IRC-Galleria

Kun mieli on vähän alakuloinen, mietin niitä asioita mitkä saavat minut hymyilemään. Ne auttavat, ainakin hetkeksi. Näin kun on 30.16 vuotias.

Alla listassa 10 asiaa jolle jaksan hymyillä vaikka olo olisi mikä...
(eivät ole missään erityisessä järjestyksessä)

1. Kissat. Miten sitä voisi olla hymyilemättä kun saa seurata toisten toilailuja ja silittää pehmeää turkkia ja tuntea toisen kehräys vasten omaa kättä...

2. Lämmin peitto ja pehmeä tyyny johon voi kääriytyä ihan omaan maailmaansa...

3. Lämmin kaakao joka laittaa mielihyvän tunteet liikkeelle...

4. Oma kulta. Tarvinneeko selityksiä? Ei... ;)

5. Hyvä musiikki, mitä se nyt kulloinkin sattuu olemaan...

6. Kahvilla ja munkilla käynti Pyynikin Näkötornin Kahvilassa. Ei tartte selityksiä :)

7. Se kiitettävä numero kouluesseen perässä...

8. Tieto siitä että opiskelee jotain mistä pitää...

9. Oma koti, oli se sitten missä vain...

10. Odottamatta saatu kohteliaisuus...

Listaa voisi kai jatkaa vaikka miten, mutta tuossa nyt muutamia. Koitetaas jaksaa rakkaat.

Olin syksyllä parisen kuukautta erityispäiväkodissa harjoittelussa. Kerran sinne tuli yhden kehitysvammaisen pojan mummu ja tän pojan eno joka oli kanssa kehari. Lastenhoitaja totesi itsekseen, "Mitä toi tonkin tänne toi..." Ok, eno oli aika hurjan näköinen mutta mitään pahaa hän ei tehnyt kellekkään. Hyvä asenne hoitajalla.

Tänään tapasin tuon samaisen enon uudestaan sattumalta ja kovasti kyseli, että tulenhan sitten käymään heidän puolellaan toimintakeskuksessa kun aloitan työt samassa talossa olevassa asuntolassa... ja edelleen ei tehnyt mitään pahaa. Ulkonäkö pettää. En vaan voi hyväksyä lastenhoitajan kommenttia silloin... kun eivät ne kehitysvammaiset lapset pysy kehitysvammaisina lapsina vaan niistäkin tulee aikuisia jos luoja suo.

Kovasti puhutaan ihmisyyden kunnioittamisesta, mutta mikä sitten on totuus? Aina on tietenkin helppo puhua kauniita, mutta spontaanit reaktiot kyllä usein kertovat totuuden.

Tehtävänanto: Paljastan viisi omituista tapaani. Tämän jälkeen valitsen seuraavat viisi ihmistä,
jotka haastan tekemään saman perästä. Heidän tulee myös kirjoittaa nämä säännöt merkintäänsä. Linkitän haastamani ihmiset tämän merkinnän loppuun ja käyn
ilmoittamassa heidän kommenttilaatikkoihinsa haasteesta ja tästä merkinnästä.

1. Teen nenäliinoista aina pienen tollon.

2. Laitan hernekeittoon sinappia.

3. Lettujen/pannukakun kanssa syödään hilloa/jäätelöä tms. ei mitään voita! ;)

4. Kun käyn kotona vessassa, minulla on yleensä aina jotain luettavaa mukana. Jos ei luettavaa, niin sitten ristikko, sudoku tms.

5. Persikka sopii pizzaan kuin nyrkki silmään.


aurink0
banigaru
plate
Salsanja
Bedullah

Edellisessä tekstissä puhuin ammattivalittajista... siitä tuli mieleen toinen samanmoinen ryhmä, jotka eivät välttämättä valita, mutta ihan aina täytyy kommentoida toisen juttuun jotain. Ja vielä sillä tavalla että itse osoitat lauseesi ihan jollekin kolmannelle persoonalle. Esimerkkiä:
" Mun mummu kuoli viime viikolla... - Joo, multakin kuoli siskon hiiri kuukausi sitten "

Joka jumalan käänteessä tämä tyyppi tuo esille vain itseään ja sitä miten hänen sukunsa on taistellut satoja vuosi sitten joissain taisteluissa jne. vaikka ketään ei oikeasti enää kiinnosta kuulla tästä ihmisestä hölkäsen pöläystä! Tämä ihminen myös toistaa viikko viikon jälkeen ihan samoja asioita ja omii muiden ideat omiksi ideoikseen. Kieltä näytän moisille!

Olin sitten tosiaan perjantaina Helsingissä, ei se pendolino niin kamala ollutkaan kun aluksi luulin. Ihan pehmeetä ja lepposaa se kulku oli. Sääkin oli kaunis, presidentinvaalien viime kampanjointi vain "lievästi" näkyi katukuvassa ja joku onneton taivaltaja huusi isoon ääneen: "Sauli Niinistö on Mafia! Sauli Niinistö on Mafia!" Hupaisaa. Tarja Halosen vaalimökistä olisi saanut hernekeittoa mutta en ottanut kun olin menossa ilmaisille aterioille muualle. :)

Ei Helsingissä mitään vikaa ollut, mutta olipas pirun kivaa tulla takaisin kotiin kun oli kävellyt melkein koko päivän paikasta paikkaan... ja istunut siinä välissä muutaman tunnin kokouksessa. Heja Tampere!

