IRC-Galleria

Sanot että oot mun ystävä
Mutta tahdot vain tunteillani leikkiä
Kun lupaat soittaa, et soitakkaan
Suljet puhelimesi vaan
Sellainenko on ystävä?

Kun kysyn koska tuut, et tiedä sitäkään
Sulla on aina jotain muuta, ihan kuin et tahtoisi mua nähdäkkään
Kyllä sopimuksistas pidät kiinni kunhan ne ei liity minuun
Tuntuu niin typerältä kun ees luotin sinuun
Sellainenko on ystävä?

Sä ootko todellakin kusipää?
Sua tahtoisin kai vihata
Rikotut lupaukset meidän taaksemme jää
Ei se tunnu kovin kivalta


Jos oot oikeesti mun ystävä
sul on anteeks pyydettävää
Mut en kuule sanaakaan, en katumusta huomaa
vaan yksin olla saan
Sellainenko on ystävä?

Jos olen hetken sinun kaa
oot kuin mua ei olisikaan
Pahemmaksi tekee rikotut lupaukset
joita edes anteeksi pyydä et
Sellainenko on ystävä?


Ystäväni et taida siis ollakaan
Kun samat rikokset toistat taas, sä oot vaan kusipää
musta tuntuu pahalta, että luotin sinuun
Luulin että oot mun ystävä.....

Kun herään aamuun ankeaan
Yksin, et vierelläni olekkaan
Mä vaatteeni kerään, päälleni puen
Kahvit keitän, lehden luen

kun katseeni kääntyy sinuun päin
muistan sen että yksin jäin
Silmäni kostuu kyyneleistä
kun muistelen taas meitä

On aika poistua pakkaseen
Jalan jälkeni peittyvät lumeen valkoiseen
Ja kotiin taas palaan
sä et siellä mua odotakkaan...

Älä kulta heitä mua kuin eilistä lehteä menemään
On vielä paljon sivuja joita luettu me ei
Rakkaustarinat voimme henkiin herättää
tarinat joihin onnetonta loppua kirjoitettu ei

Kun herään päivään toiseen
Yksin, mietin mitä teen
Vaatteeni kerään, päälleni puen
Kahvit keitän, lehden luen

Kun katseeni kääntyy sinuun päin
muistan taas että yksin jäin
Olin tyhmä kun luulin että
Mikään ei voisi erottaa meitä

On aika poistua pakkaseen
Kyyneleet tippuvat hankeen valkoiseen
Ja kun kotiin taas palaan
Sä et siellä odotakkaan, et mua odotakkaan....

Älä kulta heitä mua kuin eilistä lehteä menemään
On vielä paljon sivuja joita luettu me ei
Rakkaustarinat voimme henkiin herättää
tarinat joihin onnetonta loppua kirjoitettu ei

Älä kulta revi meidän yhteistä elämää
on vielä paljon päiviä joita eletty me ei
En tahdo jatko-osaa kirjoittamatta jättää
enkä päättää tätä ensimmäistä sanaan "Hei"

ei jaksais millään odottaa et toi Sannin ruoka "valmistuis"....
Jostain kumman syyystä mulla on kauhee hinku päästä tonne ulos käpsimään kylmään aamuun....
Onneks mulla on Sanni... Ei tartte yksin kävellä....
Tarttis saada kämppäkin, mut aika mones ilmoitukses lukee että Lemmikit ei sallittu.
No minä ajan sen ajokortin niin ei tartte ainakaan miettiä välimatkoja....
Ja ehkä paremmin uraa urkenee kun pääsee helpommin paikast toiseen....
Ja mielummin ajan sen ajokortin täs lähiaikoina, ennen kun tuo hikinen autoni mätänee tuohon pihaan...
Sekin pitäis korjata.... Aika kallist... Oliko se 120 e vähintään ja kun päälle laskee viel lukkojen vaihdot.... no niil lukoil ei oo mitään kiiret... Halvemmaks tulis ostaa uus auto, mut mää tykkään tost romusta ja oma on aina oma!!!! Niin kauan kuin sillä pääsee eteenpäin niin en siit luovu!

