Tyttö istui mietteissään kuistin kylmällä tuolilla ja tähyili pihamaalle.
Levottomat kädet selailivat kirjaa,
johon kertaakaan luomatta katsettaan,
kuitenkin muisti jokaisen sanan kirjoituksistaan.
Ja kuu valaisi lumista maisemaa,
hangen kimmeltäessä sen valossa kauniisti.
Niin kuin salaa toivoen,
että kirjoittamalla tapahtuvan ennalta,
voisi se edesauttaa asioiden kulkua.
Toinen toistaan kuitenkaan auttamatta
liian aikaisin kaatuivat.
.. Halusivat maailmaa muuttaa,
väärällä menetelmällään.
'
Jokin oli vallanut ajatukseni -
vienyt mieleni
ja kaikenlisäksi kaapannut vielä sydämeni.
(<3)
Ja sinä eräänäkin iltana, heräsin outoon tunteeseen,
ikävään.
Ajan turruttama mieleni oli sen tunteen jo unehduttanut.