IRC-Galleria

-Miranda-
Ajattelin vähän siivoilla paikkoja ja sitten ottaa torkut. Menin keittöstä etsimään jotaki pusseja, mihin voisin tunkea roskat ja lehdet. Oikein mitään kumminkaa ei löytynyt, mutta jätesäkin kumminki löysin. Siihen aloin tunkemaan pitsalaatikoita ja kaikenmaailman muita roskaruokapapereita. Mikaelko täällä oli näin porsastellut? Ei uskoisi, kun katsoo hänen huoliteltua ulkokuortaan, ja niin siistejä vaatteita. Prässätyt housut ja kalliin oloiset kauluspaidat. Mitä lieneen tekee työkseen, mutta maku ainakin vaikuttaa melko kalliilta. Danielilla ei ainakaa ollut kalliita merkkivaatteita yllään ja hän oli tavallinen duunari. Voiko veljekset olla niin erillaisia sittenki?
Pyörittelin päätäni ja hymyilin pienesti. Oltiinhan mekin Marin kanssa loppujen lopuksi melko erillaisia tapauksia.

Kun olin saanut olohuoneen siivotuksi ja roskapussit jätettyä eteiseen suunnistin takaisin keittiöön. Siellä ei ollut oikein siivottavaa, jotenka menin makuuhuoneeseen.
Ajattelin nukkua, mmutta kuulin kolinaa ovelta. Joko Mikael sieltä tulisi takaisin? Kuulostelin hetken aikaa, ja kuulin askelien tulevan kohti makuuhuoneen ovea. Askeleet eivät kumminkaan olleet Mikaelin. Mutta silti tutun kuuloiset. Kaivauduin viltin alle ja esitin nukkuvaa. Kuulin oven avautuvan hiljalleen ja hiljaisten askeleiden lähestyvän sänkyä. Olin jo varautunut siihen, että peitto nyhtäistäisiin pois päältäni, mutta niin ei tapahtunut. Tunsin vain kevyen silityksen hiuksillani. Hengitin rauhallisesti, kuin nukkuva. En tahtonut vielä katsoa menneisyyttä suoraan silmiin. Pelotti.

-Mari-
Olin aivan väsynyt, kun palasin kotiin. Riisuin vain vaatteeni pois ja kellahdin sängylle. Kävisin suihkussa joskus myöhemmin ja koettaisin selvittää Miranda tapausta. Nyt en jaksanut luoda ajatuksen ajatustakaan häneen. Olin aivan poikki ja univelkainen.

-Eikä hetkeäkään kun Mari oli sikeässä unessa. Mutta unet eivät olleet normaaleja. Painajaismaisia, pelottavia. Joku tumma hahmo ajoi Maria takaa, ja mari huomasi olevansa seudulla, jossa ei ollut käynyt aikoihin. Muutaman kerran Mirandan kanssa. Viimeisen kerran hakemassa eräänlaisia tavaroita, Tavaroita, joita kumminkaan ei saatu. Toiset unet taas lempeitä ja toden tuntuisia. Marin rinnalla kulki komea mies. Vauvanrattaat joissa kelli vaaleansinisissä vaatteisaan suloinen poika. Ja heidän vierellään kulki pitkähiuksinen sievä tyttö. Edessä oli koivukuja ja tien päässä oli kartanon omainen talo. Suuri talo, mutta kaunis. Ihastuttava suuri rakennus. -

Mari havahtui unistaan viimeisen painajaisen nähtyään. Mitähän unitulkki osaisi kertoa näistä unista. Mari pyyhkäisi hiukset korvansa taakse ja pohti uniaan hetken aikaa.
Päätään pyöritellen hän nousi ja paineli suihkuun.

Mitähän sitä tänään tekisi? Ei oikein ole mitään tekemistä. Mirandasta ei mitään uutta, enkä vieläkään ole saanut päähäni, mistä paikasta kuvat oli.
Unetkin olivat omituisia.
Hetket kului ja hetken päästä naapurin koira haukkui huudon kuullessaan.
'Daniel!' Miranda on Danielin asunnossa. Minun on pakko mennä sinne nyt.