Huomenna olis tarkotus matkata Helsinkiin kokoukseen. Menomatka sujuu pendolinolla, vähän hirvittää... oikeesti se vauhti on niin hurrrja. Olen hassu. Mut ei se haittaa :)

Pohdin tuossa päivänä muutamana erästä ihmisryhmää joihin aina välillä törmää. Kyse on ns. "ammattivalittajien" ryhmästä. Jotkut tuntuvat tekevän sitä ihan työkseen, voi jessus sentään... kun mikään ei ole hyvin. Jos kerrot että olet ollut vähän kipeä, hän on vielä kipeämpi. Jos kerrot jostain iloisesta tapahtumasta, ammattivalittaja tyrmää sen jollain kommentillaan. (Esim. "Hei, mä sain töitä" - " et sä siellä kuitenkaan kauaa jaksa, en mäkään jaksanut") Naapurit ovat aina ihan takapuolesta, asui hän missä tahansa...

"Voi kamala, mä en saa kuin 800 euroa kuussa ansiosidonnaista päivärahaa, miten mä voin tulla sellasella rahalla toimeen..." kertoilee ammattivalittaja kelan alle 500 euron rahoilla elävälle tutulleen.

Suhteellisuudentajua tällaisille ihmisille kiitos. Ja vähän enemmän toisten huomioon ottamista. Kärsivällisyys on hyve, mutta ei sitä pieni ihminen aina enää jaksa olla kärsivällinenkään kun tällaisiin ihmispoloihin kohtaa. Rajansa kaikella.

Eilen tuli ördäiltyä. Tänään olen huomattavasti rauhallisemmalla tuulella, ihana oma itseni, hihii... tai ainahan mä olen. Mut nyt jos lähtis kotiin täältä loisteputken loisteesta...hyyi!

Kyl noi mun otsikot on sitten laadukkaita... noh, en pohdi sitä enempää. Ja mitä mun otsikot kelleen kuuluu? :)

Olotila on vähän pohdiskeleva. Siksi vaihdoin oletuskuvankin, pohdin siinä jotain ja hämmennän kahvia... (kahvi raukka, mahtaa olla hämmentynyt!)

Voi vee kun pääsis muuttaan täältä pois. Naapurit on ihan hulluja eikä tajua, että asuvat kerrostalossa. Rappusissa pitää juosta ku hevoset ja huutaa kuin hirvet. Jaa miten hirvi huutaa... tu meille kuunteleen :) Asukasyhdistyksen pj on olevinaan niin sosiaalinen ja antirasistinen... silti on ensimmäisenä syyttämässä mustalaisia pahanteosta vaikka kyllä ne valkolaisetkin ihan yhtälailla kiusaa tekee. Siihen ei vaan reagoida. ..ttu.

Ei, mutta tottapuhuen olen ihan kyllästynyt asumaan tässä osassa Tamperetta. Kukaan ei ole kiinnostunut kenestäkään ja kakanpuhujia riittää joka sormelle. Tekisi mieli kirota tosi lahjakkaasti, mutta en viitsi. Ei kaikki naapurit sentään ihan kamalia ole... mutta melkein kaikki on.

Ja se joka sanoo, että "kyllä niitä häiriköitä kaikkialla on" niin tulkoot asumaan tänne. Samalla tavalla kun ministerit yms. pitäs pistää työttömän tahi opiskelijan saappaisiin kuukaudeksi. Sitten voidaan keskustella uudestaan asioista.

Nyt sapettaa. Ja presidentinvaalitkin on ihan täyttä kakkaa. Kauhee hype ja kohkotus käynnissä, se ja se pressaksi.. no sitkun se ja se on pressa niin mitä muuta se tekee, kuin istuu korkeella pallilla ja saa isot rahat? Mitä se oikeesti tekee tän maan eteen. Ei niin mitään. Mitä merkitystä jollain presidentillä on pienelle kansalaiselle?

Noni. Jos relais.

Tykkään siitä kun koulutuksessa on paljon työssäoppimista. Siä oikeesti oppii niin paljon... sä kun voit miljoona kertaa kääntää jotain nukkee "petipotilaana", mut et sä sitä oikeesti osaa ennenkun sen oikeelle ihmiselle teet. Tai sit vaikka katetrin laitot, avanteet jne...

Sain tos tietää tosiaan, et pääsen vaikeemmin kehitysvammasten autetun asumisen yksikköön harjotteluun. Vähän jännittää se, kun puuttuu taas kokemus moisista. Tosin kokemustahan mä sinne meen hakeen... selvisinhän mä dementikoistakin vaikka sekin jännitti. Pitää taas miettiä mitä kivaa niitten kans tekis :)

Yes... jotain ruokaa vois laittaa.

Humps.

Pitäs kai nukkuunkin mennä, mutta ei oikein iske. Kaljaakaan ei ole kaapissa, että vois yhden rentouttavan ottaa. Pitänee tyytyä vahvempiin... ;)

Huomenna (tai siis tänään) meen moikkaamaan pappaa. Se on hyvä tyyppi.

Uskomatonta, mutta mulla on jo ikävä kouluun. Pianhan se taas alkaa ja sit taas saa tehdä selkä vääränä töitä kesään asti, mutta ei se mitään... opiskelu tuntuu oikeesti mukavalta. Ja kun aihekin on miellyttävä, niin mikäs tässä toisen olla löllöttäessä. Tosin ei sitä kauheesti aikaa ole löllötellä jos tahtoo pitää saman tulostason kuin aikaisemmin. Hiphei...

2006 alkoi, hyvää uutta vuotta vaan sille joka tätä sattuu lukemaan. Viime vuosi ei ollut pahemmasta päästä, paljon hyvääkin sattui. Ensi marraskuussa on sitten valmistuminen ja sitten pitäisi olla työelämässä mukana tiiviisti... jännittää. Aika menee NIIN nopeeta.