunnin odottelu ennen kehien alkamista. Rommi tervehti tuomaria ulinalla kyllä, mutta osasi muutoin olla hiljaa arvostelun aikana.

Rommin korvat olivat kuitenkin skarppina pystyssä liki koko arvostelun ajan. Epätoivoisesti yritin saada niitä putoamaan nostamalla niskakarvoja ja saamalla katsetta maahan. Hetkellisesti korvat pysyivät ja sitten taas sojottivat.

Tuomari oli kyllä varsin miellyttävä. Käytti aikaa koirien tutkimiseen hyvin paljon, täydellinen vastakohta eiliselle. Saimme siis erittäin hyvän kehäharjoituksen Rommin kanssa.

Hyvinkää 20.9.2009 - Paul Lawles, Irlanti
Silimen Rommi-Cola AVO EH:
"4 years old sable. Good size. Correct bite. Eye could be darker. Ears are almost pricked. Feet could be tighter. Stands little narrow and weak in front. Touch long in back. Excellent coat and condition. Moves well."

Paluumatkalla, kun katselin takapenkille, minua katsoi Rommi suloisesti korvat oikeassa asennossa. Ehkä me joskus osaamme ottaa näyttelyt niin rennosti, että korvatkin asettuvat.

Historiallinen päivä. Vein luonnonlapsi Rommin ensimmäistä kertaa näyttelyyn. Ja sen kyllä huomasi, että oli ensimmäinen kerta. Rommi oli ihan omissa fiiliksissään. Ulvoi tuomarille ja kaikille ihmisille, jotka sitä päin katsoivat.

Tuomari kävi koirat läpi liukuhihnalla. Ennen kuin kerkesin edes saada Rommia mitenkään seisomaan, oli vuoro jo ohi.

Tampere 19.9.2009 - Beradze Iuza, Georgia
Silimen Rommi-Cola AVO EH:
"Light Ears. Not enough correct proportions. Short hindquarters."

Arvostelu pituudellaan kilpailee Classicin euv-näyttelystä vuonna 2006 saaman arvostelun kanssa. Jospa seuraavalla kerralla sitten kuulisi enemmän.

Jos lähden ajatuksissani kelaamaan päivää. On kai poimittava ne positiiviset asiat. Rommi rakastaa ihmisiä, ehkä hieman liikaakin, jokatapauksessa ei ole mitään ongelmaa sen suhteen etteikö tuomari voisi kopeloida jokapaikkaa. Juoksutuksissa ei ole ongelmaa, Rommi kyllä ravaa (niin kauan hyvä, kun on liikkeellä, mutta paikalla oleminen on herrasta hyvin tylsää).

Tänään pääsi Delika-Selika koittamaan agikisaamista. Lähdettiin P-HAU:n järjestämiin epiksiin Classicin ja Delin kanssa. Delin ilmoitin mölliluokkaan ja Classicin ykkösiin.

Yllättävän hyvän aloituksen jälkeen Deli valitsi 12. esteeksi aidan sijasta aan uudestaan ja saimme hylyn. Maaliin tultua sain jopa laitettua Delille pannan takaisin eikä tyttö karannut takaisin radalle. Oltiin siis kuin voittajia radan jälkeen. Ainekin pääsimme testaamaan kisaamista.

Classicin kanssa luulin homman kaatuvan jo neljänteen esteeseen. Mutta ei selvisimme siitä ja huokaisin helpotuksesta enkä tajunnut ottaa ennen kuudetta estettä yhteyttä Classiciiin... joten väärä rata ja hylky heti alkuunsa. Mutta hauskaa oli ja mukava fiilis jäi.