IRC-Galleria

Sadepeura

Sadepeura

Be happy while you're living, for you're a long time dead.

Pääsiäislomailua.Lauantai 27.03.2010 20:22

Nyt on vihdoin loman aika. Eilen sain palautettua maailman surkeimman esseen, jonka kirjoitin siitä, pitääkö ymmärtää kieltä ymmärtääkseen kulttuuria. Muuten ihan kiva aihe, mutta koska se oli antropologian essee, joka sai olla vain 2000 sanaa pitkä ja johon piti tunkea 8 referenssiä, ei siinä mahtunut sanomaan mitään omaa. Ja omia esimerkkejään, jotka olen suurella vaivalla hankkinut, ei saanut käyttää, koska en luennoitsijamme mukaan voi olla kriittinen omasta elämästäni. Eikö mun oma elämäni muka pitäisi tuntea parhaiten?

Mutta nyt mut on hylätty. Kirsten lähti eilen aamulla herätessäni matkalaukun kanssa ulos ovesta ja Miriamin isä saapui kotiuduttuani esseetä palauttamasta. Se sitten koitti korjailla internettiämme jonkin aikaa, mutta tietenkin se netti nyt sitten suostui toimimaan. Se on yhtä hankala kuin tietokoneenikin, joka tosiaan nyt juuri sattuu toimimaan. Mutta odottakaapas miten hankalaksi se heittäytyy, kun yritän sillä taas 15-sivuista esseetä kirjoittaa. Olisi tosi kiva, jos Miriamin isä löytäisi mulle jonkun hyvän, käytetyn tietokoneen, jonka se kunnostaisi. Kunnostamisella tarkoitan sitä, miten se laittaisi siihen Linuxin Windowsin sijaan. Se piti mulle tosi pitkän puheen talvisodasta, vertaili Suomen ja Venäjän armeijoita ja kaikkea sellaista. Suomi oli tietenkin Linux ja Venäjä Windows ja voi miten hyviä suomalaiset olivatkaan. :D

Varasin mulle myös junaliput Edinburghiin, jonne menen pääsiäiseksi. Miriamin luo. Voisin kyllä melkein perustaa matkatoimiston. Asiakkaat voisivat sitten olla aina yllättyneitä, minne ne menevät lomalle ja milloin. Olin kyllä erittäin taitava. Sain sentään oikeat asemat valittua, mutta tulenkin takaisin tiistaina enkä maanantaina, kuten mun piti. Ja lisäksi saavun sinne puolenyön aikaan torstain ja perjantain välissä. Miriam ei luvannut olla hereillä, mutta sen isä sanoi, että ehkä ne voivat mut hakea. :D Voin mä kyllä sinne kävelläkin, mutta joku voisi tosiaan olla hereillä päästämässä mut sisään. Mutta sen siitä saa, kun varaa junaliput näin myöhään ja etsii kovasti halvempia vaihtoehtoja, eikä sitten katso mihin aikaan ne halvemmat junat kulkevat. Mutta menemme sitten ostamaan AUSDS:n kevättanssiaisiin arpajaispalkintoja. Ja mulle fiksumpia vaatteita, joita olisin eilenkin kaivannut.

Äiti soitteli mulle tässä yhtenä päivänä ja kyseli pääsiäisestä ja virpojista. Ja kun kerroin meneväni Miriamille pääsiäiseksi se jatkoi rairuohosta puhumisesta. Kerroin sille sitten, että täällä pääsiäinen ei ole ihan yhtä pakanajuhla kuin Suomessa. Se ei ihan käsittänyt ja väitti, ettei pääsiäinen mikään pakanajuhla ole. Huomautin sille sitten, että kun täällä mainitsee palmusunnuntain, ihmiset ajattelevat sitä, miten Jeesus ratsasti aasilla Jerusalemiin, mutta äiti miettii sitä miten lapset kulkevat noidiksi pukeutuneina ovelta ovelle. Pitkäperjantain mainittaessa, ihmiset ajattelevat sitä, miten Jeesus kuoli ristillä, mutta äiti pohtii sitä, minkä suklaamunan se haluaisi syödä. Pääsiäissunnuntaina ihmiset ajattelevat sitä, miten Jeesuksen hauta löydettiin tyhjänä, koska Jeesus oli ylösnoussut, mutta äitipä se kasvattaa kissalle pääsiäisruohoa. Nämä esimerkit mainittuani äiti sitten myönsi, että ehkä pääsiäinen on sille aika pakanajuhla. Mutta Miriam tosiaan opiskelee papiksi ja sen äiti on Skotlannin kirkon pääjehu.

