IRC-Galleria

ette ikinä usko kuinka noloa !
juoksin tänään bussiin hiveetä vauhtia, no sit ehdin ;D
sitten en löytänyt bussikorttiani ! (yleinen ongelma)
mutta en löytänytkään sitä mistään sitten sanoin kuskiskelle, että jään seuraavalla ja se sano että maksa rahalla ja sanoin ettei oo rahaa (sekin yleinen ongelma :D) sitten se vaan sano, no sitten maksat seuraavalla kerralla ! olin silleen okei ; DDD.. sitten jäin siihen eteen istumaan.

mutta nyt en tiedä miten sanon äitille että bussikortti on hukkunu?! ;D

(oli pakko kopsaa, kun luin tän joltain :D)

Käydessäni ensimmäistä vuotta lukiota näin kerran erään
Luokallani olevan pojan kävelevän kotiinsa koulun jälkeen. Hän oli
Kalle.

Näytti siltä, että hän kantoi kaikkia oppikirjoja mukanaan.

Ajattelin itsekseni:
"Miksi kukaan kantaa kaikki kirjat kotiinsa perjantaipäivänä?
Taitaa olla varsinainen nynny."
Minulla itselläni oli paljon suunnitelmia viikonlopun
varalle, pippaloita ja jalkapalloa kavereitten kanssa seuraavana
päivänä.

Niinpä kohautin olkapäitäni ja jatkoin matkaani. Hetken
Päästä näin, kuinka poikalauma juoksi Kallea kohti. He törmäsivät
häneen tahallaan, sysäsivät kaikki hänen kirjansa maahan ja kampittivat
hänet niin, että hän kaatui kuraan. Hänen silmälasinsa lensivät noin kolmen
metrin päähän ruohikkoon.
Hän nosti päänsä, ja hänen silmänsä olivat hirvittävän
surulliset.

Sydämeeni koski. Juoksin Kallen luokse. Hän ryömi ympäriinsä
Etsien lasejaan, kyynel silmissään. Ojentaessani hänelle hänen
Lasejaan sanoin: "Nuo ovat pölkkypäitä. Niille pitäisi antaa
elinkautinen."

Hän katsoi minuun ja sanoi "kiitos", hymyillen leveästi.
Siitä hymystä paistoi todellinen kiitollisuus.

Autoin Kallea keräämään kirjat maasta ja kysyin, missä hän
asui.
Kävi ilmi, että hän asui lähellä minua, joten kysyin
häneltä, miksen ollut nähnyt häntä niillä kulmilla
aiemmin. Hän sanoi käyneensä yksityiskoulua ennen kuin tuli meidän
luokallemme.
Ennen en ollut ollut missään tekemisissä yksityiskoulun
oppilaan kanssa. Juttelimme koko kotimatkan ajan ja kannoin osan
Kallen kirjoista.
Hän osoittautui mukavaksi pojaksi.

Kysyin, halusiko hän pelata jalkapalloa kavereitteni kanssa.
Hän vastasi myöntävästi. Pyörimme samoissa porukoissa koko
viikonlopun ajan, ja mitä paremmin opin Kallea tuntemaan, sitä
enemmän pidin hänestä. Kaverinikin olivat samaa mieltä.

Tuli maanantaiaamu, ja näin Kallen taas valtavan
Kirjapinonsa kanssa.
Pysäytin hänet ja sanoin hänelle, että jos hän kantaa noin
paljon Kirjoja mukanaan joka päivä, hän kehittää itselleen mahtavat
muskelit.
Hän vain nauroi ja antoi minulle osan kirjoista.

Seuraavien vuosien aikana Kallesta ja minusta tuli parhaat kaverit.
Lukion lopulla aloimme suunnitella jatko-opintoja. Kalle
päätti mennä lukemaan lääketiedettä ja minä valitsin liiketalouden
opinnot jalkapallostipendin turvin. Opiskelisimme eri paikkakunnilla, mutta
olin varma, ettei välimatka vaikuttaisi ystävyyteemme mitenkään.

Kalle oli luokkamme priimus.
Kiusasin häntä siitä jatkuvasti ja nimittelin häntä nynnyksi.
Kallen piti pitää puhe koulun päättäjäisissä. Olin todella
iloinen, ettei Minun tarvinnut nousta korokkeelle puhumaan.

