IRC-Galleria

'o,o'
),_,( Huhuu?


Mitä löytyykän korvan takaa, kun oikeen kunnolla kuopaisee?
Kultaharkkoja vaiko tukuttain valuuttaa...
Jälleen itsekeskeisyydessäni hämmästyttävän nerokkaana olen ajanut ojalla allikosta kieroon puuhun.

Tupakille ja jatkuu...jatkuu....jatkuu


Sankan viidakkoseikkailun jälkeen on hyvä upottaa pää suohon syvemmälle ja miettiä elämän realiteettejä samalla, kun pohtii kuumeisesti minne se pilli oikein hävisi ja miksi kaikessa on pyöreä jälkimaku. Sanahelinän sulosoinnut lumoavat minut ja kieliopillisesti epäkelpona joudun usein häpeään ajatellessani ääneen. Jos sinulla on huoneessasi kaksi takkaa, yritätkö pitää molemmissa tulta, vai luotatko siihen, että toinen pitää talosi lämpimänä? Yhdessä voi paistaa vaahtokarkkeja ja toisessa keittää pannukahvit, eikö se mitenkään onnistuisi yhdellä nuotiollakin! Mihin sinä takkaa tarvitset, sitä yhtäkään? Oksalla istuminen on paljon jännittävämpää mikäli sitä sahaa samalla. Alla odottavat virkaintoiset henkilöt parantavat mahdollista tilannetta huomattavasti.

Minulla on varmasti ikävä jonnekkin, en kaiketi muuten vinkuisi ikkunassa tai ovella valmiina livahtamaan jos silmänne välttää. Ollaanko tässä viemässä vai hakemassa jotakin? Tultiinko tänne voittamaan vai häviämään? Tässä vaiheessa voin sanoa edelleen vain sitä samaa -tultiin.
Ikuisena optimistina oletan, ettei muuta vaihtoehtoa ole kuin hävitä. Pistää kaikki peliin useammassa pöydässä samaan aikaan ja tietäähän sen, että useimmissa häviää enemmän kuin siinä yhdessä onnistuu voittamaan.

Olen lähes vakuuttunut jonkin olemassa olosta istuessani useimmissa paikoissa. Ainakaan asiaa ei auta mielikuvituksen tahallinen ylikuormittaminen loputtomalla määrällä mahdollisia mahdollisuuksia. Minä tyrkytän teille totuuden rippeitä rivien välissä, mutta en usko hetkeäkään, että teillä olisi suurennuslasia taikka ymmärrystä asetella tätä kaikkea oikeisiin mittasuhteisiin. Itse en ainakaan voi käsittää mitä tämä kokonaisuudessaan, tämä...elämäksikö tätä nyt sanoisi?
Herätä aamulla -> kahvia -> koneelle -> pellaan -> tupakkia -> koneelle -> kahvia -> tupakkia -> ruokaa -> kahviakoneellepellaantupakillekoneelletupakillekahviaNUKKUMAAN.
Vingun ovella ja näytän säälittävältä, enkä silti pääse pois, en mene pois vaikka pääsisinkin. Haluan jotain mitä en kumminkaan halua. Käsisahalla tämä oksa ei katkea tarpeeksi nopeasti.

Sinne pimeään pikku luolaan, omalle nuotiolle istumaan. Tuijottamaan itseäni silmiin ja kääntelemään kiviä totuuden nälässä. Te päästätte minut silti ihan liian helpolla, vaikka näytänkin jo kärsivältä.

Hanski - kuviteltuja traagisia kommelluksia jo vuodesta 1985.

Katselin mitä kaikkia kuvia koneelle on kertynyt oman kameran ja vähän muidenkin ansiosta ja poistelinki muutaman huonoimmasta päästä. Jee, kevät siivous :D
Sitten löysin erään kuvan jolle repsahin ihan kokonaan. Edelleen naurattaa.
Ihailkaa ja ihmetelkää mikä tässä oli niin hauskaa.

Kävimme baarissa jossa tarjoiltiin oikeaa olutta, semmosta mikä mennee päähän. Varsin jännittävää, nyt särkee päätä.

Ei muuta.

Kiitos hei.

töttötörröö. Whii!

Ja kaikille muille tiedoksi, että elvyttäminen ei yleensä sisällä suutelemista, mutta ottaen huomioon toisen osapuolen suhteen elvytysnukkeen, annan kaiken anteeksi tällä kertaa.

A blaa is a doughy, white bread bun (roll) speciality which is particular to Waterford City and County, Ireland. The blaa, often mis-spelt as "bla" or "blah", is usually very soft, and covered with layers of flour. This variety of blaa is more chewy, while the second popular variety has a crusty but tasty exterior. Blaas are often confused with a similar bun, known as a bap, which is often served with less flour. They are square in shape and are most notably identified by the white flour shaken over them before the baking process. The blaa is also known in the near-by City of Kilkenny.

