Päässäni surisi ja mahassani kurisi. Olin valmistautunut päivän koitokseen joka oli selvitä kahdeksan tuntia koulussa. Onnistuin siinä kuin aikamies ikään, pitkää päivää. Hevosella voisi laukata ja olisi hienoa kulkea sellaisella kouluun. Tämän ajatuksen mieleeni toivat ehkä juurikin ne sienet joita ruokaillessani söin, vahingossa.
Ajattelen usein kuinka saisin rikki kookospähkinän, kuitenkin sen ollessa keltainen voi ajatua ajatukseen jossa vain on pyöriviä kuvioita. Kaikkien vanhojen kenkien ollessa näkymättömissä vanha meijerin mies joka yleensä sulattaa voin oli kirnuamassa maitoa. Pieni kuunkeltainen sukkapuikko eksynyt matkalleen. "Vhida k'ieurk guarasj" -karjaisi ilmoille mattopiiska.
En ollut ennen nähnyt ketään, nyt silmät auki voi tulla yllätys!
......Elämän matoja matkalla itään.......
_--___---___
_---__----____---__
__---___--__
