IRC-Galleria

Aina en oo osannut ajatella, miten kivaa oli oikeasti olla teini. Vaikka elämä kuinka mätti ja asiat meni melkein aina perseelleen, syy oli aina jossain muussa kun itsessä. Ja sillon kun ties itsekin mokanneensa asiansa ihan henkilökohtaisesti, pysty syyttämään vaikka huonoa kasvatusta, paskaa lapsuutta ja epäkelpoja vanhempia.

Toista se on nyt vanhempana kun tietää että on itse yksin vastuussa koko elämästään. Että ainoa ihminen, joka voi vaikuttaa mihinkään sun elämässä on sinä itse. Positiivareilla on iskulause joka on niin totta kun vaan voi olla: "Asenne ratkaisee, aina".

Kaikki olisi niin paljon helpompaa kun osaisi lakata syyttelemästä muita omasta kurjuudestaan. Minä itse voin ainoana siihen vaikuttaa. Muita ihmisiä ja heidän asenteitaan ei voi muuttaa mutta omaansa voi. Jokainen on itse vastuussa elämästään, jokainen on oman elämänsä seppä. Jakaja antaa kortit, mutta niillä korteilla on osattava itse pelata. Joskus se on niin helvetin vaikea tajuta.

Ihmisen henkinen kasvu ei onneksi lopu teini-iän jälkeen. Muuten maailma olisi huomattavasti ikävämpi paikka. Kasvukivut on vaan niin perkeleen kovia välillä.