Kaikki nämä vuodet olen hokenut leipää aina silloin tällöin ku en keksi muutakaan sanottavvaa! Olen shokkipotilas, elvyttäkää.

Julistettuani jo absoluuttisen totuuden, en ole varma laisinkaan, lieneekö minulla enää mitään todella arvokasta sanottavaa.

Päässäni soi lauseita:
(Without the threat of death there's no reason to live at all)

Vaan havittelenko varmaa kuolemaa, vaiko varmaa elämää? Tietämättäni siis. Varmaa elämää? Yhtäkuin vakaata? Hah hah. Mitäpä minä sillä, taloudellinen vakaus ei koskaan olisi pahitteeksi, mutta sehän nyt hoituu kuin ittestään, koskapa minusta tulee lottomiljonääri! En ole lotonnut tosin aikoihin, mutta sehän ei hidasta. Kuolema taas taitaa olla ainoa varma asia elämässä. Tai eihän sekään ihan varmaa, entäs jos teet rikoksen ja joudutkin kuolemaantuomittuna jonkin tahon koekaniiniksi ja elätkin vahingossa vielä 400 vuotta, koska sinua pidetään elossa jollain keinolla et nähtäisiin jonkin asian pitkäkestoisen käytön vaikutukset! Ajatelkaapa sitä, hyvät ihmisystävät.
Itsehän olen kylläkin eläinten ystävä enkä ihmisten.

Onneksi ei voi olla ihan varma mistään. Kohti suurta tuntematonta siis.

Höyryää kupissani yhtä lailla kuin päässäni.
Ei mulla oikeastaan ollutkaan mitään sanottavaa.
Ajattelin vain ilmoittaa...että....mitä muka? Eeeen tiedä. Olempahan vain. Tättädättädää!

kahavi o loppu kaha

loppu on nyt
on loppu niyt
pajalle juolmaa lisemppää! pämo.

ossaan myös kirjottaa ja käyttää käsijäni.

Meikkaisin, olisin, lähtisin, eläisin ja kuolisin. Jatkuvasti kaikesta valittaen ihmisille niin luonteenomaisesti olematta koskaan hetkeä pitempään tyytyväinen mihinkään muuhun kuin omaan erinomaisuuteeni. Ja juuri siihen kompastunkin, luulen että mulla on homma hanskassa ja kaikki selvää, mutta hanskat on hukassa, eikä kukaan ole nähnyt Hanskiakaan.

(jaa että hullu kemisti soittaa pianoa)

Heittäkää hyvät ihmiset järkyttävät järkeilynne jorpakkoon ja rientäkäätten rehdisti rellestämään nyt kun vielä ehditte. Mutta älkää hätäilkö, sillä aikaa on aina, kaikki riippuu siitä miten sen käyttää.

Vielä mää joskus löydän itteni täältä jostain, tervetuloa myöskin metsästämään hanskojani, Hanskia ei tarvitse metsästää, sillä itseasiassa olen jäänyt jo kiinni. En vain tiedä mihin, missä, milloin tai minne.

Tarjoan pääni sitten lautasella, tai tarjoan pääni pölkylle, kaikki halukkaat kirveen varteen nii kyllä siitä vielä jotain hyvää saahaan aikaan ihan vissisti. Tokihan kummittelen sitten teille kaikille ja vainoan elämänne loppuun saakka, mutta sehän on vain reilua!

Me olemme kaikki nyt hulluja, sinäkin. Erityisesti sinäkin, itsehän en harrasta.




.

. <- minä siis _MINÄ_ halusin että tuo olisi eri kohdassa, mutta eihän sekään ollut niin helppoa.

Koska minusta on hauskaa ripotella palasia ympäriinsä.

Miettikääpä sitä, kyllä! Juuri SITÄ! Minä en muuta ajattelekkaan, uskoisitteko sitä minusta.

Tervetulopääomaositusjakolaskelma. Patonkia syytettyäni tunnen itteni sangen sivistyneeksi, myös venäläinen valkosipulihevoinen maistui sangen maukkaalle.

(päässäni kuuluu epäselvää pörinää, mutta se on satunnaista enkä kuuntele sitä kovin usein[vitut väli-merkeistä]ainakaan nykyään)

Pitäisiköhän, jos se on se pieni ja surkea järjenääni joka koittaa pinnistellä kohti pintaa, mutta minä sen kutistin! Kukistin siis. Lujasti päätän uskon avulla taistella sitä kavalaa vihollista ja viettelijää vastaan!!!!!! Vitun näytelmä. Pilasi elämäni, näen joka puolella vain tavallisia nelijalkaisia palloja ja ties mitä sittisontiaisia jotka uskossaan autuaina kiekuvat mikä milläkin kasalla kissan pöksyistä. Puhtaat ovat. MINUN KISSANI PÖKSYT OVAT PUHTAAT1.

Olenko minäkin?