Shiroi kara shiroku itai to iu
Shiroi kara nani ka wo mazewareru
Chiisana utsuwa no mizu wa sukitoori
Shizuka ni potsuri to iro ga ochita

Yagate hito wa kegarete
Hito ga hito de somerarete
Tomo ni ikiru kono hoshi somete
Mizukara no kubi shimetsukeru

Kigi wa tsumetaku sobieru biru ni
Miageta jidai wa nani wo egaku?

Kegareta te de chi ni fure
Yasashisa kie hana ga kareta
Kokoro mo nai sono te de
Tsumi mo nai asu korosarete

Yagate hito wa kegarete
Hito ga hito de somerarete
Tomo ni ikiru kono hoshi somete
Kowarete iku sekai

Inochi to hikikae ni oretachi ga hoshigatta no wa bunmei de nani wo utsusu?
Shiri shiyoku migatte na arasoi de
Nagareta no wa chi janakute hoshi no namida
Chikyuu ga umarete nanjuu okunen
Toki no hiritsu dato suubyou shika ikite nai no ni
Oretachi wa torikaeshi ga tsukanakunatte shimatta
Oretachi wa sukuiyou mo nai sonzai
Dakedo tada ichi kegarenaki ai wo shitta

Owari wa chikai keredo daijoubu ai seteru kimi wo

---

Koska se on valkoinen, se sanoo tahtovansa olla valkoinen. Koska se on valkoinen, jotain voi siihen sekoittua.
Vesi pienessä kulhossa tulee kirkkaammaksi
Pikku hiljaa sen värit haalistuvat pois.

lopulta ihmiset korruptoituvat
Ihmiset haalistavat toisensa
Tähti heidän yhteisessä elämässään on haalistunut
He kuristavat toisensa.

Miten kuvailisit aikaa
Kun jäätyneet puut tornien edessä estävät katsomasta ylöspäin?

Maahan on koskettu verisin käsin
Ilman ystävällisyyttä, Kukat kurtistuvat ja kuolevat.
Ja sillä kädellä, jolla ei ole sydäntä,
tulevaisuus ilman syntejä on murhattu.

Millainen on sinun kuvasi siitä millaisen elämän halusimme tässä yhteiskunnassa?
Tässä itsekkäässä taistelussa
missä vuodatettiin, vaan ei verta, mutta maan kyyneleitä
Maan joka syntyi miljardeja vuosia sitten
Se aika jonka me olemme täällä olleet on vain muutamia sekunteja siihen verrattuna
Me emme ole auttaneet maapalloa elpymään
me emme ole eläneet elämäämme auttaaksemme maapalloa
Jokatapauksessa, me voimme tuntea ainoastaan tahratonta rakkautta...

Loppu on lähellä, mutta teille jotka tuntevat rakkauden, kaikki on hyvin

Oi... Mun pikkuinen täyttää pian 2 vuotta <3

Vain niin pienessä hetkessä unelmat särkyivät...
kaikki se mihin vielä jaksoin uskoa, olikin vain harhaa.
Hassua... En ole vihainen... Enkä tunne enää kaipuuta.
On vain pettynyt ja petetty olo...
Parempi niin. Nyt voin jatkaa omaa elämääni ilman ylimääräistä murhetta.
Pettymyksiä tulee aina, mutta voi niitä myös välttääkkin.

Alkoi ihan hirveästi ottaa päähän kun luin 2plussan foorumia...
Siellä oli juutua kun joku äippä olisi halunnut laitattaa vauvalleen korvakorut, mutta lävistäjä oli sanonut että ei laita 3 vuotiasta nuoremmalle.
Siis kuka oikeasti voi olla niin helvetin typerä ja itsekäs että laitattaisi vauvalleen korvalävistykset?!

