On hetki viimeinen, kaikki kaunis loppuu vaieten.
Hyvää yöhön haudattiin, paha pääsi meidän huoneisiin.
Otti kaiken vapauden, uhrikseen riistäen.
Tunnen sen, pois kaikki luotani virtaa, epäilen, sun maailmaa.
Paha tuuli nousee taas,
se vie mut harhaan aina vaan.
Paha tuuli tuudittaa, saa valheisiisi uskomaan.
Paha tuuli kouluttaa, mut myrskyn silmään sidotaan ja
kosketukses jälkeen jään kuin höyhen tuuleen leijumaan.
Kaikki päätty aikanaan, mut en jaksaisi kuitenkaan.
Jotka näki rakkauden, ikuisesti peläten.
Nyt tunnen sen, pois kaikki luotani virtaa,
epäilen, mun maailmaa.