Päättäjäispäivänä näin Kallen, joka näytti komealta. Hän
oli todellakin päässyt sinuiksi itsensä kanssa kouluvuosinaan.
Hän oli hyvännäköinen silmälaseissaan, ja hänellä oli
paljon enemmän tyttökavereita kuin minulla. Kaikki tytöt olivat
pihkassa häneen. Olin joskus kateellinen.

Tuli se suuri päivä. Saatoin nähdä, että Kalle oli
hermostunut, joten läimäytin häntä selkään ja sanoin: "Kuule, hyvin
se menee!"
Hän katsoi minuun kasvoillaan se hänelle ominainen,todellista
kiitollisuutta osoittava ilme ja sanoi: "Kiitos."

Hän ryki hieman ja aloitti puheensa. "Koulun päättäjäisissä
on aika kiittää kaikkia niitä, jotka ovat auttaneet oppilaita
selviämään Vaikeistakin vuosista. Vanhempia, opettajia, sisaruksia,
valmentajiakin kenties... mutta ennen kaikkea ystäviä. Seison tässä
sanomassa teille, että paras lahja, minkä voi toiselle antaa, on olla
hänen
ystävänsä.
Aion nyt kertoa teille erään tarinan."

Katsoin epäuskoisena ystävääni, kun hän alkoi kertoa siitä
päivästä, jolloin ensi kertaa tapasimme. Hän oli aikonut tappaa
itsenä sinä viikonloppuna. Hän kertoi, kuinka oli siivonnut pulpettinsa ja
ottanut kaikki tavarat mukaansa, ettei hänen äitinsä olisi tarvinnut
mennä keräämään niitä koulusta jälkeen päin.

Hän katsoi minuun kiinteästi ja hymyili. "Olen kiitollinen
siitä, että minut pelastettiin. Ystäväni pelasti minut tekemästä
jotain kamalaa."
Kuulin yleisön haukkovan henkeään, kun tämä komea, suosittu
poika kertoi meille kaiken hetkestä, jolloin hän oli ollut elämässään
heikoimmillaan.

Näin hänen isänsä ja äitinsä katsovan minua kasvoillaan Kallen
kiitollinen hymy. En ollut ennen tajunnut tämän kiitollisuuden
syvyyttä.


Älä koskaan aliarvioi tekojesi voimaa. Yhdellä pienellä
Eleellä voit muuttaa toisen elämän, parempaan tai huonompaan
suuntaan.


Sinulla on nyt kaksi vaihtoehtoa:
1) Voit välittää tämän viestin ystävillesi.
2) Voit toimia ikään kuin se ei olisi
vaikuttanut sinuun mitenkään.

Kuten huomaat, minä valitsin vaihtoehdon numero 1.

"Ystävät ovat enkeleitä, jotka nostavat meidät takaisin jaloillemme
silloin, kun siipemme eivät enää pysty muistamaan, miten lennetään."

Oli helvetin kivaa ja muuuutamia tyhmiäkin hetkiä, sori en jaksa mtn kirjottaa ;D
tänks kaikki<3

Kirjoita gallerian tunnuksesi ja älä korjaa virheitä, jos niitä tuleee. Haasta myös kolme kaverias


Nenällä: wqähq
Kyynärpäällä: .€ szsa
Kielellä:sa-nnna
Leualla:szaz<a nn za<
Varpailla:sa_njjnnj
Silmät kiinni: sa_mmma

ahhah! :"DD
ENKÄ MÄ VOINU _ OSATA, paitsi varpailla tuli vahingos. ;o <3 oon hyvä!:D

en jaksa haastaa ketää;D

oi, oon koko päivän oottanu laivaa, aivan ihanaa et se lähestyy<3 (:
+ katoin just yhen satunnaisen tytön kuvia ja sillä oli oletuksena kuva kun se on laivalla, tuli just semmonen fiilis että mm ;D:)