Jos minä ottaisin neulan käteeni ja menisin lävistämään jonkun korvan kysymättä tältä lupaa, saisin varmasti syytteen vähintään kosmeettisen haitan tuotosta tai jostain lievästä pahoinpitelystä.
Mutta entäs vauva? Vauva ei osaa sanoa haluaako tämä korvikset vai ei. Vauva ei osaa haluta edes että hänelle laitettaisiin korvikset. Jos minä latattaisin vauvalleni korvakorut, kuulisin vain vauvan huutoa ja asia olisi sillä selvä.
4 vuotiankaan ei vielä tarvitse saada korviksia. Onhan niitä feikkikorujakin keksitty.

Se on kuulemma söpööä kun vauvalla tai pienellä lapsella on korvakorut....
Minun mielestäni vauva/lapsi on ihana sellaisenaan kuin on.
Itse olen vitsaillut että Ronille voisi leikata keesin ja värjätä hiukset vaikkapa vihreiksi....
Keesi hänellä oli vauvana, mutta sitä ei oltu leikattu, vaan sivuilla olevat hiukset olivat kuluneet pois.
Hiuksia häneltä en värjäisi. Ehkä sitten kun hän on koulussa ja itse haluaa että hänen hiuksensa värjättäisiin.

Mutta tuo korvakorujen laitto ihmiselle joka ei sellaista vielä edes osaa haluta, niin on todella sairasta! Jotkut vanhemmat eivät edes anna yläasteikäisten lastensa laitattaa minkään näköisiä reikiä mihinkään osaan kehoaan.

En tiedä paskaakaan politiikasta, saati muustakaan maailman menosta enkä tiedä miksi Israel ja Palestiina ovat jatkuvasti sotajalalla keskenään, mutta luulempa etteivät he tiedä itsekkään miksi vuodattavat toistensa verta jatkuvasti... Sitä samaa sotaa se on ollut ties kuinka kauan ja loppua ei varmasti tule näkymään ainakaan minun elin aikanani.

Koko maailma on jatkuvassa sodassa keskenään. Ihmiset ovat toisiaan vastaan. Ovat olleet aina ja tulevat aina olemaan.
Tässä sodan käynnisssä ei vuodateta verta vaan kyyneeleitä ja pirstotaan miljoonia sydämiä tuusan nuuskaksi. Pahin sota käydään jo lapsuusiässä ja se näkyy meistä kun olemme jo aikuisia.
Kun on liian myöhäistä, on liian myöhäistä. Miksi teemme toisistamme pilkan kohteita? Miksi olemme ilkeitä toisillemme? Miksi käytämme hyväksi toinen toistamme? Kysymyslistani saisi varmasti tehtyä jopa kirjan. Niin paljon minulla on kysyttävää meiltä kaikilta, jopa itseltäni.
Osaanko itsekään vastata kysymyksiini? Sorrun taas kyselemään, enkä oikein muutakaan voi kuin alkaa miettimään vastauskia omalta kohdaltani.
Pettymykset kuuluvat elämään mutta pettymyksiäkin voi olla liikaa. Niiden kanssa on silti elettävä.

Toivottomana tyhjään tuijottaa,
ja viestin sieluunsa vuodattaa
sanoihin joita ei kukaan ehkä lukisikaan.
Ei ole järkeä kiertää ympyrää,
sen jälkeen samaan kuoppaan pää.
Ei taida olla aihetta juhlintaan.
Ehkä siinä oli liikaa hyvää,
ehkä oli jotain särkyvää
aina pää liian syvään.

Onko väärin odottaa vastausta,
jos se pitää pinnalla
kun herää kaikki on poissa?
Onko väärin uskoa tulevaan,
kun tanssii reunalla,
ja odottaa vain tähdenlentoa?

Moni sydän pääsi saastumaan
niiden verellä seinään kirjoittaa.
Ei saa osakseen vastarakkautta.
Moni kai liikaa lupasi,
antamatta mitään takaisin.
Niiden on kai helppoa paha karkoittaa.

Ei ollut se jota tarvittiin,
ei ollut se joka huomattiin,
olevan tärkeämpi kuin muut.