IRC-Galleria

mie olen ollut heinolassa,
ja olen jonkin aikaa kesästä..
mutta juhannuksen olen mikkelissä.
ehkä keskiviikkona tai torstaina olen omassa kodissani :)
ikävöin teit kaikkii!!
mutta mitä palaan kyllä ;)
uusin miettein ja suunnitelmin..
JOISTA PUOLETKAA TUSKIN TOTEUTUU!! :'DDD
mut ainahan sitä saa kuvitella :D

Hiljaiset askel äänet kuljee rantaan käyvillä rappusilla.
Aurinko on laskenut hetki sitten puitten taa.
Askeleet hiljaiset rannassa kulkee.

Ennen oli kaksi kulkijaa.
Nyt vain yksin tuo surullinen mies kulkee rantaviivaa pitkin.
Menetetty rakkaus,
menetetty tulevaisuus.

Menneisyyteen jämähtänyttä,
tulevaan uskomatta.
Kulkee tuo surullinen mies pitkin hiljaista hiekkarantaa.
Luo katseen puitten taa.

Punainen on taivaanranta.
Auringon viime säteet enää tuo valon viimeiseen kesään.
Hiljainen on hiekkaranta.
Mies mietteliäs on.
Istuutuu hiekalle, lähelle vettä.

Kuulee äänet päässään.
Ne houkuttelee luokse veden.
Antavat lupauksia.
Lupaavat hiljaisuutta,
onnellisuutta.
Ikuista unohdusta.

Mutta surullinen mies yrittää vastustaa.
Koittaa karkottaa hiljaisia ääniä.
Nousee seisomaan ja juoksee karkuun.

Koittaa päästä muistoista, äänistä.
Kauniista muistoista eroon haluaa.
Juoksee kauas.
Mutta happi loppuu, sydän lyö lujaa.
Lopulta lakkaa.
Hengitys katkeaa,
sydän lyömästä lakkaa.

Polvilleen vaipuu,
pää käsiin painuu.
Hetki pieni hiljainen.

Hiekkaranta lopullisesti vaikenee.
Surullinen mies sai rauhansa.

tullut takaisin!
kiusaamaan teitä ihmiset. :D
hahaha. :'DDD
no ei vaiskaa..
Juna reissut meni hyvi..
Kurkkusalaatti tyyppei (inttimiehiä) näky rutkasti matkan varrel..
Söpöi jotku :'DDD

miul on kädessä paksua narua..
Näethän?
Ja sitten tuolla on iso puu, jossa on tollei alhaan kiva paksu oksa?
Näethän senkin?

No hyvä.
Ota nyt tää naru ja tee hirttosilmukka.
Sido se sitte tonne puuhu ja lähe kiikkumaa..

Tyttö: Mikä on vialla?

Poika: Pidän hänestä niin paljon...

Tyttö: Puhu hänelle!

Poika: Enpä tiedä, hän ei edes pidä minusta.

Tyttö: Älä sano noin. Olet uskomaton.

Poika: Haluan vain hänen tietävän kuinka tunnen.

Tyttö: Sitten kerro hänelle.

Poika: Minäkö?

Tyttö: Odotas, kenestä sinä pidät?

Poika: Hän ei pidä minusta...

Tyttö: Kuinka sinä voit tietää sen?

Poika: Minä vain voin.

Tyttö: No kerro hänelle.

Poika: Mitä minun pitäisi sanoa?

Tyttö: Kerro hänelle miten paljon hänestä tykkäät!

Poika: Minä kerron sen päivittäin.

Tyttö: Mitä sinä tarkoitat?

Poika: Olen aina hänen kanssaan. Rakastan häntä.

Tyttö: Tiedän mitä tunnet. Minulla on sama ongelma. Mutta hän ei ikinä tykkäisi minusta.

Poika: Voi, hänkään ei tykkää minusta.

Tyttö: Kyllä tykkää.

Poika: Mistä sinä tiedät...?