Eilen mulla oli kiva ilta. Kauheaa rahan käyttöä kyllä ja pahemmaksi vain menee. Mutta eikö lomalla vähän saa rahaa mennäkin? Ensinnäkin ajelin bussilla kaupunkiin, jossa tapasin Jutan, Louisen ja Louisen siskon Rachelin. Menimme Yo! Sushi -sushiravintolaan, joka oli tosi jännittävä (ja kallis) paikka! Mua vähän harmitti, kun en ollut pukeutunut sinne yhtään niin kuin ne (pahemmatkin vaatteet mulla tosin olisivat voineet olla päällä). Meidät ohjattiin pöytään ja siinä vieressä pyöri sellainen hihna, jolla meni pieniä söpöjä erivärisiä lautasia, jotka olivat sellaisen pienen läpinäkyvät kuvun alla. Me saatiin valita siitä, mitä me haluttiin syödä ja ottaa niitä ja lopuksi laskettiin lautaset yhteen (eriväriset olivat erihintaisia) ja maksettiin. Mun puikoilla syöminen sujui oikeastaan aika yllättävän hyvin, olin itsekin vähän hämmästynyt! Vaikka ei se kai ihan niin vaikeaa olekaan kuin mitä sen kuvitellaan olevan. Vaikka juuri ja juuri osaan haarukkaa ja veistäkään käyttää. Lopuksi valitsimme itsellemme hihnalta vielä jälkiruokaa. Minä söin jotain tosi epämääräisen näköistä vihreää mössöä, joka oli kuulemma vihreäteevanukas. Rachel söi samanlaista, mutta keltaista mangovanukasta. Louise halusi suklaajäätelövanukkaantapaisen jutun ja Jutta paastonsa vuoksi söisoijapapuja. Opimme myös tärkeän asian: soijapapuja ei kuulu syödä kuorineen. Jutta ensin vähän pohtikin, että aika karvaisilta ne pavut näyttivät. Maku kuulemma parani huomattavasti, kun otti kuoret pois.

Ravintolan vessassa oli jännittävä käsienkuivaaja, johon laitettiin kädet sisään. Jossain muuallakin olen sellaisen nähnyt, mutta tuo oli paljon söpömpi ja vieläpä punainen. Maksoin ruokani kortilla, koska käteistilanteeni oli varsin kolikkopitoinen. Mutta se korttikone kysyi multa haluanko antaa tippiä. Ja se nyt sekoitti mut ihan täysin, koska tulin sitten siihen tulokseen, että ehkä kuuluisi antaa tippiä ja sitten en osannut laittaa siihen sitä rahasummaa ja se kesti liian kauan ja piti aloittaa alusta. Uskomattoman ongelmallista.

Sitten päätimme mennä vielä cocktaileille ja teeman mukaan menimme japanilaiseet/kiinalaiseen (en osaa sanoa kummalla kielellä se nimi oli kirjoitettu) Chi-paikkaan, jonka olemassaolosta en edes tiennyt. Louise ja Rachel kävivät hakemassa meille kannun jotain mansikkajuttua ja sitä sitten joimme. Mutta koska olimme kaikki päättänee istua sohvalla, minä puhuin lähinnä Jutan kanssa ja Louise Rachelin. Musiikkikin oli aika kovalla, viimeksi kun ne olivat olleet siellä, se oli kuulemma ollut hiljaisemmalla. Mutta kiva paikka sekin oli. Ja oli kiva viettää pitkästä aikaa Jutan kanssa aikaa.

Tuon kaiken rahankäytön kunniaksi sitten ajoin vielä bussilla kotiinkin. Tosin en tietenkään löytänyt kukkaroani ennen kuin pari pysäkkiä kyydissä istuttuani. Onneksi bussikuski oli hyvällä tuulella ja päästi mut kyytiin etsimään sitä. Kyydissä oli myös erittäin outoa ja juopunutta porukkaa. Vanhempia miehiä, joista yksi päätti alkaa voimistelemaan. Ja voimisteltuaan se otti yhdestä muovipussistaan tuikkukynttilöitä, jotka se otti osiin ja heitti yksitellen bussin lattialle. Kun olin jäämässä pois se kysyi multa jotain, mutta ei sentään seurannut mua ulos bussista. Jotain pehmolelua se tosiaan myös kantoi mukanaan.

Mutta kiva ilta oli, olen iloinen, että menin vaikka päätinkin sen vasta puolituntia ennen kuin mun piti lähteä. Ja seuraavan kerran näenkin Jutan sitten Saksassa. Pitäisi ehkä selvittää kaikki lippuasiani niin Edinburghin kuin Saksan matkallenikin. Sunnuntaina tai maanantaina voisin käydä hakemassa Edinburghlippuni juna-asemalta. Ja jossain vaiheessa pitää käydä siirtämässä tsekiltä rahat tililleni.

Etkö vielä ole jäsen?

Liity ilmaiseksi

Rekisteröityneenä käyttäjänä voisit

Lukea ja kirjoittaa kommentteja, kirjoittaa blogia ja keskustella muiden käyttäjien kanssa lukuisissa yhteisöissä.