IRC-Galleria

viileän kosketus.
niin kylmä vaikka olen sisällä lämpimässä olen sisällä omassa huoneessa..
minulla on kylmä vaikka olen omassa sängyssä.. peittojen alla..
minula on vaatteeni päällä.. peitto ja viltti.. silti.. kylmä kalvaa minua..


istun nurmikolla.. katselen kuuta ja sen kevyttä viileää ja samalla pehmeää valaistusta ympärilläni
sen valo heijastuu syreenin punertuneilta kukilta joissa yön viileys alkaa ja kiinteytyä pisaroiksi
hymyilen itselleni surullista hymyä.. huomaan itkeväni..
en tiedä kenen tai minkä vuoksi itken.. en tiedä syytä..
itkenkö itseni vai menetetyn suhteen.. hänen ja siitä seuranneen tapahtumien
itsenikö ja oman surullisen tilani takia.. senkö takia mikä minusta on tulossa..
vailla valoa viimein olen kuukin mennyt pilvien taakse.. pimeässä yksin..
viileässä tuulessa itkien.. ihmettelen mitä olen tehnyt ansaitakseni tämän...

Luonto...
Kun tuuli kutsuu kuin aurinko lumoaa tansiin luonno melodian se kietoo sinut sisään rytmiin villiin kuin suudelmaan tuliseen et sen sanomaa ymmärrä mutta silti se onkuin sydämmen lyönti rauhoitut vaikka muutu villimäksi tunnet voiman virran sisälläsi kumuavan luonnon soittajien tahtiin sydämmesi antaen siihen oman osansa seon jotain ihmeellistä mutta kummiskin niin käsittämätöntä.. se on kuin tuli jota jäät tuijottamaan huomaamattas samalla kun havahdut olet polttanut mielestäsi aatteet pahat sekin antaa oman melodiansa se on ihan hiuksen hienoa ja sitä ei aina pakolla huomaa tai sitten se voi olla voimakasta kuin kosken pauhu sen iskiessään täyden voiman vasten kiviä jotka sen tiellä on se kaikki on niin rakasta niin puhdasta se on voima joka minulle on suotu... toive vieläyksi pieni jonka luonnolle haluisin antaa on että joskus saisin ymmärtää sen sanomaa niin suloista....