IRC-Galleria

*klick* "Tapahtui edellisessä jaksossa: Ridge oli juuri saanut tietää että Taylor olikin hänen oikea äitinsä ja Rick ei ollutkaan hänen velipuolensa Rick, vaan siskopuolensa Riitta. Soppaa saapui hämmentämään myös salaperäinen serkkupoika Brady, joka random-saunareissulla paljastuikin valeasuiseksi Brookeksi, joka taasen yritti kaikin keinoin saada urkittua Erickiltä täydellisen kankaan salaisuuden samalla kun Erick yritti päättää söisikö päivälliseksi kaviaaria, hanhenmaksapalleroita vai täytetyn aasin ja kumman vaimoistaan hän tappaisi jahkailullaan ja ainaisella päättämättömyydellään. Selänpesureissulla Stephanie ei enää pystynytkään peittelemään hänen koko selkänsä peittävää valkoista untuvaa ja Brooken soitettua eläinsuojeluviranomaisille kaikille selvisi että 'Steppi' olikin kauan sitten eläintarhasta karannut albiinogorilla Margetta ja blaa blaa blaa...." *klick* Olipa luojan lykky etten avannut oveani toissapäivänä salaperäiselle koputtelijalle. Oven takana oli ovelasti pimeässä lymyillyt teeveelupatarkastaja, joka jätti jälkeensä oven alta työntämänsä uhkailukirjeen ja vahvan myskin tuoksun. Tutkailtuani aikani tuota omituista paperilipuskaa jossa luvattiin niitä ja näitä ja uhkailtiin heti perään vankilalla, päätin katsastaa mitä tällä mahtavalla tv-maksulla saisinkaan: Aivan tolkutonta roskaahan sieltä edelleenkin tuli. Ja joutuisin silti jatkossakin kähveltämään naapurini satelliittikanavat koska ne eivät sisälly yhtään mihinkään. Toisaalta taas saisin pientä korvausta vastaan mielenrauhan ja tuntisin itseni kunnon kansalaiseksi edes hetken verran. Tätä pitää miettiä tuopilla taikka kuudella. Nääh, kyllä näin on ihan helvetin hyvä.

Tänään ois ihan perus lauantai lonkeron ja oluen merkeissä, olen yrittänyt hiukan vähentää tuota tolun juontia koska vatsani ei oikein kestä sitä enää. Sanovat että 'vanhuus ei tule kello kaulassa'. Mitä vittua sekin tarkoittaa? Eilinen meni mukavasti kotona piilolinssiä sohvan alta etsien: Ei löytynyt linssiä, mutta löytyi vihreä juustonaksu (jonka vedin samantien naamariini), pari haisevaa sukkaa, hamsteri, orava, kirahvi ja moseksen kymmenen käskyä, ja kaikki nämä päätyivät tavalla tai toisella ruuansulatuselimiini. Olin lipitellyt naapurin keittämää pontikkaa jo kolmatta päivää ja olo oli jokseenkin outo. Jätin linssin etsiskelyn sikseen, mihin sitä muka näkökykyä terve nuorimies tarvitsee? Maailmani pyöri kuin olisin ollut karusellissa useamman viikon putkeen, ja oksetti aivan kamalasti. Kuvittelin hetken että olin merirosvojen kidnappaama prinsessa ja heiluttelin pikkuhousujani toivottomasti parvekkeeltani kaikille ohikulkijoille apua huudellen. Onneksi tulin tolkkuihinin ennenkuin kukaan älysi soittaa paikalle poliiseja, huh, teeveelupakin maksamatta, enkä usko että keittiössäni asustelevat kolmekymmentä laitonta maahanmuuttajaakaan selittyisivät kovinkaan helposti jos joku tulisi nurkkiani nuuskimaan, ja olen ihan varma että viime alepa-reissulla sain liikaa vaihtorahaa takaisin....perkeleen fasistisiat! Ovelta kuului koputus. Syöksyin salamana kurkistamaan ovisilmästäni pimeään rappukäytävään: Ei ketään. Sydämeni hakkasi tuhatta ja sekin vähä näkökyky mitä minulla oli jäljellä sumentui täysin hikikarpaloiden valuessa pitkin otsanahkaani. Silmiäni kirvelsi. Kuiskasin hiljaa oven rakoon 'kuka siellä?'

