IRC-Galleria

Sarko

Sarko

DI DI DII AIMÖ POLIISKAAR

Of FireMaanantai 26.02.2007 19:59

The night erupts with the sound of small arms fire, tracer rounds snakes through the air.
Howard Phillips Lovecraft (20. elokuuta 1890 – 15. maaliskuuta 1937)

"It was then that he began that rambling tale which suddenly played upon a sleeping memory and won the fevered interest of my uncle. There had been a slight earthquake tremor the night before, the most considerable felt in New England for some years; and Wilcox's imagination had been keenly affected. Upon retiring, he had had an unprecedented dream of great Cyclopean cities of Titan blocks and sky-flung monoliths, all dripping with green ooze and sinister with latent horror. Hieroglyphics had covered the walls and pillars, and from some undetermined point below had come a voice that was not a voice; a chaotic sensation which only fancy could transmute into sound, but which he attempted to render by the almost unpronounceable jumble of letters: "Cthulhu fhtagn."

- H.P. Lovecraft: Call Of Chtulhu (1926)
np. Maailman Parhaat Libailijat - Pickin' Flowers For

Bring Me The Head Of Alfredo GarciaPerjantai 16.02.2007 16:13

!Hola!

Suosittelen immeisiä tsekkaamaan uusimman löytöni Hic Jacetin, perkeleellisen loistavan Indie-bändin Ruotsin maalta:

http://profile.myspace.com/index.cfm?fuseaction=user.viewprofile&friendid=57282997

"Al, We're going home."

The Blood Of Cobra Verde!Keskiviikko 14.02.2007 16:34

Olen tällä hetkellä Radio Moreenin tiloissa. Kello yhden uutisten jälkeen on kanava puskenut pelkkää Klasaria, auttakaa nyt saatana joku äkkiä hyi. Mutta Klo. 16.00 ensimmäiset uutiset, rules ok.

Klaus Kinski oli suurenmoinen mise.

LESTA ACTIONTiistai 13.02.2007 10:57

EI VISSIIN VÄSYTÄ, EIPÄ.

METAL SLUG!Sunnuntai 04.02.2007 02:32

Buah, oonpas vetässyt Metal Slug 1, 2, 3 ja 5:sen lävitte!














NO LIFE
Kahlattuani polviani myöten hylsyissä, ruumiskasoissa ja särkyneissä unelmissa, laulatin 45.:siani armotta kohti The Wingates-jengin johtajaa "Pops" Wingaten auringossa päivettynyttä ruhoa kohden. Magnum-luotien läpäisyvoima oli ilmeisesti liikaa tuolle rikoksessa marinoidulle ihmisen tekosyylle, viimeisenä muistonaan maanpäällisestä vaelluksesta "Pops" sai mukaansa tuntemuksen kuinka helposti Magnum-ammus suolistoa ja luustoa repiikään veriseksi, luunsirujen koristamaksi massaksi. Hicksvillen kaupunki saa ansaitun rauhansa, mutta luoja tietää kuinka pitkäksi aikaa.

"Gun Smoke" on siis läpäisty, infernaalinen urakka. Save State lauloi suht rivakasti johtuen pelin saatanallisesta vaikeusasteesta, porukkaa puskee kehiin kuin klassisessa Commandossa ja meininki lähenee apokalyptisyydessään jopa Sam Peckinpahin "Rautaristi"-elokuvaa. Klassinen kokemus, suosittelen kaikille lämpöisästi "Gun Smoke"-odysseijaa. Peli ei ole mitään nykyajan nöösipaskaa vaan miehekkään apokalyptista "Run And Gun"-henkistä verilöylyä ryyditettynä Morriconemaisella 8-bit scorella. APPROVED.

[Ei aihetta]Keskiviikko 17.01.2007 11:46

Tiesittekö että Suomeen ei enää tuoda mandariineja niiden korkean siemenpitoisuuden takia, maahantuodut pienet sitrushedelmät ovat pääasiassa Satsumoita ja Klementiinejä.
Jälleen kerran allekirjoittanut on sukeltanut NES-emulaattorien hämmentävään ja mystiseen maailmaan, maailmaan missä mikään normaali ja sallittu ei päde. Kylmänviileästi aloitin eilettäin läpäisemään Capcomin sadistisen vaikeaa länkkäri-shoot 'em upia Gun Smokea. Tämä epäinhimillisyyden ja kylmyyden mestarillinen äpärälapsi on kalvanut mätivän puumerkkinsä tuhansien ja taas tuhansien 80-luvun lasten mieliin misantrooppisella vihollispaljoudella ja epileptisiin mittasuhteisiin kasvavaan ruudulla tapahtuvaan vipinään.

Kyllä, Gun Smoke on hampaisiin asti aseistautuneen Lonesome Gunmanin verinen taistelu satoja vihamielisiä, kylpyä kaihtavia pahiksia vastaan. Kivääriä heiluttavat perusjantterit, dynamiitteja viskelevät intiaanit, konekiväärein aseistetut meksikaanit sekä ninjat(?) yrittävät murtaa yksinäisen kostajan epätoivoista offensiivia The Wingates-rikollisjengiä vastaan. Tämä kuuteen kenttään jaettu Pekinpahmainen kosto-odysseia katkeaa jokaisen kentän lopussa lymyilevään diaboliseen pääpahikseen. Jotta sankarimme ei pääsisi tylsistymään kuoliaaksi, on pomotappeluihin lisätty jännitystä luomaan jumalaton määrä pienempiä pahiksia säpisemään. Oh Yeah, Sounds like a classic NES-shooter.

Nyt, n. 2 tunnin pätkityn tahkoamisen jälkeen olen viimeisessä kentässä. Matkan varrelle on jäänyt vain tuhansia hylsyjä, veriseksi muhjuksi raastettuja nuorukaisia sekä viattomuus. Matka kohti pimeyden sydäntä on alkanut. Apokalyptinen vimma ajaa loppuun rääkättyä virtuaaliruumistani kohti vääjäämätöntä loppua. Loppuyhteenveto seuraa grandé finalen jälkeen, thumbs up.