Tyttö: Kuka sinusta nyt ei tykkäisi?

Poika: Sinä.

Tyttö: Olet väärässä, rakastan sinua.

Poika: Rakastan sinua myös.

Tyttö: Joten aiotko mennä puhumaan hänelle?

Poika: Juurihan minä puhuin.

Koska luit tämän viestin, sinä saat perjantainan suudelman elämäsi rakkaudelta.

ÄLÄ RIKO KETJUA!!

Ihastuksesi pyytää sinua ulos.
Huominen tulee olemaan elämäsi paras päivä.
Kuitenkin, jos et kopio tätä päiväkirjaasi sinun elämäsi on tuhoon tuomittu rakkauden puolesta

Rakkaus tekee kipeää.
Siivetön enkeli,
hyvin kaunis enkeli.
Hänen sydämensä on särjetty.
Siipensä on revitty,
ja hän ei voi lentää karkuun enää.

Luuli rakkauden olevan kestävää.
Mutta se olikin yhtä särkyvää,
kuin pieni lasiesine,
jonka oli asettanut ikkunalleen.

Ei se kestänyt.
Rikkoutunut,
kuin hauras kaunis muisto.

Rakkaus ei riittänyt.
Särkynyt enkeli liikkuu kyynel silmin.
Valkoinen puku on veri tahrainen,
sydämen kohdalla ammottava aukko.

Se on varastettu.
Saako siivetön enkeli sitä koskaan takaisin?
Kukaan ei tiedä.

Kuin aave Särkynyt enkeli liikkuu.
Häntä on loukkattu.
Satutettu verisesti.
Anteeksi ei voi antaa.
Luottamustaan ei voi takaisin saada.

Liian kivuliasta.
Liian totta.

Ravistettava ennen käyttöä

Minussa on ongelma jokin virhe ohjelmoinnissa
Puutteita koodissa korvaan arvaamattomuudella
Tuntuu että tekijä unohti otsaan kirjoittaa ravistettava ennen käyttöä

että ihminen osaaki olla laiskalla tuulella..
ei mee hyvi ei,
mut onko se sittenkään kovin väärin?

tyttö istuu ikkunalaudalla ja katselee ulos pimeyteen.
kyyneleet poskillaan,
tyhjyys silmissään muistelee eilistä.
iloisia kasvoja,
aurinkoista säätä,
hellää kosketusta.

mutta se kaikki onkin eilistä.
kyynel vierii poskelta rinnalle.
tyttö ojentaa kämmenensä ikkunaa vasten.

huokaisee syvään ja kääntää katseensa pois.
kulkee läpi sotkuisen lattian sängylleen,
ja vaipuu polvilleen sängyn äärelle.
katseen nostaa kattoon ja sulkee silmänsä lopulta.

itkee hetken pienen ja nukahtaa.
unet kamalat herättää ja huuto kirpoaa tytön huulilta.
huokaisee helpotuksesta.
unta kauheaa se vain oli.
käpertyy kietoen kädet polvien ympärille.
lattialla hiljaa makaa ja sulkee silmät.

kyyneleet kastelee lattiaa.
tyttö on yksin.
liian yksin.
ei iloisia kasvoja,
ei hyväilyn kaltaista puhetta,
hellät kosketukset muistona eilisen.

värähtää kylmästä.
kietoutuu varovasti päiväpeittoon kermanvalkoiseen.
vaipuu lopulta sikeään uneen ja siihen jää.
tuska sisältä siirtyy hetkisen viipyväksi pois.

ihmisellä voi olla tylsää!
keksikää hyvät ihmiset miulle tekemistä.
yksi o kyl hiton tylsää keksiä mitään kehittävää.
ja miut tuntien en keksi mitään tekemistä,
vaikka kovasti jotain tahtoisinki tehä.
kait se ois si pakko alkaa siivoilemaa, jotta kotini olisi asuttavassa kunnossa :D