IRC-Galleria

Ihmisen poika nukkuu sängyssään turvallista unta ja se ihminen, jonka poika se on, valvoo. Taisi olla liian nokkela lause kirjoitttavaksi tähän aikaan vuorokaudesta? (01 yöllä)

Tänään (eilen) uskaltauduimme pikkumiehen kanssa ulkoilmaan ja kaupungille. Mielestäni pakkanen olisi laskenut vai olenko jo vain turtunut siihen. Pian sekin silti selviää, koska koira täytyy vielä ilta(yö)pissattaa..Vaikka oli lauantai ja ihmisiä täällä tuppukylässä yleensä kivasti liikkeellä la-päivisin, oli ulkoilma selkeästi tehnyt tehtävänsä. Kaupassa ei tarvinnut jonottaa ja linja-autokin oli lähes tyhjä.

Matkustimme linja-autolla siis ulos kaupungin vilinästä, 84-vuotiasta rakasta isomummua katsomaan. Mummun kodin lämmössä vierähtikin sitten koko ilta ja ehdittiin juuri sopivasti kotiin näkemään kun PMMP esiintyi telkkarissa :o) Yllätyksiä oli taas nähtävissä: Miralla oli ilmeisesti uusi tatuointi (harmi kun ei näkynyt kunnolla) ja Juho-boy oli löytänyt hiuslenkin! Pikkuveli on toki hyvä kappalevalinta ja varmasti oikea mainostelevisiossa esitettäväksi, mutta oma henkilökohtainen valinta olisi ollut joko Kovemmat kädet tai Matoja.

Nyt sitten valvoskelen ja haaveilen ja unelmoin asioista, jotka ovat itselle niin kovin kaukaisia. Mutta lohtu on se, että haaveilu ei maksa mitään - se on ilmaista ja voi vain piristää :o)

Sakemannipoika katsoo anovasti, nyt on siis mentävä..

S. <3

Totta tosiaan.. Tuo samperin pakkanen senkun kiristyy. Mutta ei auta valittaa ei!

Koin aamulla melkoisen shokkiherätyksen! Saatuani vihdoin ja viimein unta oli kello varmana jo about 05 ja aamukahdeksan jälkeen alkoi sen sortin kolina ja pauke, että melkein meni herne nenään. Tämä ei suinkaan lopu tähän! Kun se iki-ihana pauke vihdoin ja viimein taukosi: alkoi ovikellon pimputus! Koira tunnetusti niii-iin rakastaa, kun ovikello soi, joten siitä alkoi rumba koirankin kanssa. Laitoin vain tyynyä pään päälle ja ajattelin, että kyllä se pimputus siitä lakkaa ja koira rauhoittuu kun ei ovea avata: luulin väärin! Oli siis p-a-k-k-o nousta. Ja kun puolialastomana avaan oven, pidän innokasta isoa koiraa niskanahasta kiinni: ei ristinsielua, ei ketään. Sitten kakkoskerroksesta kurkkaa ystävällinen naapurinsetä ja tokaisee "sää taisit nukkua vielä?" Jaa kuinni nukuin, näytinkö siltä?? Tukka pystyssä ja t-paita/alushousut-yhdistelmä päällä.

No toki ymmärrän sen, että sedän piti asukkaille tulla ilmoittamaan että vettä ei saa seuraavaan tuntiin laskea viemäriin jonkun ihme putkihomman takia. Mutta luulisi vähä-älyisemmänkin ymmärtävän, että jos rappukäytävässä on ajoissa ja näkyvällä paikalla asiasta
jo ilmoitettu, että kaikki naapurin mummotkin ymmärtäisivät yskän. Liikaa ei toki pidä olettaa!

Jälleen on siis yksi päivä vierähtänyt vain ja ainoastaan sisätiloissa. Ei tuonne helkutin pakkaseen viitsi yksivuotiasta kiikuttaa. Koira ei kyllä tunnu huomaavan minkäänlaista eroa pakkasen ja v*tun kylmän pakkasen välillä. No hyvä silti! Se tästä vielä puuttuisi, että olisi joku pikkupuudeli, jolle pitäisi pakkasella pukea talvitakki ja sateella sadetakki. Voi siis vain todeta, että kyllä on sakemanni kerrassaan loistava koirarotu :o)

Eiköhän tässä taas ollut tarpeeksi patinaa yhdelle päivälle..?

Kiitos, kun jaksoit lukea loppuun ja palataan astialle,

S.

Kaikkea täytyy elämässä kokeilla ja nyt sitten kokeilen tätä!

Aivan järisyttävän, kamalan, hirveän kylmä ilma tuolla ulkona. Ei tee mieli pihalle ei! Jälleen siis on edessä yksi lähes täysi päivä neljän seinän sisällä, mutta parempi niin. Pikkumiehen puolesta pikkuisen harmittaa, koska eilenkään ei tämän samaisen kylmyyden takia käyty kuin kaupassa ja silläkin matkalla meinasi järki (se vähäinenkin) jäätyä piposta ja hupusta huolimatta päähän :(

Aamupäivä siis mennyt rattoisasti kotosalla; pienimuotoinen mikään ei ole hyvin kiukuttelu pikkumieheltä pääsi. Nyt sitte iloisena lueskellaan tuolla telkkarin edessä Muumi-kirjaa ja höpötellään itsekseen :)

Tämäpä kai tässä nyt ensialkuun harjoitukseksi, että millaista tämä päiväkirjan pito näin vuosien jälkeen taas on...

Pus, S.