Kuin ihmeen kaupalla selvittyäni montun kurimuksesta takaisin kerrostaloyksiöni hämärään, päätin etten enää koskaan lähde metsään samoilemaan halpojen päihdykkeiden (aka sienien) toivossa, vaan pysyisin neljän seinän sisällä ja tyytyisin niihin erikoisiin tatteihin joita aika-ajoin sohvani reunuksille ja olohuoneen matolle ilmestyisi.
Viisas päätös, ajattelin, ja kirjoitin päätökseni pieneen punakantiseen vihkooni ja piirsin vielä nauravan hymiön ikään kuin pehmentämään painavaa päätöstäni.
Istuskellessani sohvallani, niin kuin minulla usein tapana oli tehdä, päädyin kanavasurfailuni ansiosta puolihuolimattomasti discovery-kanavalle jonka rakeinen kuva herätti mielenkiintoni ja sai minut jopa hetkeksi nousemaan sohvalta parantelemaan naapurilta ’lainaamani’ satelliittiantennin asentoa.
Pyhän paukkeet ja pyssyt ja viuhuva vilijonkka! Rakas lapsuudenystäväni Juhan Äf Graanahan se siellä puhua pulputti lentävistä vihreistä ystävistään! Se viekas ketku ei ollut kertonut minulle menevänsä oikein telkkariin puhumaan avaruuden asioista, olisi saanut kertoa etukäteen niin olisin osannut varautua ja pukea ykköset päälleni tätä harvinaislaatuista tilaisuutta varten.
No mutta asiaan! Keskittymiskykyni ei taasenkaan ollut mitenkään kehuttavalla tasolla johtuen useasta milloin minkäkin iskusta päähäni varhaislapsuuteni ajoilta, eivätkä telkkarini vieressä irstasta irtosuhdeseksiä harrastavat kulkukoiratkaan kauheasti auttaneet ohjelman kärryillä pysymisessä, mutta seuraavaa sain kuitenkin selville:
Juhanaa oli pyydetty antamaan asiantuntija lausuntonsa tähän erikoisjaksoon jonka nimi oli ’U.F.O.t, nuo sairaan kusipääkääpiön mielikuvitukseen tuotteet: Totuus rektaalimittareista ’, ja ohjelmaa juonsi hermusen näköinen syvänmerenlintu joka heitteli Juhanaa vuoroin kiperillä kysymyksillä, vuoroin kurkkumajoneesileivillä.
Selvästi tuskastuneen ja kiusaantuneen Juhanan väistellessä milloin mitäkin ruudussa vilahtavaa irtoraajaa ja samalla sönköttäen tarinaansa retkistä peukaloisen kanssa, huomasin ettei kukaan yleisöstä kiinnittänyt mitään huomiota Juhanan viisaisiin sanoihin, tuo hermusen 'sisko' kaikista vähiten. Omakin huomioni alkoi väistämättä kiinnittyä toisaalle sillä parittelevat koiraeläimet olivat siirtyneet sohvalleni ja hinkkasivat kovaa vauhtia polveani vereslihalle.
Ajattelin että eiköhän tämä ole nyt nähty ja sammutin telkkarini vähin äänin. Ajatella, kaverini Juhana, telkkarissa! Olen siis melkein sukua julkkikselle. Tai ainakin mulkvistille. Täytyypä heti huomenna soittaa ja onnitella Juhanaa hienosta suorituksesta!

Rakas päivi, nyt taitaa tulla kuluneeksi jo useampi vuosi siitä kun viimeksi rustailin typeryyksiäni kalmankalpeaan ja ryppyiseen pintaasi.
Olen ollut etsimässä itseäni ja löysinkin paljon semmoista jota en olisi ihan heti odottanut, esim. asentoja, joihin en tiennyt taipuvani.
Kolmas viikko parsakaalihunajakanelivaahteramäeneemelisiirappi-dietillä on tehnyt tehtävänsä ja siperian kuihtuneen malmilouhoksen seinät tuntuvat tuttavallisemmilta kuin koskaan ennen.
'Terve!', huudahtaa ystävällisen näköinen sammal olkani yli.
Pudottuani tähän jumalan hylkäämään louhokseen luulin loppuni tulleen, mutta kuin ihmeen kaupalla sopeuduin uuteen ympäristööni ja evoluution harhaopiksikin haukuttu suuntautuneisuus näytti minulle valoisamman puolensa ja syleili minua paskan hajuisilla kainaloillaan.
Olen pitkästä aikaa tyytyväinen oloihini vaikka minusta tuntuukin että takapuolessani asuva myyrä suunnittelee tuskallista ja kammottavaa salamurhaa pääni menoksi, mutta kumman pään, vai myyrä tietää.
En jaksa enää välitää.
'Terve!', huudahtaa jo ärsyttäväksi käyvä sammal olkani yli.
Yritän siirtää isovarvastani pois nenäni päältä jotta näkisin paremmin kirjoittaa, mutta en taivu.
Mutta minä en valita.
Huonomminkin voisi olla.
Eilen nimittäin oli: Olin tapani mukaan jumissa tässä samaisessa montussa kun suuri varjo peitti suuaukon ja esti valon pääsyn sisään.
Harmi että se oli ainut asia minkä pääsy estyi.
Pääni kokoisia mönttejä inhaa tavaraa alkoi sataa niskaani keltaisen virran saattelemana enkä voinut muuta kuin sulkea suuni ja toivoa nopeaa kuolemaa.
Joku perkele kaatoi päälleni pullollisen light-jaffaa ja heitti vielä kourallisen hasselhoff-pähkinöitä ja anjovista perään.
Vitutus oli melkoinen pärskiessäni pähkinänkuoria ulos sieraimistani.
Mutta se eilisestä, nyt keskityn piilottelemaan napaani jemmaamiani mandariineja häijyiltä vakoojilta ja ruokarosvoilta.
'Terve!', huutaa taas tuo inha sammal.
Epäilen vahvasti että sammaleen tarkoitusperät ovat kaikkea muuta kuin poliittisesti korrektit.
Tehköön siirtonsa, minä olen valmis...

