IRC-Galleria

Simba2

Simba2

Tää on niin Simoa...

Blogi

« Uudemmat - Vanhemmat »

TatuointiKeskiviikko 10.06.2009 22:27

Huh, nyt tuli päätös tehtyä että hommaan tatuoinnin aikakin tuli varattua 3.7 klo 12.

Dicentra spectabilisSunnuntai 17.05.2009 15:34

Särkynyt sydän kantaa huolen, murheen ja pyyhkii kyyneleet. Se särkee oman sydämmensä kukkiessaan, vain suojellakseen särkymiseltä sinun sydäntä.

Hyvää päivääPerjantai 21.11.2008 16:31

No niin nyt on sit tämäkin päivä nähty kun Halikossa pitää keittää vettä kun se on saastunut E.coli-bakteeriin.

SynttäritKeskiviikko 29.10.2008 16:39

Paljon kiitoksia onnitteluista ja kiitokset vielä niille ketkä olivat saapuneet lauantaina juhlimaan vanhentumistani.

Astutus viikonloppuMaanantai 02.06.2008 14:30

Olipa taas viikonloppu Caralla alkoi tehdä kollia mieli ja pakko oli sit hakea Turusta Harrilta sellainen. Cara ei kyl ollut ensi alkuun kauhean suostuvainen touhuihin mut wäinö kai kokeili väsytystekniikkaa =). No mutta kolli palautettiin eilen ja nyt jäädään odottelemaan tuottiko astutus tuloksia, laskettu aika olis näillä näkymin 4.8. Et sit olis pentuja tarjolla.

Suuri kiitosMaanantai 29.10.2007 18:40

Suuri kiitos kaikille jotka ovat muistaneet mua tänään, onnitteluja tuli niin paljon etten enää muistanut kenelle olen laittanut kiitokset tulemaan.

Elämän aallokossaPerjantai 26.10.2007 15:29

Aamulla lähdin kävelemään ihanaan syys aamuun, päivä ei ollut edes valjennut vielä. Kuuntelin samalla musiikkia mp3 soittimestani johon olin ladannut biisejä sattumanvaraisesti joukkoon mahtui niin hitaita kuin nopeitakin, iloisia ja surullisia biisejä. Miettisin samalla miten voin auttaa itseäni selviämään tässä elämän aallokossa jossa jokainen kuitenkin seilaa yksin tällä pienellä sinisellä pallolla muiden hylkäämänä, onko edes muita? Edesmennyt mummini sanoi ettei ole kiva elää yksin. Ja niin se menee, eihän ketään toivo että jäisi yksin seilaamaan tässä elämässä jonka tarkoitusta ketään ei tiedä eikä tunne. Mikä meidän kohtalo on vai onko meillä mitään kohtaloa useimmat uskovat kuten minäkin että ihmisillä on tarkoitus tulla elämäämme juuri kun niitä eniten tarvitsemme. Tiedän tosi syvällistä pohdintaa multa, mutta todellisuus on se mitä ei toisille uskalla näyttää tai tunnustaa. Palatakseni aamuiseen kävely lenkkiini puolessa välissä alkoi soimaan soittimestani Darin Zanyarin biisi Homeless, se oli vaan niin koskettava kappale että aloin kesken kaiken vaan itkemään, yleensä en kuuntele edes kovin tarkkaan biisien sanoja mutta nyt ne kuuluivat korviini niin selvästi. Elämässä vaan tapahtuu kaikenlaista ikävää joita ei haluaisi omalle kohdalle sattuvan, tosin ei sairaudetkaan kysy milloin voi iskeä. Onneksi loppu lenkillä soi jo iloisempaa musiikkia ja pystyin jättämään sen surullisen hetken taakseni päätäni kääntämättä jatkoin vain matkaani, myös elämässä on hyvä välillä vain jatkaa matkaa eikä jäädä katselemaan takana olevia surullisia asioita. Ja ehkä ne surulliset asiat löytyvät elämämme varrelta vielä iloisena asiana, kuka tietää? Kotiin päästyäni kävin suihkussa pesemässä lenkin jäljiltä olevan hien pois. Huomenna päivä jo hymyilee, vietän ystävieni kanssa 25 vuotis juhlia. Odotan jo innolla kun kuulen ihmisten kuulumisia ja iloista naurua, nauru auttaa unohtamaan ikävimmätkin asiat. Onneksi ihmiset osaavat vielä pitää hauskaakin yhdessä vaikka välillä on erimielisyyksiä, ja juhlissa näkee niitäkin joille on ehkä unohtanut tai ei ole vaan jaksanut ottaa yhteyttä, mutta ei se ystävyys siihen lopu välillä vaan tulee taukoja joista kaikki ei ole tarkoituksella suunniteltuja. Olemmehan kuitenkin kaikki loppujen lopuksi yksin täällä. Mutta meillä on toisemme sentään tukemassa toisiamme. ja se on tässä elämässä tärkeintä. Ja ei en oo tappamassa itseäni vaikka tää teksti siltä vaikuttaakin, uusi sivu elämässäni on kääntymässä. harmi vaan etten voi seiskasta lukea juonin paljastuksia. =) Ja lopuksi vielä muistakaa halata ystäviänne vaikka ne olisivat elämän varrella tehneet vääriä ratkaisuja, koska viha toisia ihmisiä kohtaan kalvaa vain omaa sisintään. Helvetin kyynelkanavat ku ovat jääneet auki...
Oi lapsonen, nuori ja huoleton kun elämän polkuja kuljet on paljon hohdetta varrella sen ja rihkamaa valehelminä kimmeltäen ne viettelyksiä tuottaa. Poimi vain helmet aidoimmat ne olkoon aarteesi kalleimat. Niillä muistojen lippaasi täytä ja kerran kun vartut ja vanhenet ja elämän rienot haihtuu silloin nuo muistot kauneimmat timanteiksi vaihtuu.
« Uudemmat - Vanhemmat »