I think we will have really fun! <3 - med fanni och ira :) <3
ja sitten kaikki voi olla jealous kun me ollaan laivalla ja te koulussa ahertamassa ; )

mun täytyy vaan nukkua ennen sitä paljon, koska oon ihan äly väsyny ollu lähipäivinä ja en haluu vaan nukkua laivalla :D

tänään oli taas keikka pitkästä aikaa.<3 (:

ennen keikkaa oli kanssa kivaa, tulin joskus 3 aikaan kaupunkiin ja siellä näin iran ja fannin<3 käytiin sitten pakkiksella kattomassa mimmosta siellä on ja löydettii karo&veera ( :
no mentiin sitten mäkkiin kaikki porukalla ja alexiina, todellakin ihan ihka oikeasti allu tuli meidän mukaan mäkkiin ja keikalle. (: odoteltiin sitten siellä (ja no käytiin me vähän s-marketis lämmittelemäs jne) , ja toivottiin että saataisiin liput ja päästäis sisään. onneksi liput riitti hyvin sisään ja epäilisin että ketään ei heitetty ulos, koska kukaan ei katsonut tarkkaan ikää : > ennen keikkaa venailtiin vaan ja jutskailtiin, otettiin muutama kuva ja kuunneltiin muita bändejä ym, sitten alkoi keikka. Olin iihan fiilareissa alkuun, mutta sitten jotenkin ei vaan ollut semmonen tunne kun yleensä, harmi sinänsä, mutta ei se kai mitään. ; >

Allua oli kyllä tosi kiva opettaa liikkeissä (vaikka se jo ne hyvin osaskin, mutta semmosia pieniä lisä juttuja, ettei allu vaan koko aikaa taputtais. ;D)
sittten tuli allun muutama kaveri (joku poika ja sen sisko) sit se poikaki osas hyvin tanssia kun kerto et voi you know vähä hyppii jne.

Keikan jälkeen oli kauhea sähläys minne mennä, siksi inhoon tre keikkoja! ; <
ei voi vaan mennä dösän luo oottaan, mut no can do.
sitten nähtiin siellä sisällä Jaska ja jotain juteltiin ym, sitten oltiin menossa ulos muttei menty ja takas sisään ja edestakas, huoh.
No mutta, mentiin sitten noin 45min päästä ulos, jossa nähtiin viivi hetken aikaa ja jutskailtiin sille jotain pieniä ja otettiin muutama kuva, eniten vain vitutti se (ja aika pahasti), että toro oli jo lähtenyt. Allu ois halunnu sen kanssa kuvan ym ja mulla+fannilla oli tärkeä juttus sen kanssa sovittuna. ;( no onneks nähdään se 7 päivän päästä.<3
sitten hetken päästä toosi nopsaa, kun juke tuli ulos otettiin sen kanssa halit ja kuvat ja sitten sekin lähti ja krisulle ehti vaan sanoa moi. : >

mutta harmi sinänsä varsinkin allulle, mutta nyt allu tietää että viivi ei oikeasti ole niin hirveä, mitä se luuli, nyt se onkin kuulema todella mukava jo. : ) ja kyllä albe vielä joskus toronkin näkee : )

Sitten me lähdettiin asematunnelille ja juteltiin jotain matkalla:

Allu: "haluan nähdä toron"
Sanna: "oon ihan varma että sä viel rupeet tykkää lovexista"
Fanni: "niimpä, joku vakiokiertäjä tulee, mutta etkö myönnä että tää on aika koukuttavaa?"
Allu: "ei mulla olis aikaa tämmöseen ;D Mutta on vähän liiankin koukuttavaa mulle. :D"
Sanna: "voivoi, sanoo melkein samaa kun mä vuosi sitten, mutta laivalla olinkin ihan mennää ettii se ja se ;D"
, eli allu alkaa ihkuttaa lovexii:D"

kyl se viel alkaa : )
Ja se ehkä tulee jo 7 päivän päästä laivalle mukaan, et ei se kauaa kestä sit enää ilma äksii! :D

mutta suurin kiitos siis:

Allulle
Iralle
Fannille
Karolle
Veeralle
&
Pojille
<3

+ Tanyalle ja Maikille ja kaikille kelle juttelin ym. :)

mulla on jo ikävä lindaa.<3 koska sä linda tuut?

mun kaikki kynnet on iha lyhyitä!

onko normaalia syödä päärynää haarukalla ja veitsellä?

miks tää kaikki paska tapahtuu samaan aikaan ? eiks vois tulla vaik vähän vaan kerrallaan.