http://www.youtube.com/user/dariotown

jakso 4 on parhautta http://www.youtube.com/watch?v=5QE6YtkbjGw&feature=channel_page

'Minun täytyy sulkea pois ajatusta, että te niin en menettäisivät pääni
Ne indeksoida kuin torakka jättää vauvat omassa sängyssä
Pudottamalla vähän rullien ja nauha muistuttaa minua siitä, että olen yksin
Playing elokuvia pääni, jotka tekevät pornoa tuntea itsensä kuin kotona
There's polttava minun ylpeänä, että hermo verenvuoto minun aivot
Tippaakaan rauha on kaikki Haluan sinua varten. Aiotteko koskaan soittaa uudestaan?
Ja te koskaan sano, että olet rakastanut minua vain laittaa sen naamaani?
Ja te koskaan yritä tavoittaa minua? Se on minun halusi tilaa

Vihaavat minua tänään
Vihaavat minua huomenna
Vihaavat minua kaikessa mitä en tee sinulle'

^Kuka tietää mikä biisi?
Arvuuta omasi:
http://translate.google.com/translate_t?hl=fi&sl=fi&tl=en#

Niko:
- Ei vittu mul on krapula...

Juha:
- Älä viitti edes mainita... Aamulla ku heräsin ni paskansin oravan. Siis kirjaimellisesti! Eli nyt mul on täällä treeneissä mukana paskalla päällystetty orava, enkä keksi sille mitään nimeä.

Kimi:
- Oho...Sori Juha. Mä taisin syödä sen sun 'suklaa'oravas.

Oraakkeli
Se tietää kaiken.


“Syötkö paskaa?”

"Emmä voi nyt, mähän olen töissä!"

http://www.city.fi/

"Käytit testin tekemiseen 7 minuuttia 21 sekuntia.

79% (15/19) - Ulospäinsuuntautuneisuus
Seurallinen, pitää juhlimisesta, keskustelee, kaipaa jännitystä, ottaa riskejä, toimii hetken mielijohteesta.

20% (4/20) - Psykoottisuus
Piittaamattomuus muista ihmisistä, eristäytyminen, sopeutumattomuus, empatian puute, vihamielisyys, piittaamattomuus vaarasta, julmuus, epäinhimillisyys.

96% (22/23) - Neuroottisuus
Ahdistunut, huolestunut, masentunut, mielialan vaihtelu, syyllisyyden tunteet ja alhainen itsetunto.

4% (1/24) - Valheasteikko
Mittaa taipumusta antaa vastauksissaan itsestään todellista terveempi tai sosiaalisesti suotavampi kuva."

....no jopas?

'Rami paukahti maailmaan eräänä kuumana aamuna. Jo miltei heti näki että hänestä tuli nainen. Perhe oli omavarainen ja he elivät loisteliaisuudessa. Koulussa hän suorastaan loisti taidoillaan, siellä hänelle oltiin kateellisia hänen kengistään.

Jo opiskeluaikoina häntä alkoi kiinnostamaan leikkikalut, niinpä ammatiksi tuli elokuvat.

Rami kehittyi kymmenennelläkymmenellä varsin luotettavaksi. Päähänsä hän sai siniset hiukset, sekä oranssit silmät.
Yksin elämisestä johtaen hän oli suuresti jankkaaja. Lempiruokaansa rapareperikeittoa hän sai työskennellen risukasojen korjaajana.

Rami tupakoi päivittäin mutta ei käytä nuuskaa. Alkoholia hän juo juhannuksena.

Hän osti itselleen puolison jonka kanssa meni naimisiin.

Sen pituinen se.'